Lue keskustelun säännöt.
ahdistaa
28.11.2018 |
Ahdistaa niin paljon, että tuntuu kuin sekoisin. Puhe puuroutuu, käveleminen on vaikeaa, en näe kunnolla, itkettää ): Meinasin juuri rappusissa astua yhden rappusen yli ja melkein jäin pyörän alle, kun en pyörää havainnut. Olen niin erilainen muihin ihmisiin verrattuna (ujo ja hiljainen) huonolla tavalla ja huomaan sen muiden eleistä ja paheksuvista jutuista, jopa inhoa olen havainnut. Pitäisikö mun vaan tajuta pysyä poissa ja lopettaa tää järjetön taistelu normaaliudesta ja oman paikan etsimisestä. Voi kun saisi edes yhden päivän, jolloin mulla ei olisi tätä ahdistusta ): Luennoilla en useimmiten käy jatkuvista ahdistuskohtauksista johtuen. Moni todennäköisesti ihmettelee, miksi edes opiskelen, sillä en ole ihmisenä mitään ):
Kommentit (12)
Nyt sassiin apua hakemaan, ettei tilanne pahene. Tk, YTHS tms lääkäri. Apua on saatavana, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se taistelu normaaliudesta ja omasta paikasta.
Mitä olette mieltä, onko kannattavampaa luovuttaa ja elää onnellisena edes muutaman vuoden (jonkun verran säästöjä) vai jatkaa tehotonta kamppailua? Olisi ihanaa vapautua kaikista oletuksista siitä millainen pitäisi olla ):
-alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taistelu normaaliudesta ja omasta paikasta.
Lopettaisin vaikka heti, jos toimeentulo ei huolestuttaisi ): Jostain sitä rahaakin on saatava, jos mielii elää. Mussa on kuitenkin jonkun verran tahtoa elää jäljellä. Mun säästöillä ei kauhean kauan elä ja tuet voi loppua koska tahansa ):
-alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Nyt sassiin apua hakemaan, ettei tilanne pahene. Tk, YTHS tms lääkäri. Apua on saatavana, usko pois.
Tilanne ei tästä varmaankaan voi kauheasti pahentua. Olisi pitänyt mennä heti hakemaan apua, mutta en mennyt ja nyt taitaa olla myöhäistä. Ahdistus on varmaan kroonistunut ja aktivoituu pienistäkin ärsykkeistä. Negaa on tän ahdistuksen takia tullut liikaa suunnasta jos toisestakin. Olen ikuisesti hullu ja outo ): Tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo rakentaa vaikka mitä, olen ikuinen perässä hiihtäjä. Naurun ja ivan kohde.
-alkuperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaahan sen jo täällä palstalla, että kukaan ei oikein ymmärrä mun höpinöitä ja pysty samaistumaan ):
-alkuperäinen
Olet näköjään jo päättänyt, että olet menetetty tapaus. Silloin sinua ei voi auttaa. Muuta asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hävettää, että kirjoitin tälläsen alotuksen tänne. Outo kun olen ): Saako tän poistettua jostain? Eihän sitä tiedä mitä tietoja tästäkin urkitaan...
-alkuperäinen
Kärsin ahdistuksesta vuosikaudet kunnes lopulta siitä tuli niin sietämätöntä ja ympärivuorokautista, että oli pakko hakea apua. Älä sinnittele niin kauaa vaan hae apua nyt. Et ole yksin asian kanssa etkä niin erikoinen kuin luulet - kohtalotovereita kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt hävettää, että kirjoitin tälläsen alotuksen tänne. Outo kun olen ): Saako tän poistettua jostain? Eihän sitä tiedä mitä tietoja tästäkin urkitaan...
-alkuperäinen
No höpö höpö! Monet ovat olleet vastaavassa tilanteessa, minäkin. Ole fiksumpi ja hae apua aikaisemmn kuin minä, joka kitui noin 20 vuotta. Nyt vihdoin on edes hieman helpompi olla. Voimia! 💕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet näköjään jo päättänyt, että olet menetetty tapaus. Silloin sinua ei voi auttaa. Muuta asennetta.
Olen menetetty tapaus, tiedän. Siispä luovutankin. Nolottaa hirveesti, että edes kirjoitin tänne. Turhaa. Mun kuuluu olla hiljaa, mä vaan ärsytän muita. Tämä vain pahensi oloa. Siispä lähden nyt kokonaan pois tältä palstalta ja jos tän ketjun saisi jollain tavalla poistettua... Poistakaa te tää ilmoittamalla asiattomaksi...
-alkuperäinen
Tulkitsit viestini väärin. En sanonut, että olet menetetty tapaus. Sanoin, että SINÄ olet päättänyt, että olet menetetty tapaus. Sellaista ihmistä on vaikea auttaa, joka on luovuttanut. Sinun pitää tahtoa muutosta ja pyrkiä siihen. Älä anna periksi.
Mikä tahansa jopa huumeet houkuttelisivat tässä vaiheessa. Ei tämä ole elämää. Onneksi Suomessa on sentään jotain tukia, etten nälkään kuole ): Kuinkakohan kauan...
-alkuperäinen