Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ymmärrä.
28.11.2018 |
Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen lukiossa. Pelko on muuttunut viimeisten viikkojen aikana niin pahaksi, että en pysty sen vuoksi enää käymään edes koulun ruokalassa syömässä. Pelkoni ei siis koske vain esimerkiksi esitelmiä, vaan se on mulla jo osa arkea.
Pelkästä koulussa käymisestä on tullut mulle niin raskasta, että kotiin päästyäni en pysty tekemään muuta kun vaan makaamaan. En koskaan tee läksyjä, ja kokeista tulee korkeintaan kuutosia (hyvällä tuurilla). Koulussa käyminen vie multa kaiken energian, jonka vuoksi pienimmätkin asiat kuten ruuan tekeminen tuntuu mulle joskus ihan ylitsepääsemättömän raskailita.
Olen jo muutaman viikon miettinyt lukion lopettamista kesken, koska opiskelusta ei tämän vuoksi tule yhtään mitään, en saa aikaiseksi enää edes yrittää. Vanhempani eivät kuitenkaan ottaneet ehdotustani kovin hyvin vastaan. Äitini nauroi ja sanoi, että koko kylä nauraisi jos lopettaisin lukion, isäni sanoi, että pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, ja kumpikin sanoo tämän johtuvan vain opiskelutekniikasta. Sain myös kuulla siitä, miten kaikkia muitakin ahdistaa ja että kyllä hekin välillä joutuvat tekemään epämukavia asioita. He eivät siis selvästikään ymmärrä, mutta silti väittävät ymmärtävänsä.
Oltiin tänään puhumassa opinto-ohjaajan kanssa tästä. Se pahensi mun oloa entisestään, sillä puhuttiin pelkästään mun opiskelutekniikasta ja kuulemma mun ei missään nimessä kannattaisi jättää lukiota kesken...
En tiedä enää mitä tehdä, en voi lopettaa lukiota ilman mun vanhempien lupaa. Mun mieli on koko ajan maassa koulun vuoksi. Tuntuu että oon ihan avuton, ja mun vanhemmat sai mun olon vielä huonommaksi. Tiedän että tää ei oo mun syytä, mutta mun vanhemmat sai mut ajattelemaan niin. Tuntuu pahalta kun oon saanut tähän niin paljon apua, mutta silti tuntuu ettei se vaan riitä. Mulla on tähän lääke jota syön päivittäin, ja aloitan pian taas terapian.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua mielenterveysonhelmiisi. Puhu kouluterveydenhoitajalle , niin saat lääkäriltä lähetteen eteenpäin.
Aloitan terapiassa käymisen ja mulle on määrätty lääke lievittämään jännitysoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko lukiota on jäljellä?
Mullakin on sosiaalista ahdistusta, ja kun vuosia sitten olin lukiossa, epäilin pääsenkö sitä ikinä loppuun, mutta jotenkin sain armoa enkä joutunut pitämään esityksiä enkä osallistumaan ryhmätöihin niin paljon kuin muut. Se saattoi vaikuttaa arvosanoihin, mutta pääsin sentään kurssit läpi.
Lukion jälkeen en ole pystynyt opiskelemaan, mutta olen ylpeä itsestäni, että sain lukion edes käytyä kaikesta huolimatta loppuun, vaikka osittain se olikin opettajien armeliaisuuden ansiota.
Todistus oli iha ok ja kirjoitukset meni ihan hyvin, mutta menin eteenpäin kuitenkin vain sillä ajatuksella, että kunhan edes läpi pääsee. Se oli mun tapa yrittää sietää sitä ahdistusta ja stressiä.
Toivon, että jaksat sinnitellä, äläkä vaadi itseltäsi liikoja! Jossain vaiheessa kuitenkin pääset sieltä pois.
Lukion lopettaminen ei ratkaise sinun ongelmiasi. Vaan tarvitset niihin psykiatrista apua. Olet sitä saamassa. Milloin terapiasi alkaa?
Ei kannata lopettaa, mutta voit jäädä sairauslomalle. Siihen ei tarvita kenenkään muun kuin lääkärin lupa.
Ei kannata kuitenkaan yrittää opiskella jos ei pysty, sillä tapat vain kaiken motivaatiosi. Sama kuin yrittäisi juosta katkenneella jalalla - ei silloin lopeteta juoksuharrastusta, vaan otetaan tauko ja hoidetaan jalka kuntoon.
Todella ikävää että vanhempasi ovat noin typeriä, etteivät ymmärrä ahdistuksen olevan sairaus siinä missä fyysinenkin sairaus, eikä sitä tahdonvoimalla paranneta.
Sairaslomaa ehdottaisin minäkin. Lisäksi kysyisin koulusta, voisitko suorittaa ainakin joitain kursseja etänä tai kokonaan etälukiossa. Kun täytät 18, yksi vaihtoehto on jatkaa lukio-opintoja omaan tahtiin aikuislukiossa. Jo suorittamiasi kursseja sun ei tarvitsisi suorittaa uudelleen, mutta saisit suorittaa, jos haluaisit korottaa niiden arvosanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopettaminen ei ratkaise sinun ongelmiasi. Vaan tarvitset niihin psykiatrista apua. Olet sitä saamassa. Milloin terapiasi alkaa?
Toi on kyllä ihan totta, mutta lukio on pahentanut mun pelkoa todella paljon ja ilman lukiota pystyisin keskittymään paremmin mielenterveyteeni.
Ja heti kun saan ajan, luultavasti jo ensi viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko lukiota on jäljellä?
Mullakin on sosiaalista ahdistusta, ja kun vuosia sitten olin lukiossa, epäilin pääsenkö sitä ikinä loppuun, mutta jotenkin sain armoa enkä joutunut pitämään esityksiä enkä osallistumaan ryhmätöihin niin paljon kuin muut. Se saattoi vaikuttaa arvosanoihin, mutta pääsin sentään kurssit läpi.
Lukion jälkeen en ole pystynyt opiskelemaan, mutta olen ylpeä itsestäni, että sain lukion edes käytyä kaikesta huolimatta loppuun, vaikka osittain se olikin opettajien armeliaisuuden ansiota.
Todistus oli iha ok ja kirjoitukset meni ihan hyvin, mutta menin eteenpäin kuitenkin vain sillä ajatuksella, että kunhan edes läpi pääsee. Se oli mun tapa yrittää sietää sitä ahdistusta ja stressiä.
Toivon, että jaksat sinnitellä, äläkä vaadi itseltäsi liikoja! Jossain vaiheessa kuitenkin pääset sieltä pois.
Opiskelen vasta ensimmäistä vuotta, alle kolme kuukautta vasta takana ja olen jo ihan uupunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopettaminen ei ratkaise sinun ongelmiasi. Vaan tarvitset niihin psykiatrista apua. Olet sitä saamassa. Milloin terapiasi alkaa?
Toi on kyllä ihan totta, mutta lukio on pahentanut mun pelkoa todella paljon ja ilman lukiota pystyisin keskittymään paremmin mielenterveyteeni.
Ja heti kun saan ajan, luultavasti jo ensi viikolla.
Ilman lukiota, millä todennäköisyydellä jäisit kotiin neljän seinän sisään? Todennäköisesti aika suurella. Ja sitten kun aikasi vietät niiden neljän seinän sisällä, on entistä vaikeampaa lähteä ulos. Lukion lopettaminen kesken ei ratkaise ongelmaasi. Sosiaalisten tilanteiden pelon yksi parhaista hoitomuodoista on itseasiassa altistaminen itsensä niille tilanteille.
Mä jatkan tuota juoksuvertausta.. Juoksu ei ole aiheuttanut jalan poikkimenemistä, mutta tottakai se juokseminen sattuu. Eli sairautesi tietysti näkyy paremmin, kun altistat itseäsi julkisille tilanteille ja paikoille, mutta ne tilanteet eivät ole sairauden syy. Jos kuvittelet että lukion lopettaminen parantaa sinut, olet ikävä kyllä väärässä. Tauon sinä kyllä tarvitset, koska "juokseminen sattuu". Mutta älä lopeta, vaan pyydä sitä sairauslomaa että saat hoidettua itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikalailla samanlainen aikoinani. Silloin ei ollut SSRI-lääkkeitä, joista sain myöhemmin valtavan avun. hae lääkkeet koululääkärin kautta niin kohta pystyt taas olemaan oma itsesi. Olen tosissani, ne auttavat ihan todella ja voit elää taas normaalia elämää. Älä jätä lukiota kesken, paitsi jos et koe tarvitsevasi lukiota mihinkään tulevaisuudessasi. Mikä ala sinua kiinnostaa?
Tsemppiä, ymmärrän sua<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopettaminen ei ratkaise sinun ongelmiasi. Vaan tarvitset niihin psykiatrista apua. Olet sitä saamassa. Milloin terapiasi alkaa?
Toi on kyllä ihan totta, mutta lukio on pahentanut mun pelkoa todella paljon ja ilman lukiota pystyisin keskittymään paremmin mielenterveyteeni.
Ja heti kun saan ajan, luultavasti jo ensi viikolla.
Ilman lukiota, millä todennäköisyydellä jäisit kotiin neljän seinän sisään? Todennäköisesti aika suurella. Ja sitten kun aikasi vietät niiden neljän seinän sisällä, on entistä vaikeampaa lähteä ulos. Lukion lopettaminen kesken ei ratkaise ongelmaasi. Sosiaalisten tilanteiden pelon yksi parhaista hoitomuodoista on itseasiassa altistaminen itsensä niille tilanteille.
Noin sanoo usein ihmiset joilla ei ole kokemusta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Toki uskon että toi itsensä altistaminen toimii joillakin (ainakin ns. normaaliin jännitykseen), mutta monilla se ei toimi ja mä oon yksi niistä. Oon yrittänyt altistaa itseäni ja oon lukion vuoksi sitä aika paljon joutunutkin tekemään, mutta mulla se on mennyt sen myötä vaan huonompaan suuntaan. Syyt mun pelkoon on todennäköisesti huono itsetunto ja -luottamus sekä huonot kokemukset sosiaalisista tilanteista. Ehkä jos mun itsetunto olisi hyvä niin toi voisi toimia, mutta kun en enää edes itse tiedä kuka olen niin on todella vaikea olla muiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopettaminen ei ratkaise sinun ongelmiasi. Vaan tarvitset niihin psykiatrista apua. Olet sitä saamassa. Milloin terapiasi alkaa?
Toi on kyllä ihan totta, mutta lukio on pahentanut mun pelkoa todella paljon ja ilman lukiota pystyisin keskittymään paremmin mielenterveyteeni.
Ja heti kun saan ajan, luultavasti jo ensi viikolla.
Ilman lukiota, millä todennäköisyydellä jäisit kotiin neljän seinän sisään? Todennäköisesti aika suurella. Ja sitten kun aikasi vietät niiden neljän seinän sisällä, on entistä vaikeampaa lähteä ulos. Lukion lopettaminen kesken ei ratkaise ongelmaasi. Sosiaalisten tilanteiden pelon yksi parhaista hoitomuodoista on itseasiassa altistaminen itsensä niille tilanteille.
Noin sanoo usein ihmiset joilla ei ole kokemusta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Toki uskon että toi itsensä altistaminen toimii joillakin (ainakin ns. normaaliin jännitykseen), mutta monilla se ei toimi ja mä oon yksi niistä. Oon yrittänyt altistaa itseäni ja oon lukion vuoksi sitä aika paljon joutunutkin tekemään, mutta mulla se on mennyt sen myötä vaan huonompaan suuntaan. Syyt mun pelkoon on todennäköisesti huono itsetunto ja -luottamus sekä huonot kokemukset sosiaalisista tilanteista. Ehkä jos mun itsetunto olisi hyvä niin toi voisi toimia, mutta kun en enää edes itse tiedä kuka olen niin on todella vaikea olla muiden seurassa.
Oletko siis ollenkaan saanut psykoterapiaa/lääkitystä sosiaalisten tilanteiden pelkoosi? Mikä hyöty siitä itsensä altistamisesta on, jos et selvitä syitä mikä niissä tilanteissa aiheuttaa sulle pelon ja miten käsitellä niitä.
Tarvitset apua mielenterveysonhelmiisi. Puhu kouluterveydenhoitajalle , niin saat lääkäriltä lähetteen eteenpäin.