Tunnelin päässä ei näy valoa
Olen 4 lapsen isä ja aviomies. Kauheet kulissit päällä, unelmapari, unelmatalo, unelmaperhe ym. Täällä kauniin kuplan sisällä täysin loppu ihminen. En syty mistään, en jaksa huolehtia mistään, puoliso ei tue, päinvastoin painaa alas kun en jaksa entiseen malliin tehdä kotitöitä, käydä kaupassa ym. Pelkään että teen itselleni jotakin. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä mutta en ole koskaan ollut näin masentunut. Hoitokontakti on kunnossa mutta ei kiinnosta ottaa sinne yhteyttä kun ei ne mitään osaa auttaa. Kukaan ei osaa auttaa. Kuolema kutsuu, siinä olisi jotain kaunista, jättää kaikki. Antaa lapsille ja puolisolle vapaus minusta, heidän ei tarvitsisi enää minun vuokseni kärsiä. Selviäisivät isän ja puolison menetyksestä parissa vuodessa.
Ei taida lääkitys olla kunnossa. Todella monet bibot elää ihan normi perhe-elämää jos vaan lääkitys on kohdillaan. Jos taas et suostu ohjeidenmukaisesti lääkkeitäsi syömään tai et ole halukas tekemään nyt lääkitykseesi tarvittavia muutoksia hoitokontaktien kautta, niin vika ei ole hoitokontakteissa vaan omassa asenteessasi.