ADD ja autolla ajaminen

Ei vaikuttanut ainakaan oman poikani kohdalla. Hyvin sujui sekä teoria että ajokoe ja on oikein maltillinen ja rauhallinen kuski nykyisin.

Mä olin ollut koko päivän syömättä ja keskittymiskyky oli mitä oli, sillä energian muutokset kehossani vaikuttavat todella paljon keskittymiskykyyni.

Kuuntelin kaverin puhelua ja menin samalla ihan omiin ajatuksiini ja olin ajaa t-risteyksestä suoraan läpi 60-70 km/h. Alue oli valaistu. Kaveri "herätti" minut parikymmentä metriä ennen risteystä ja sain koukattua auton ojaan t-risteyksen taakse. Nappasin samalla mukaani yhden ison valaisinpylvään.

En menettänyt silloin korttiani, mutta myöhemmin kyllä. En edes haluaisi enää ajella ja kyllähän tuollainen nostattaa jännityskertoimia, kun on lähellä jopa tappaa kaverinsa ajamalla auton melkein metsään.

Ja olin ajanut autoa ilman pahempia kohelluksia ennen tuota jo lähes 15 vuotta.

Puolisolla add, ei kuulemma ole ikinä häirinnyt ajamista, eikä aikanaan sen opettelua. Itseasiassa hän on tarkkaavaisempi havaitsemaan erilaisia tilanteita (esim eläimet valoisalla ja pimeällä, erikoiset liikennetilanteet muiden toimesta), kuin moni muu tutemani kuski (myös minä). 

ADHD täällä. Taustaa: ajoin kortin vasta kolmekymppisenä, monesta syystä, ja sain diagnoosin vuosikymmenen tuon jälkeen. Lääkkeitä uskaltauduin kokeilemaan vasta n. 15 vuotta ajokortin saamisen jälkeen, ja mulla kävi tuuri: eka kokeiltu (Ritalin) sopi mulle todella hyvin, eikä muita sivuvaikutuksia tullut kuin aloittaessa ja päiväannosta säädettäessä 2-3 päivän päänsäryt (inhottavia, mutta muuten aivan loistava juttu tuo mun lääkitys, en olisi ikinä valmistunut ilman sitä). Nykyään käytän Concertaa.

Ajamaan opettelu oli stressaavaa juuri noista apn luettelemista syistä, eikä ilman kahvia ollut mitään asiaa teoriatunneille eikä rattiin. Mielikuvaharjoittelu / henkinen valmistatuminen ajoon oli mulle erittäin hyödyllistä, mutta se ei hyödytä kaikkia -- kannattaa kuitenkin ainakin kokeilla. 

Jotenkin sain autokoulun kahlatuksi läpi ja sain kortin. Sen jälkeen ajoin niin paljon kun ehdin pienillä sivuteillä ja kodin lähikaduilla, eli jatkoin ajoharjoittelua itsenäisesti yli vuoden kortin saamisen jälkeen. Mootttoritielle lähtö pelotti 2-3 vuotta, vaikka olin jo ajanut aika paljon. Taskupysäköinti toi tuskanhien pintaan vielä pitkään tuon jälkeenkin.

Summa summarum: voi vaatia aikamoista ponnistelua, erityisesti jos on AD[H]D:n ohella jokin oppimishäiriö. Mä taistelin viimeksi eilen ahtaassa parkkihallissa, kun oman auton mittasuhteiden ja kääntösäteen hahmottaminen ei vieläkään aina mene kuin Strömsössä (samaa autoa oon ajanut jo puolen tusinaa vuotta). Silti ehdottomasti kannatti ajaa kortti, ilman ajotaitoa en tässä elämäntilanteessa pärjäisi alkuunkaan.

En tiedä olisiko ollut hyötyä, jos olisin tiennyt diagnoosini jo autokouluaikoihin -- ainakin nykyään myös ajo-opettajilla pitäisi olla tietoa AD[H]D-oppilaan erityistarpeista. Jos siis poika haluaa autokoululle asiasta kertoa.

Nykyään mun ykköstyökalu turvallisempaa ajoon kun olen autossa yksin on tämä: kuuntelen ajaessani tuttuja musiikki-CDitä 254:ttä kertaa. Ilmeisesti kun taustalla prosessoin yllätyksetöntä kuulosignaalia, keskityn ajamiseen ja liikennetilanteen havainnoimiseen huomattavasti paremmin kuin ilman taustamusiikkia. Hiljaisuudessa ajatukset lähtevät liikaa harhailemaan, ja radiomusa taas vaatii liikaa prosessointia, kun kappaleet ovat ainakin jossain määrin yllätyksiä. Tässäkin suhteessa ihmiset vaihtelee paljon: yksille musiikki ajon aikana auttaa keskittymistä, toiset eivät voi ajomusiikkia sietää, koska se päinvastoin häiritsee keskittymistä. Syrjäteillä/pikkukaduilla tuonkin voi kokeillla, toimiiko vai ei.

Lykkyä pojalle! 

En kokenut ajamista vaikeaksi mutta en pystynyt alkuun keskustelemaan samanaikaisesti kun ajoin. Ajo-opettajani oli mukavan rauhallinen, joten oli helpompi keskittyä ohjeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla add, ei kuulemma ole ikinä häirinnyt ajamista, eikä aikanaan sen opettelua. Itseasiassa hän on tarkkaavaisempi havaitsemaan erilaisia tilanteita (esim eläimet valoisalla ja pimeällä, erikoiset liikennetilanteet muiden toimesta), kuin moni muu tutemani kuski (myös minä). 

Minulla on yksi adhd-kaveri, joka pongaa kaikki linnut, kirjoittaa muistiinpanoja, puhuu matkustajille, puhuu puhelimessa ja ajaa kuin Tommi Mäkinen. On yksi niistä harvoista, jotka ovat rattimiehiä ja myös rallittelee yleisillä teillä, mutta joiden kyydissä minua ei jännitä vaan luotan täysin hänen ajotaitoihinsa, vaikka hän tekisi useita asioita samaan aikaan.

Nro 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla add, ei kuulemma ole ikinä häirinnyt ajamista, eikä aikanaan sen opettelua. Itseasiassa hän on tarkkaavaisempi havaitsemaan erilaisia tilanteita (esim eläimet valoisalla ja pimeällä, erikoiset liikennetilanteet muiden toimesta), kuin moni muu tutemani kuski (myös minä). 

Minulla on yksi adhd-kaveri, joka pongaa kaikki linnut, kirjoittaa muistiinpanoja, puhuu matkustajille, puhuu puhelimessa ja ajaa kuin Tommi Mäkinen. On yksi niistä harvoista, jotka ovat rattimiehiä ja myös rallittelee yleisillä teillä, mutta joiden kyydissä minua ei jännitä vaan luotan täysin hänen ajotaitoihinsa, vaikka hän tekisi useita asioita samaan aikaan.

Nro 2

Haa, naurattaa tuo lintujen havainnoiminen. Mä nimittäin kans tuijotan ajaessa jokaisen linnun, ja hyviä haviksia onkin tullut tehtyä auton ratin takaa  :D  Sekä niitä äkkipysähdyksiä tien reunaan kun joku haukka liitelee jossain. Mutta kerkiän havainnoida myös liikenteen enkä ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut vaaratilenteita. Mullakin muuten ADD.

Kiitos kaikille vastanneille asiallisista ja jopa kannustavista vastauksista. Mietin viitsinkö laittaa koko aloitusta, kun vaarana on saada paskaryöppy niskaan tyyliin "Poikasi on onneton luuseri, joka piiloutuu jonkin epämääräisen diagnoosin taakse eikä vaan viitsi opetella ajamaan autoa".

Joskus sitä saa yllättyä iloisesti :)

AP

Kyllä on hirvee ja tylsä ajaa yssinään hiljaisessa autossa pitkää matkaa, musavehkeet rikki niin olisin mielellään jonkun liftarin ottanut kyytiin tuossa taannoin.

👀

Ja totta sekin on, että peurojen bongaamisessa auttaa oikeasti 4 silmää enemmän kuin ne kaksi. Adhd tai ei.

Mulla ei ainakaan ollut vaikeuksia, kun se autokoulu kiinnosti niin kovasti.

Ei ole haitannut omalla kohdalla lainkaan. :) Ajoin kortin 19-vuotiaana 2000-luvun alussa ja siitä asti olen ajanut jokseenkin paljon. Nykyään työn puolesta ajan vähintään satoja kilometrejä viikossa, pääasiassa kaupunkiajoa. En ole koskaan kolhinut, saanut sakkoja, ajanut ulos tieltä tms.

Sen huomaan, että joskus pitkällä matkalla on vaikeaa keskittyä ylihavainnoinnin vuoksi. Just ne kaikki pikkulinnut, auringonsäteet, hieno talo...mutta kuten sanoin, ajan paljon ja mielestäni hyvin.

Varmasti poika oppii hanskaamaan ajamisen, kunhan moni uusi asia menee lihasmuistiin. Voi olla, että liikennesäännöt vievät kauemman aikaa ja häiriöherkkyys on ainakin alussa kova, mutta kyllä tuolla niin monenlaista suhaajaa liikkuu, että yksi ADD menee joukossa. Kunhan kaasujalka on kevyt. Se on ihan oikeasti sellainen asia, mikä pitää sisäistää.