En pääse pois huonosta parisuhteesta

Olet miettinyt jo pitkään, muttet ole saanut samalla rahaa säästettyä? En tajua. Mun piti kerran päästä muuttamaan ja ei ollut rahaa takuuvuokriin ja muuttoon. Kolme kuukautta ( yhden kesän) vedin pelkällä puurolla, perunoilla, makaronilla jne. En ostanut mitään ekstraa ja tein vielä ylimääräisiä lastenhoitokeikkoja

Rahat kasassa.

Vaikutat ihmiseltä, joka oottaa vaan, et muut tulee pelastamaan.

Ota itteäs niskasta kiinni.

Miten tämä lemmikki voi?

Sulla on tosi kurja ja hirveä tilanne, jossa et todellakaan ansaitse olla. Semmonen juttu vaan, että sun on sieltä itse kuitenkin lähdettävä. Ja sillä asialla on kiire, kun on ollut jo vakavaa väkivaltaa, jos henkesi on sulle kallis. Apua saat esim. Naisten linjalta ja Kriisikeskuksista, jos sellainen sattuu paikkakunnallasi olemaan.

Olen ollut samassa tilanteessa, pääsin pois ja selvisin. Sinäkin pääset ja selviät. Ja se aivan varmasti on parasta, mitä voit nyt itsellesi tarjota.

Luulin, etten pysty lähtemään. Suurin osa noista ajatuksista ja tunteista tuntuu jälkikäteen aivan käsittämättömiltä, mutta en syytä itseäni, koska siinä tilanteessa ja epäterveessä suhteessa ajattelu oli kapeutunut ja itsetunto nollissa: kuvittelin, että ero on jotenkin pahinta ja ettei ole mitään sen jälkeen (todellisuudessa se ero oli melkein parasta mitä mulle oli koskaan tapahtunut). Pelkäsin mm. etten muka löytäisi ketään (löysin vaikka kuinka monta vaikka kuinka paljon parempaa tyyppiä), en jotenkin pärjäisi yksin (ihan bullshittiä, mies vain vaikeutti pärjäämistäni, niin kuin vaikuttaa sullakin asia olevan), että se vain olisi liian raskasta (tietenkin on, mutta tuollainen elämä vasta raskasta onkin), en koskaan rakastaisi ketään yhtä paljon (tässä auttoi kun oivalsin, että rakkaus ei varsinaisesti ole kohteen ominaisuus vaan itsestäni lähtöisin tai mistä onkaan minulle tullut)...

Oikeasti, älä tee rahasta estettä, lainaa vaikka tai soita vuokranantajalle ja selitä tilanne, jos se ei ole ihmishirviö niin ymmärtää kyllä ja antaa sopimussakon anteeksi (tosin jos soppari vain miehesi nimissä niin se on hänen ongelmansa sitten), mene vaikka turvakotiin tai sinne kumminserkunkaimalle, mutta hoida tommosen tyypin kanssa muutto salassa mutta ei missään tapauksessa yksin. Äläkä puhu mitään etukäteen, sen kun häviät vaan.

Voimia. Niitä tarviit, mutta saat koko ajan lisää, kun uskot, että oot menossa kohti parempaa... Usko se, se on oikeasti niin! Älä anna hetkellisen pahan olon, tulevaisuuden pelon ja ikävän kääntää päätäsi. Tietenkin ikävöit ja tietenkin rakastat ja tietenkin oli paljon hyvää, ethän siinä muuten olisi niin kauan ollut. Ja saa sitä tuntea kaikenlaista, mutta pitää silti tehdä hyvin itselleen.

No juu, hyvä näkökulma tuo rahan säästäminen vaivihkaa. Voitko myydä jotain omia tavaroitasi? Tarvittaessa valehtele miehelle jokin terveysmeno, mieluiten jokin vähän ällöttävä vaiva, niin ei ala liikaa urkkimaan. Mukamas niitä laskuja varten tarvitset ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee aika pitkä teksti, mutta toivottavasti jaksatte lukea ja joku pystyisi minua auttamaan. Olen sellaisessa tilanteessa, josta en nyt selviä yksin. Minulla ei ole ketään, jolle tästä tilanteesta uskaltaisin kertoa, joten päätin kirjoittaa tänne.

Olen nuori nainen ja olen seurustellut useita vuosia mieheni kanssa. Olemme asuneet kolme vuotta yhdessä ja muutimme tänä vuonna isompaan vuokra-asuntoon. Vuokrasopimus on voimassa huhtikuun loppuun, jolloin sen voi uusia tai muuttaa pois. Jos muuttaisimme ennen sitä, pitäisi maksaa ylimääräinen vuokran hinta, johon meillä ei ole varaa. Kummallakaan ei myöskään ole varaa jäädä asuntoon yksin. Täytyy siis kestää tätä vielä viisi kuukautta.

Olen ajatellut eroa jo kaksi vuotta, mutta aina jäänyt suhteeseen. Olen luullut, että suhde voisi parantua ja voisin olla onnellinen tässä suhteessa. Tällä hetkellä uskon, että ero on enää ainut vaihtoehto. En ole ollut onnellinen pitkään aikaan, enkä usko että mieskään on. Lapsia meillä ei ole, mutta lemmikki on, joka jää erotessa miehelleni.

Riitelemme päivittäin useita kertoja jopa pienistä asioista. Huudamme ja haukumme toisiamme todella rumilla sanoilla. Mieheni käyttää lähes päivittäin kannabista ja kaljaa, mutta juo vain muutaman päivässä, eli ei ole humalassa kuitenkaan. Mies opiskelee ja tuhlaa suurimman osan Kelan tuista päihteisiin, videopeleihin ja roskaruokaan. Minä olen siis se, joka joutuu maksamaan kaiken tarpeellisen.

Emme vietä juurikaan aikaa yhdessä muuten kuin nukkuessa. Mies käyttää vapaa-aikansa pelaten videopelejä tai juomalla kaljaa ystäviensä kanssa. Olen todella yksinäinen. Omat ystäväni ovat muuttaneet töiden tai opiskelun perässä muualle, joten heitä näen vain n. kerran kuussa. Mies pelaa tai viettää iltansa muualla ja tulee öisin vasta kolmen aikaan viereeni nukkumaan. Valvomisen takia hän ei jaksa usein mennä ajoissa kouluun, joten en tiedä valmistuuko hän edes koulusta.

En saanut mieheltäni yhtään huomiota tai rakkautta, eikä seksiä ollut pitkään aikaan, joten petin häntä viime talvena. Kerroin hänelle, jonka seurauksena hän löi minua ja hakkasi päätäni seinään. Väkivalta ei ole toistunut sen jälkeen, eikä myöskään pettäminen. Jatkettiin siitä huolimatta, mutta mieheni ottaa pettämisen esille joka riidassa ja haukkuu huoraksi. Tiedän, että tein väärin, eikä kukaan ansaitse petetyksi tulemista. Seksiä meillä on enää pari kertaa kuukaudessa, vaikka kaipaisin sitä lähes päivittäin. Oma mies ei vaan enää kiinnosta samalla tavalla.

Suhteen alussa olin vasta 16-vuotias, joten ei ole paljoa kokemusta muista miehistä. Vaikka olen enemmän parisuhdeihminen niin välillä haaveilen siitä, kuinka voisin käydä baareissa ja tutustua uusiin miehiin. Käydä treffeillä ja tuntea ihastumisentunteen jotain uutta ihmistä kohtaan. Tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi kun löysin mieheni jo nuorena. Nuori olen edelleenkin, joten vielä ei ole liian myöhäistä.

En näe yhteistä tulevaisuutta mieheni kanssa. Hän ei ole se henkilö, jonka kanssa haluan lisääntyä ja mennä naimisiin. Kuitenkin rakastan häntä ainakin suurimman osan ajasta. Ero tuntuu erittäin vaikealta, vaikka olisi varmasti paras ratkaisu. Mies haluaa vielä yrittää, mutta en usko että onnistuu enää. Olen koko ajan stressaantunut ja ahdistunut, enkä tiedä miten edetä. Olen katsonut asuntoja, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Lemmikistä luopuminen, tavaroiden pakkaaminen ja muuttaminen tuntuu liian raskaalta. Helpompaa olisi vain jäädä odottamaan, jos joskus olisin onnellinen. Pelkään, että jään yksin ja kadun myöhemmin eroa.

En tiedä osaako kukaan auttaa, tai että miten minua edes voisi auttaa. Mutta kiitos, jos jaksoit lukea ja kaikki apu on tervetullut. <3

Oletko tehnyt pahoinpitelyistä ja nimittelyistä rikosilmoituksen tai kävitkö niiden yhteydessä lääkärissä? Voit tehdä rikosilmoituksen jälkikäteenkin, joskin voi olla vaikea näyttää toteen, että mies aiheutti vammasi. Se on kuitenkin poliisin homma selvittää. Miehellä voi olla sellaista taustaa ennestäänkin.

Ota selvää, missä on lähin turvakoti ja hakeudu sinne. Ota myös yhteyttä vuokranantajaan ja kerro tilanne. Sinua autetaan turvakodissa hakemaan uusi asunto, salaamaan osoitteesi ja hakemaan lähestymiskielto miehelle. Tarvittaessa pääset poliisin saattamana tyhjentämään asunnosta omat tavarasi. Älä kerro kellekään olinpaikkaasi tai uutta osoitettasi, ennenkuin olet ns. selvillä vesillä ja läheisesi tajuavat, että olet vaarassa.

Sano irti kaikki nimissäsi olevat sopimukset ja liittymät, joita mies voisi väärinkäyttää,  valokuvaa asunto lähtiessäsi, jotta voit todistaa oikeudessa, että mies on sotkenut/rikkonut/hävittänyt omaisuuttasi tai asuntoa. Ja ilmoita mahdollisimman pian kaikille laskuttajille ja lähipostiin, että olet "poissa" vähän aikaa ja noudat postisi postitoimipaikasta, tai käännä ne vaikka vanhemmillesi. 

Vuokravakuusasiasta sinun viimeiseksi kannattaa olla huolissasi, sosiaalitoimi auttaa sinua siinä kohtaa ja vuokranantajakin tietää, että tällaista sattuu. Asiat ovat sovittavissa ja järjestettävissä ja turvakodissa sinua autetaan kädestä pitäen kaikissa näissä asioissa.

Voimia ja tsemppiä. Olet ison asian edessä, mutta uskon että selviät siitä voittajana. Tyttäreni ystävätär kävi samantapaista läpi hiljattain ja nyt odotellaan pahoinpitelyoikeudenkäyntiä. Hän vietti kaksi kuukautta turvakodissa. Työpaikka ja normaali elämä oli sen aikaa katkolla, mutta henki ja terveys säilyi.

Pelattavassa suhteessa elät.

Minä en kestäisi. Omat vanhemmat elivät väkivaltaisessa suhteessa. Olen sellaiseen liian yliherkistynyt. En kestäisi elää pelossa.

Irti repäisy on se vaikein. Samoin se surin ja eron käsittely on rankka.

Takaisin paluun pitäisi olla omassa päässä tehty niin selkeästi mahdottomaksi...että siinäkin kohdassa, kun ajattelet, että jotain hyvää oli... siinäkin kohdassa pidät järjen, ja tiedät että et tuohon palaa.

Minusta sinä tarvitsisit henkistä apua ja tukea. Terkkari, psykologi kuraattori, lääkäri. Koulullakin voit tilata ajan.

Tuo salailu on tyypillistä. Luulet olevasi jotenkin vastuussa miehesi käytöksestä.., päihteistä ja väkivallasta.... mutta et ole.

Hän tarvitsee apua, mutta sen pitää olla ammattiapu.

Väkivaltaa en usko sinun pysyvän pysäyttämään.

Älä ala uhriksi. Sinulla on elämä. Hae apua.

Joku psykologi voi auttaa siinäkin, miten suhtautua väkivaltaiseen.

Miehesi on moukka. Hän ei ikinä lakkaa olemasta väkivaltainen, joten henkesi vuoksi, lähde pois. Toki se sattuu, koska olet rakastanut häntä ja varmaan vieläkin, mutta järki käteen ja nosta kytkintä. Turvakoteja on hemmetin vähän ja harvassa, mutta tuosta https://nettiturvakoti.fi/ pääset alkuun.

Vuokrasopimuksen kestoa sinun on turha surra. Ilmoitat vuokrantantajalle, että olet kotiväkivallan ym. syiden vuoksi lähtenyt asunnosta. Ei ketään voi pakottaa jäämään huusholliin, jossa saa turpiinsa tai heitetään seinään. Käytännön asioissa neuvoo sosiaalityöntekijä ja poliisi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että pysyt ehjänä, hengissä ja pääset pois. Kaikki muu selvitetään myöhemmin ja siinä auttavat viranomaiset.