Oletko "lapsi", joka ei ole minkään arvoinen äitinsä mielestä / elämässä?
Meillä äiti ( isä kuollut jo vuosia, vuosia sitten, valitettavasti ), joka rakastaa ja ihannoi nuorempaa sisartani aivan yliymmärryksen. Hän ollut aina ns äidintytär ja minä isäntytär, veljemme ( vaimo myös ) tietää asian ja hyvin osin minun "puolellani". Ei jaksa ymmärtää sisartamme, joka elättänyt miesystävänsä, kihlattunsa, lähes 20 vuotta. Mies ei ole juuri ollut työelämässä koko aikana, mutta saanut kaiken "vapaan kotona olemisen", täyden ylläpidon ulkomaanmatkoineenat 2/3 per vuosi. Jokin aika sitten sisareni joutui myymään omaisuutensa, rivitaloasuntonsa, jotta tämä tyyppi saisi jatkaa työtävieruksuvaa elämäänsä. Koko tämän ajan, kyseinen asia ollut tabu, siitä ei ole saanut puhua tai jos on puhunut, saanut äidin vihat niskaansa, yleensä minä. Nyt asia niin pitkällä, emme ( minä ja äitimme ) ole olleet missään tekemississä lähes kuukauteen. Sisareni myöskin vaikuttanut siihen, että äidin käyttäytyminen tällaista. Tämä oli vain pieni osa, mitä kaikkea he ovat tehneet, että minä tulisin / tuntisin oloni epävakaaksi. Sen verran järkyttäviä asioita sattunt heidän taholtaan, äitini itse äiti-Amma muille ulkopuolisille ( nyt kuitenkin saanut mielipiteitä, että hän on ilkeä ...), jaksaa miellyttää, kuka jaksaa olla aina samaa mieltä ja nyökytellä ( esim. sisareni oikea nuolemisen ammattilainen ). Mitä mieltä, onko kukaan toinen ollut samassa tilanteessa, minusta tämä on aivan hirveää. Eihän tämä ole tämän hetkinen tilanne, se on ollut vuosia, vuosia, mutta nyt pahentunut?!?
Kommentit (4)
Kyllä äitini oli tuollainen, mutta ei se mua enää heiluta suuntaan jos toiseenkaan.
Kyllä olen. Olen kolmas tyttö ja juuri ennen perheen poikaa syntynyt.
En ole minkään arvoinen enkä ole koskaan ollut. Olen lapsista ulkoisten mittareitten mukaan menestynein mutta en ole mitään.
Vasta viine vuonna olen loppuun asti menettänyt hermoni asiam suhteen eli päätin ettå minä en ole kaatopaikka johon kaiken paskan voi kaataa ja vähätellä vielä päälle. Minä en ole myöskään se joka tulee heti apuun kun pyydetään eli joka välissä. Minun jota on alusta asti vain vähätelty, naurettu ja painettu alas pitäisikin nyt yhtäkkiä olla se hyvä läheinen joka auttaa pyyteettömästi ja mielellåän ja koko ajan.
Äiti on sanonut minulle ettå kun olen niin huomaavainen. Mistähän sen olen oppinut? En ainakaan kotoa.
Älä jaksa.