Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saisi tuntea itseään yksinäiseksi, vaikka seurusteleekin?
26.11.2018 |
Mä ainakin kaipaan välillä muutakin seuraa, kuin avomieheni. Kolme kaveria on, mutta heitäkin tapaa vain harvakseltaan, eikä itse jaksa olla aina se, joka ottaa yhteyttä.
Onneksi nyt olen löytänyt sentään kolme suunnilleen ikäistäni pelikaveria, joiden kanssa saa nauraa ja jutella koneella.
Kommentit (86)
Saa tuntea, mutta monella syy siihen on, että seurustelukumppanin kanssa vietetään kaikki aika, ja ne ystävät, joiden kanssa vietettiin aikaa/matkusteltiin ym, jätetään sivuun. Sitten voi miettiä, miksi niitä ystäviä ei ole. Ja näin käy useimmiten naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kukas sen kieltää, ettei itseään saisi yksinäiseksi tuntea ihan missä olosuhteissa tahansa?
Surullistahan se vähän on, jos on parisuhteessa ja tuntee silti usein yksinäisyyttä.
Hyvä, että löytyy pelikavereita.
Varmaan jotkut haluaa nähdä kaikki yksinäiset sellaisina totaalihylkiöinä joilla ei edes halutessaan ole mahdollisuutta seurustelukumppaniin. Suuttuvat jos joku poikkeaa tästä, ”äääääää miten joku muka voisi seurustella täysihylkiön kanssaaa?”
Tunsin itseni yksinäiseksi avioliitossa. Ei mies halunnut viettää aikaa kanssani ollenkaan. Ei tehty mitään yhdessä, ei oikeastaan edes puhuttu, kun mies ei halunnut. Olin todella yksinäinen. Eron jälkeen elämäni on ollut ihan toisenlaista. On minulla ihana miesystävä, mutta myös muuta elämää.
Saa tuntea mutta älä uhriudu jos kaikki ei ota vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai saa, mutta ihan turhaa on lähteä lehteen valittamaan yksinäisyydestä jos ei ole todella yksinäinen. Jos on seurustelukumppani jonka kanssa voi viettää aikaa edes jonkin verran, ei ole täysin yksinäinen.
Ja jos seurustelukumppani ei auta yksinäisyyteen, niin ehkä jokin on vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä että noita pelikavereita on löytynyt!! Onko teidän mahdollista tavata? Jos he ovat parempia kavereita, niin kannattaa priorisoida heihin, eikä roikkua niissä vanhoissa kavereissa.
Kun tutustutte enemmän ja tapaatte, niin sä saatat tutustua niiden toistenkin kavereihin.
Äläkä odota että joki toinen kutsuu sut tapamaan häntä, kutsu itse vaikka kaikki teille! Syy voi olla ihan vaan miitti, tai sun synttärit, tai mitä ikinä.
Otetaanpa esimerkki sinun elämästäsi miehesi kanssa vs minun elämäni täysin yksin;
1: jotain hauskaa/kamalaa/ihanaa tapahtuu ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, mitä teet? kerrot miehellesi. Mitä minä teen? pidän asian itselläni tai hehkutan/itken asiaa päiväkirjaani tai psykiatrilleni (jossa joudun käymään vakavan masennuksen takia johtuen yksinäisyydestä jota kestänyt vuosia).
2. leffaan tulee uusi elokuva jonka haluat nähdä. mitä teet? menet katsomaan sen miehesi kanssa. mitä minä teen? odotan että elokuva ilmestyy dvd:lle sillä en halua mennä elokuviin yksin kun kaikki muut ovat siellä pareina tai kaverijoukkoina.
3. on ystävänpäivä/uusi vuosi/juhannus/pääisiäinen/syntympäivä tms. Mitä teet? vietät sen miehesi kanssa. Mitä minä teen? olen kotona, normi päivä muiden joukossa.
4. haluaisit kesälomalla ulkomaille. Mitä teet? lähdet reissuun miehesi kanssa. Jaatte upeat kokemukset yhdessä. Mitä minä teen? lähden reissuun yksin, koen kaiken yksin. Nykyään en tosin enää voi edes matkustaa koska pelkään mielenterveyteni takia ja pelkään että se pettää matkalla. en luota enää itseeni ja siihen että selviän matkoillani yksin.
Tässä muutama esimerkki. get it?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki sinun elämästäsi miehesi kanssa vs minun elämäni täysin yksin;
1: jotain hauskaa/kamalaa/ihanaa tapahtuu ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, mitä teet? kerrot miehellesi. Mitä minä teen? pidän asian itselläni tai hehkutan/itken asiaa päiväkirjaani tai psykiatrilleni (jossa joudun käymään vakavan masennuksen takia johtuen yksinäisyydestä jota kestänyt vuosia).
2. leffaan tulee uusi elokuva jonka haluat nähdä. mitä teet? menet katsomaan sen miehesi kanssa. mitä minä teen? odotan että elokuva ilmestyy dvd:lle sillä en halua mennä elokuviin yksin kun kaikki muut ovat siellä pareina tai kaverijoukkoina.
3. on ystävänpäivä/uusi vuosi/juhannus/pääisiäinen/syntympäivä tms. Mitä teet? vietät sen miehesi kanssa. Mitä minä teen? olen kotona, normi päivä muiden joukossa.
4. haluaisit kesälomalla ulkomaille. Mitä teet? lähdet reissuun miehesi kanssa. Jaatte upeat kokemukset yhdessä. Mitä minä teen? lähden reissuun yksin, koen kaiken yksin. Nykyään en tosin enää voi edes matkustaa koska pelkään mielenterveyteni takia ja pelkään että se pettää matkalla. en luota enää itseeni ja siihen että selviän matkoillani yksin.
Tässä muutama esimerkki. get it?
Erimieltä kyllä kohdan 2 suhteen. Elokuvissa on mukavaa käydä yksin. En edes kaipaa ketään siihen pölisemään.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki sinun elämästäsi miehesi kanssa vs minun elämäni täysin yksin;
1: jotain hauskaa/kamalaa/ihanaa tapahtuu ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, mitä teet? kerrot miehellesi. Mitä minä teen? pidän asian itselläni tai hehkutan/itken asiaa päiväkirjaani tai psykiatrilleni (jossa joudun käymään vakavan masennuksen takia johtuen yksinäisyydestä jota kestänyt vuosia).
2. leffaan tulee uusi elokuva jonka haluat nähdä. mitä teet? menet katsomaan sen miehesi kanssa. mitä minä teen? odotan että elokuva ilmestyy dvd:lle sillä en halua mennä elokuviin yksin kun kaikki muut ovat siellä pareina tai kaverijoukkoina.
3. on ystävänpäivä/uusi vuosi/juhannus/pääisiäinen/syntympäivä tms. Mitä teet? vietät sen miehesi kanssa. Mitä minä teen? olen kotona, normi päivä muiden joukossa.
4. haluaisit kesälomalla ulkomaille. Mitä teet? lähdet reissuun miehesi kanssa. Jaatte upeat kokemukset yhdessä. Mitä minä teen? lähden reissuun yksin, koen kaiken yksin. Nykyään en tosin enää voi edes matkustaa koska pelkään mielenterveyteni takia ja pelkään että se pettää matkalla. en luota enää itseeni ja siihen että selviän matkoillani yksin.
Tässä muutama esimerkki. get it?
Mutta vaikka olisi hyväkin parisuhde, niin ei se tarkoita että puoliso olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ei mun mies esimerkiksi lähde ikinä mun kanssa leffaan, koska "ne näkee ilmaseksi netistä". Muutenkin mies priorisoi rahansa eri tavalla kuin minä, eikä meillä kummallakaan ole juuri ylimääräistä. Niin tehdään sitten omia asioitamme aika paljon. Tietysti on eri asia olla täysin yksin kuin olla parisuhteessa, mutta ei parisuhde tarkoita että ei tuntisi oloaan yksinäiseksi. Mutta pitäiskö meidän sitten etsiä se kaikkein yksinäisin ja se olisi sitten ainoa joka saisi yksinäisyydestä puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tietysti. Kyllähän lääkärikin saa tuntea itsensä pienituloiseksi ja jatkuvasti persaukiseksi
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki sinun elämästäsi miehesi kanssa vs minun elämäni täysin yksin;
1: jotain hauskaa/kamalaa/ihanaa tapahtuu ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, mitä teet? kerrot miehellesi. Mitä minä teen? pidän asian itselläni tai hehkutan/itken asiaa päiväkirjaani tai psykiatrilleni (jossa joudun käymään vakavan masennuksen takia johtuen yksinäisyydestä jota kestänyt vuosia).
2. leffaan tulee uusi elokuva jonka haluat nähdä. mitä teet? menet katsomaan sen miehesi kanssa. mitä minä teen? odotan että elokuva ilmestyy dvd:lle sillä en halua mennä elokuviin yksin kun kaikki muut ovat siellä pareina tai kaverijoukkoina.
3. on ystävänpäivä/uusi vuosi/juhannus/pääisiäinen/syntympäivä tms. Mitä teet? vietät sen miehesi kanssa. Mitä minä teen? olen kotona, normi päivä muiden joukossa.
4. haluaisit kesälomalla ulkomaille. Mitä teet? lähdet reissuun miehesi kanssa. Jaatte upeat kokemukset yhdessä. Mitä minä teen? lähden reissuun yksin, koen kaiken yksin. Nykyään en tosin enää voi edes matkustaa koska pelkään mielenterveyteni takia ja pelkään että se pettää matkalla. en luota enää itseeni ja siihen että selviän matkoillani yksin.
Tässä muutama esimerkki. get it?
Jep. Tämä on vähän sama kuin vaikka miljonääri on surullinen ja valittaa siitä, kun ei ole miljardööri- saa valittaa ja olla surullinen, mutta se vain voi tuntua ärsyttävältä siitä, joka saa kuussa 1000 euroa palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu ettei minulla ole työttömänä riittävästi aikaa vapaa-ajan harrastuksille. 24 tuntia on aivan liian vähän.
Mielestäni tosi monissa yksinäisyyskeskusteluissa menee edelleen sekaisin termit yksinäisyys ja yksin oleminen. Sitten räkytetään omia näkemyksiä kun ei tajuta eroa. Kyse ei ole pelkästä semantiikasta, termit vain tunnetaan huonosti.
En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin ollessani ryhmätilanteessa joissa jäin täysin huomiotta: sanoihini ei reagoitu ja katsekontaktiakin välteltiin. Sen sijaan viikon soolovaelluksella en kärsinyt yksinäisyydestä hetkeäkään.
Ihmettelin myös miksi pitää vähätellä toisen yksinäisyyttä sanomalla, että no kaikilla ei ole sitäkään, olisit sa*tana tyytyväinen. Miten yksinäiseksi itsensä tunteva voi tukeutua kehenkään tai avautua jos vastaan tulee syytösmyrky siitä, ettei ole tarpeeksi yksinäinen?
Tuolla sen Elisan jutun kommenteissa vähäteltiin sitten ylipäätään naisten yksinäisyyttä sanomalla kaikkea tyyliin "tällaista se naisten "yksinäisyys" on, koska puhutaan oikeasti yksinäisistä miehistä". Kun syrjäytyneistä miehistähän puhutaan vaikka kuinka, mutta enpä muista nähneeni syrjäytyneistä naisista juuri mitään. Heidät on oikeasti unohdettu ja oletetaan että kaikista yksinäisin tila jossa nainen voi olla on tuo Elisan kaltainen, missä on ainakin poikaystävä.
Jostain syystä aina pitää vertailla kenellä on asiat huonoiten, et saa olla yksinäinen koska joku on vielä yksinäisempi, et saa valittaa rahanpuutetta kun jollain on vielä vähemmän rahaa. Miksi pitää kilpailla siitä, kenellä on asiat p*skimmin. Itse olen myös parisuhteessa ja yksinäinen, sillä miehen kanssa ollaan lähinnä kämppiksiä, ei siis ole mitään henkistä ja läheistä yhteyttä enää ja ne pari kaveriani asuvat muualla, ovat hankkineet perhettä ja yhteydenpito heihin on pikkuhiljaa vähentynyt merkittävästi. Mutta joo, pitäisi kai olla sitten tyytyväinen, että tuossa on joku toinen ihminen, kenelle huikata huomenet ja jutella mitä tuoda kaupasta.
Ja mietityttää vaan, että jos nyt minä esimerkiksi tunnen yksinäisyyttä niin miten ihmeessä se on pois joltain sellaiselta, joka mahdollisesti saattaa olla vieläkin yksinäisempi. Niin, aivan, ei mitenkään.
Kai se koskee myös muita ihmissuhteita? Jos on hyvät välit äitiinsä ja näkee sitä kerran viikossa niin ei saa valittaa yksinäisyyttä kun joku toinen ei koskaan näe ketään? Tai jos näkee vaikka kaksi kertaa kuussa kaveriaan josta ei erityisesti pidä, niin pitää vain olla tyytyväinen kun on edes joku ihmissuhde?
Totta kai saa, mutta ehkä tuo liittyy siihen, että vielä yksinäisempi on, jos on sinkku sen lisäksi.