Vanhemman kuolema ja sairasloma

Mitä v*ttua? Mitä se sun surusi työkavereille tai varsinkaan asiakkaille kuuluu?

Äitini kuoli syöpään 47-vuotiaana minun ollessa 26v. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja koin että en pysty työskentelemään turvallisesti, koska ajatukset harhailivat ja muisti pätki. Olin äidin kuoleman jälkeen muutenkin aivan rättipoikkiväsynyt, saattohoidimme hänet kotona isän ja veljen kanssa kaksi viimeistä viikoa. Sairasloma tuli sikäli tarpeeseen että vuorotellen nukuin ja itkin viikon, seuraavan viikon kokoilin ajatuksiani. Sen jälkeen työhön paluu kyllä tuntui jo ihan hyvältä.

Mikä sairausloma?

En ollut työkykyinen ja lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa sairauslomaa. Se tieto riitti työantajalle.

Isäni poismenon jälkeen sain 3 päivää saikkua.. se ei riittänyt.. kamalaa oli yrittää töihinpalatessa pitää itsensä kasassa ( mihin en pystynyt) kun kaikki tuli halaamaan ja ottamaan osaa .. töistä ei tullut ensimmäisinä päivinä mitään.. mutta olisko tilanne ollut sama sitten viikon saikun jälkeen kans? Ehkä.

Suru ottaa aikansa ..

Mun äiti kuoli viisikymppisenä, mä olin kolmekymppinen ja oltiin hirveän läheisiä. Lähdin kesken työpäivän sairaalaan ja tulin sitten takaisin. Mulle jopa vähän mökötettiin, kun jätin työt seisomaan (meillä ei edes ollut mitään henk. Koht töitä, kaikki teki samoja). En kokenut tarvitsevani sairauslomaa, vaikka olen tosi herkkä jne. Mutta ymmärrän, jos joku muu tarvitsee.

Vanhempani elää vielä, mutta voisin kuvitella, etten pystyisi tekemään työtäni itkemättä. Teen kotikäyntityötä vanhusten parissa. Asiakkaille ei minusta kuuluisi minun murheeni, vaikka varmasti ihania ja empaattisia ihmisiä ovatkin. Lisäksi työturvallisuus voisi kyllä hieman olla puutteellista. Eli kyllä, olisin varmaan työkyvytön.

Mummi kuoli vanhana ja "valmiina" 96-vuotiaana sairastettuaan lyhyesti. Silloin olin töissä, toki aika surullisena, mutta se nyt jotenkin oli helpompaa. Mummi oli niin valmis jättämään elämän ja hänellä oli kaikki hyvin.

Kun mummu kuoli, olin ensin kuolinvuoteen äärellä iltamyöhään. Aamulla kävin hyvästelemässä ruumiin ja ajoin töihin huomatakseni, että on paras lähteä kotiin. Olin saldovapailla kyseisen torstain ja perjantain ja ma palasin töihin.

Kun äiti kuoli, olin rättipoikki pitkästä hoitojaksosta ja äidin menetys oli muutenkin vaikea. Olisin tarvinnut parin kuukauden palkattoman loman, mutta se ei järjestynyt ja suru pitkittyi ja sain jonkun burn outin tapaisen uupumuksen.

Äitini sairastuessa vakavasti kävin työterveyshuollossa mutta en saanut kolmea päivää enempää sairaslomaa, lääkärin ainoa ongelma tuntui olevan minkä diagnoosin minulle kirjoittaisi että Kela hyväksyisi sen. Tämän jälkeen päätin että en aio enää hakea sairaslomaa minkään vastaavan syyn vuoksi. Kun äitini kuoli vuosia myöhemmin sovin työnantajan kanssa ja pidin palkatonta noin viikon verran.