Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ehdittekö harrastaa omia juttuja?

10.05.2006 |

Olisipa mukava kuulla, että en ole ainoa kotiäiti, jolla ei ole harrastuksia/omia menoja. Miten te muut pärjäätte asian kanssa?



Meillä esikoinen kohta 1,5 vuotta, pikkukakkosta odotellaan syntyväksi loppuvuodesta. Plussaamisen jälkeen olen alkanut ahdistua siitä, että minulla ei enää ole lainkaan " omaa elämää" .



Puoleentoista vuoteen en ole voinut harrastaa mitään, koska mieheni on aina töissä, eikä lapselle ole muita hoitajia. Ystäviäkin ehdin nykyään tavata vain 1-2 kertaa kuukaudessa. Nekin harvat lauantaiset kahvilatreffit taitavat jäädä, kun uusi vauva syntyy.



Sanokaa, että kaikki sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneetkin kotiäidit väistämättä erakoituvat ja että se on vain ohimenevää ja että panikointini johtuu raskaushormoneista...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

harrastaa meillä siis esikoinen 1,5 v ja syyskussa tulee 2.



Meillä lisäksi keksen eräinen taloprojekti, joka on nyt " isän vastuulla" eli koitan hoitaa kodin, niin että hän ennätäisi tehdä talon valmiiksi ennen 2:sta.



Mutta kyllä mä olen silti jotain tehnyt. Juuri nyt olen 4:n illan kukkien sidonnan lyhyt kurssilla. Ja on ollut kyllä ihanaa olla IHAN YKSIN! Lisäksi tänävuonna kävin salsassa 14 kertaa. Muta siinä ne harrastuksen vauvan jälkeen taitavat olla. Muutaman kerran olen ollut yksin ulkona/kahvilla tms. Muuten aina lapsi mukana. joskus päiväuni aikaan olen viikonloppuna mennyt yksin kauppaan tms.



Mutta päivällä me ollaan lapsen kanssa kyllä aktiivisia, käydään muskarissa, avoimissa päiväkodeissa, kaupoissa ja omissa mammatapaamisissamme. Vähintään 1-2 kertaa viikossa käydään jossain. Että siten tulee sitä sosiaalisuutta, en mä kyllä pelkästään kotoan jaksaisi - eikä toi meidän lapsikaan!



Kahden kanssa ei varmaan kaupoissa tms. tule enän ravattua, mutta tapaamisissa ja avoimessa päiväkodissa. Silloin on aina isommallkein seuraa.



Itseasiassa just eilen illalla alkoi ahdistaa" miks mä aina laitan nukkumaan" " mä en saa tehdä mitä haluun" Entäs kun kohta on kaks" jne. ... No onneksi tänään on ollut parempi mieli ja nyt hetki tätä omaa aikaa, kun esikoinen nukkuu..



Niin, että et varmasti ole yksin ajatusten kanssa ja muista, että lastenkin kanssa voi harrataa / olla sosiaalinen!!



t, K

2/6 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on nyt kevät ollu melkosta myllerrystä kans. Mies on opiskelija ja koko kevään on tehny hirveesti koulutöitä, joten käytännössä kotityöt ja lapsen (nyt 10kk) hoito on ollu minun kontolla. Alku keväästä tulin sitte raskaaksi ja sen jälkeen elämä on ollu tosi väsyttävää. Pahoinvointi ja väsymys teki sen, että en jaksanu olla enää ollenkaa kiinnostunu kotitöistä, ja lapsen hoitokin tuntui raskaalta. Kävin silti parina iltana vkossa omissa harrastuksissani, mutta nyt nekin ovat jääneet kun kevät tuli kunnolla. Tässä sitä sitte ollaan. Liikutaan paljon ulkona lapsen kanssa ja se antaa vähän energiaa kun ei tarvi tuota liikkuvaista lasta paimentaa- köyttää valjailla rattaisiin kiinni niin pysyy paikallaan. Mutta raskasta tämä on, ja sitä omaa elämää ja omaa yksinäistä aikaa- puhettakaan miehen ja minun yhteisestä ajasta, ei ole. Mutta kunhan kesäloma alkaa niin järjestän vaikka väkisellä lapsen mummulaan hoitoon ja lähdetään miehen kanssa lomalle. Pelkään että muuten jossakin välissä elämän ilo katoaa kokonaan. PAKKO järjestää sitä omaa aikaa. Nyt tämä elämäntilanne vain on tällanen. Onhan se kuitenki totta että paljon kaikki on kiinni itestäkin- ja rahasta...



Mutta koitetaan jaksaa- jos minulla ois varaa, tilaisin MLL:tä lastenhoitajan pariksi tunniksi ja lähtisin kosmetologille tms. hemmottelemaan itteäni, mutta kun on köyhä niin on köyhä ja sellaisesta voi vain haaveilla :( Mutta jos sinä ap voit niin ihmeessä toteuta joku haaveesi ja hommaa hoitaja kotiin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meille on siis 3 tulossa ja miehen kanssa meillä sellanen päätös että noin 1-2krt /vk voidaan molemmat tehdä pari tuntia mitä halutaan. toimii puolin ja toisin. harvoin noinkaan paljon yksin mennään mutta joustoa järjestyy kyllä kun molemmat ottaa huomioon toisen. säilyy mielenterveys paremmin ja parisuhdekin voi paremmin.



hanki mll:n hoitaja ja mene. onnellinen äiti joka nauttii elämästä on parempi äiti!

Vierailija
4/6 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja jo ennen lapsen syntymää (kohta 3 v) sovittiin, että otetaan käyttöön " vapaailatt" kummallekin kerran viikossa. nyt olemme tätä soveltaneet jo kohta sen 3 vuotta, ja toimii erinomaisesti. eli töiden jälkeen saa mennä omia menojaan, esim. elokuviin, kahvilaan, ystäviä tapaamaan, liikuntaa harrastamaan. se on mielestäni ennen kaikkea sopimiskysymys. ja edellyttää tietenkin sitä ettei ole mitään hirveän isoja prjekteja samaan aikaan-kuten juuri esim. talon rakennus...

Vierailija
5/6 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

se taitaa olla järjestelykysymys se oma aika. Ymmärrän, jos on esim. taloprojekti kesken, niin se vaatii erityistä joustoa mölemmilta osapuolilta, mutta normaali elämässä mies on täysin yhtä kykenevä hoitamaan lasta kuin lapsen äitikin.

Itselläni on erittäin paljon aikaa vievä harrastus, jota olen tosin karsinut lapsen syntymän jälkeen, mutta edelleen käyn omissa jutuissani 4-5 kertaa viikossa. Lapseni täyttää kesällä kaksi, toinen syntyy syksyllä ja lisäksi olen töissä. Tällä hetkellä yhteistä aikaa miehen kanssa ei ole ehkä riittävästi, mutta kuitenkin sen verran, että avioliitto voi hyvin.

Eli aikaa löytyy, jos sitä vain järjestää!

Vierailija
6/6 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä sitä omaa harrastusaikaa kauheesti jää, kun kolmea pientä hoidan päivät kotona, kun isi on töissä. Vanhin lapsi on 5v, keskimmäinen 2,5v ja kolmas 1v...ja neljättä pienokaista odotetaan syntyväksi marraskuussa. Mutta eipä tuo harrastusasia ainakaan mua ole mitenkään erityisemmin ahistanut...