tarha väittää lapseni olevan normaali!

joten turha liikaa huolestua vielä. On hyvä, että puheenviivästymään on kiinnitetty huomiyo ja saatte varmaan ajoissa apua puheterapeutilta, jos on tarpeen. Noin pienelle noi vilkkaus ja keskittymättömyysongelmat voi vielä mennä iän piikkii ja tillane voi olla toinen puolen vuoden päästä. Mutta on hyvä jos olet itse tiedostanut tilanteen. Me olemme saaneet AS-poikamme kanssa hyvää tukea alueen keltolta (konsultoiva erityislastentarhan opettaja), jos siinä vaiheessa kun poika oli vasta vajaa kolme eikä AS-stä vielä puhuttu mitään vaan vain ylivilkkauteen puututtiin. Muuten ovat kyllä päiväkodissa todella varovaisia sanomaan mitään tai edes ehdottelemaan kelton konsultaatiota - ainakin minun kokemukseni mukaan- ja meidänkin tapauksessa olen alunperin itse sitä ehdottanut.

Tarhan varovainen suhtautuminen johtuunee niistä vanhempien tuohtuneista reaktioista, joita täälläkin on harva se päivä luettavissa; " meidän Jani-Villelle ehdotettiin päiväkodissa kekustelua kelton kanssa ja neuvolassa käyntiä puheterapeutilla ja kyllä pistää vihaksi kun ovat niin tyhmiä, etteivät tajua, ettei meidän Jani-Villessä voi olla mitään vikana. Kyllä minä poikani parhaiten tunnen ja osaan arvioida, vaikkei minulla olekaan mitään vertailukohta ja kokemusta siitä millaisia sen ikäiset yleensä ovat ja ryhmässä toimivat... :-)

Kuvailusi perusteella saattaisi saada kuvan vilkkaasta kaksivuotiaasta - jonka puhe on " keskivertokehitystä" hitaampaa --- puhetta ei tule kuin muutama kymmenen sanaa ja puhe kaipaa harjoitusta. Mutta eivät kaikki kaksivuotiaat osaa sitä ensimmäistäkään sanaa! Ei sanojen " vähyys" sinällään vielä kerro mistään ongelmasta (en tarkoita, etteikö ongelmia voisi ollakin - siitä varmasti ammattilainen tietää enemmän) - osalla sanavarasto vain kasvaa kenties vähän myöhemmin. Ja useimmilla puhetta opettelevilla lapsilla menee hetken ennen kuin kaikki sanat artikuloidaan ihan selvästi (niin että kaikki ymmärtävät).



Vilkas kaksivuotias harvoin malttaa jäädä paikoilleen odottamaan. Pihassa pysyminen tms. asiat täytyy opetella ajan kanssa - kuinkas hyvin lapsi muuten sinua uskoo ? - Ja kaksivuotias on juuri siinä iässä, että vaikka hyvin ymmärtääkin mitä pyydetään ja komennetaan - uhma tekee tehtävänsä - rajoja haetaan...



En ymmärtänyt, mitä tarkoitit viivan piirtämisellä... Keskittymiskykyä sinällään en kovin monelta kaksivuotiaalta kyllä vielä odottaisi. Meillä melkein kaksivuotias poika piirtää kynillä - lähinnä ympyrää ja värittää omalla tavallaan (piirtää viivoja), mutta minun nähdäkseni siinä ei kovin suurta logiikkaa sinällään ole havaittavissa - hänelle kyllä, mutta kynän hallinta ei ole lähellekään vanhemman lapsen tasoa...



Ehkäpä tarhan tädit näkevät vain normaalin vilkkaan kaksivuotiaan ? - Eri asia sitten, jos ikäkään ei sitten aikanaan tee tehtäväänsä...

Silloin kun esikoiseni oli parivuotias, olin todella huolissani hänen puhumattomuudestaan. Vain muutama sana tuli. Muistan aina, kun eräs vanha pappa " lohdutti" , että älä huoli. Kyllä hän aikanaan rupeaa puhumaan ja vielä monesti tulet hänelle sanomaan että: " ole jo hiljaa" Ja näinhän siinä kävi. Poika oli likemmäs kolme ja yhtäkkiä sitä puhetta alkoi pikkuhiljaa tulemaan ja tänä päivänä hän on erittäin puhelias 12-vuotias.



Ja tunnen todella monia pojanviikareita, jotka siinä 2-3 vuotiaana aloittavat sen juoksemisen (äidiltä karkuun) ynnä muun villeilyn ja varsinkin illalla tai jos on vieraita lähettyvillä. Itse pidän sitä ihan normaalina. Toiset on vilkkaampia ja liikkuvaisempia kuin toiset. Eikä meillä 2,8 vuotias tyttö tiedä vielä edes miten kynää pidetään kädessä ja tod. näköisesti jos äitiinsä tulee ei sitä viivaa koskaan onnistu kunnolla piirtämään. Mutta eipä esikoinen osannut 6-vuotis neuvolassa piirtää ihmistä ja minä lohdutin, että älä huoli, ei äitikään osaa. Piirrä vain tikku-ukko. Olen aina inhonnut kaikkea taiteellisuutta ja tarkoitan että esim. koulussa käsityöt ja piirustus oli todella tervanjuontia ja niin on myös pojallamme, mutta liikunta ja matikka oli kivaa...



Me kehitytään ja pidetään eri asioista. Äidiltä se vaan vaatii välistä pitkää pinnaa, jos on vilkas lapsi joka tekee ennen kuin miettii. Ai niin..meillä aloitti tyttö viime viikolla pitämään lusikkaa väärinpäin (osaa syödä oikeinkin) Hänestä se oli hauskaa..puolet ruuasta pitkin ruokalappua ja pöytää...äidistä ei niin hauskaa ollutkaan.



Hauskaa keväänjatkoa " juoksia" lapsenne kanssa...!!

Harmillista, jos sulle on liian rasittavaa lukea niitä. Enpäs kirjoita tänne enää.

En todellakaan tarkoittanut sinun tekstejäsi. Sinähän olet kirjoittanut todella järkeviä ajatuksia erityislasten puolella. Mukavaa Kesänalkua !

Hessufa

Piti sanomani Hessufa: anteeksi, oli taas eilen jotenkin niin yliherkkä olo ja silloin minun ei pitäisi kirjoittaa / lukea näemmä mitään, sillä tulkitsen asioita ihan höpsösti. Se on tämä erityislapsi-kriisi, mikä sen tekee. Iso halaus ja tarkoitus ei ollut sinunkaan mieltäsi pahoittaa :-)! Kiitos kannustavista sanoista, joita en yhtään ansaitse. Muistan nyt, että olemme ennen olleet " samoja mieliä" , kun olen lukenut tekstejäsi, joten olisi pitänyt vähän enemmän ajatella tosiaan senkin perusteelta. Tänään, kun luen tekstiäsi, ymmärrän sanomasi taas ihan toisella tavalla kuin eilen. Jatketaan siis palstailua ja anteeksi muillekin, että näitte ylireagoimiseni.



Kiva, jos osoitteesta oli hyötyä, Hessufa :-)!



Iloista ja kaunista kevätpäivää kaikille ja erityisesti sinulle ja perheellesi, Hessufa!

Minusta kaikki kuvaamasi asiat kuuluvat 2-vuotiaan normaaliin kehitykseen, mutta onhan tietysti mahdollista että jotain ylivilkkauttakin on, hyvin vaikea sanoa kun ei ole nähnyt lasta eikä ole edes asiantuntija :). Kirjoituksesi olisi kuitenkin voinut olla yhtä hyvin meidän nyt pian 4-vuotiasta kaksospojista silloin kun he olivat 2-vuotiaita, tosin he eivät olleet ehkä yhtä meneviä :)(sitäkin vaikea arvioida kun en ole teidän lasta nähnyt). Meidän lapsemme puhuivat kaksivuotiaina hyvin vähän, mutta puheenkehitys on edennyt koko ajan normaalisti ja neuvolan mukaan pojat ovat ihan normaaleja. Luin myös kirjan puhehäiriöistä ja huomasin että pojat eivät ole puhehäiriöisiä vaan puheenkehitys on heillä vaan hitaampaa kuin ehkä joillakin muilla.

Joka tapauksessa siis kuvauksesi pojastanne vastaa mielestäni oikein hyvin 2-vuotiasta normaalia lasta. Jopa melko reipasta sellaista kun pukemiset ja riisumisetkin jo sujuvat :).

tuo puheenkehitys ei MINUN mielestä kyllä mitenkään pahasti oo jälessä!

Meidän esikoinen (poika) sanoi tuossa iässä YHDEN sanan ja se oli pappa. Vähän myöhemmin tuli toinen sana, ei. Näillä mentiin reilu 2,5-vuotiaaksi, kunnes puhetta alkoi tulla solkenaan, tosin epäselvää sellaista.

4-vuotiaana puhe oli muuten ok, mutta R puuttui ja lapsi tosiaan puhua papatti tosi nopeasti, jolloin puhe puuroutui ja vieraammat ei saaneet selvää. 5-v käytiin 10 x puheterapiassa, missä heti löytyi se ärrä ja puhe rauhottui.

Nyt on eskarilainen ja puhe ns. täydellistä, eli ei mistään huomaa, että on myöhässä alkanut puhua.



Välillä neuvolassa sanottiin, että ois hyvä käydä tarkemmissa tutkimuksissa, mutta kun sanoin että minä ja veljeni olemme myös ns. myöhäisiä puhujia, niin odoteltiin rauhassa.



Keskimmäinen lapsemme puhui paljon sanoja jo 1v 6kk iässä ja 2-v neuvolassa jo pitkiä lauseita.

Kuopus on nyt 1v 3kk ja sanoo muutamia ymmärrettäviä sanoja.



Eli siis, jokainen ajallaan :D

Ainakin omalla lapsella 2-vuotiaana oli kaikenlainen karkailu pahimmillaan. Nyt lähempänä 3 ikävuotta on helpottanut ja jopa joskus jaksaa odottaa (ei toki väsyneenä tai kipeänä tms.).



Puheenkehityskin on vielä normaalin rajoissa, varsinkin jos pojasta oli kyse.



Eihän kaikki toki piirtämisestä kiinnostu, mutta mieti, jaksaako lapsesi keskittyä mihinkään (autoleikkeihin, videoiden katseluun, palapeleihin, rakennuspalikoilla rakenteluun ym.). Jos tuntuu, ettei todella yhtään mihinkään mielenkiintoiseen riitä keskittymiskykyä, sanotaan vaikkapa 5-10 minuuttia (ei 2-vuotias vielä kovin kauan jaksa), niin sitten voi olla jostain ylivilkkaudesta kyse. Mutta oikeasti sitä ADHD:tä ei voi edes diagnosoida alle 5-vuotiaalta, vaikka epäilyjä olisikin, kun monet " oireet" menee pikkulapsilla ihan normaalin kehityksen piikkiin.

että ihan normaalilta 2-vuotiaalta kuulostaa ja tuon kelton mainitsin vaan sen vuoksi, että häneltä voisi saada vinkkejä ihan normaalinkin vilkkaan 2-vuotiaan kanssa eloon.

normaalin rajoissa olevalle sillä perusteella, mitä olen tuon ikäisiä hoitanut ja nähnyt puistoissa. Jos hän olisi yli 2,5-vuotias, alkaisin miettiä jo samoja kuin mitä sinäkin, Pomo. Minustakin on aika hyvin, että hän syö ja pukee jo itse. Jonkin verran hän sittenkin jaksaa olla kärsivällinen. Puheenviivästystä en miettisi vielä minäkään, sillä lapsi on tosiaan alle sen 2,5-vuotta mutta sen jälkeen sitten sitäkin. Jokin kuitenkin on lastenlääkärin saanut tekemään arvionsa, jos siis hän on sen arvion tehnyt? Siis on jokin, mikä sai hänet epäilemään, ettei kaikki ole kunnossa kuitenkin ja sen vuoksi en sanoisi, että aiheettakaan miettisit tätä. Arvio voi silti osua vääräänkin, jos kerran paljon lasta hoitaneet hoitajat ovat ihan eri mieltä lääkärin kanssa ja hän kuulostaa tosiaan ihan normaalille. Toivoa siihen, että lapsi tosiaan on ihan normaali, mikä olisi tosi ihanaa, on olemassa! Toivottavasti tosiaan niin olisi! Puheterapeutin lausunnolle en antaisi kovin paljon painoa (vaikka on varmasti erittäin vaikeaa, omasta kokemuksestanikin tiedän, olla antamatta) vielä tässä vaiheessa mutta jäisin kyllä tarkkailemaan tilannetta.



Jään toivomaan, että toinen lapsesi olisi normaali kanssasi :-)! Kerrothan sitten lisää, kun tiedät? Voimia!

oltiin tänään 2v. neuvolassa. puheenkehitys on jäljessä. th sanoi, ettei osaa sanoa ymmärtääkö lapsi vai eikö hän kuuntele. itse sanoisin ettei kuuntele.

poika on tosi vilkas. joku kysyi, että totteleeko poika. ei tottele ja varsinkaan ulkona ei edes kuule mitä puhun.

leikkitoiminnassa on jumiutumista puheterapeutin mielestä.

huolustuttavinta on se ettei pojan ilme värähdäkkään, kun th kysyi missä on äiti.

tiesin kyllä, että poika ei osaa näyttää äitiä. tässä on yksi syy miksi pelkään dysfasiaa. kohta 2.2v. pitäisi pystyä näyttää sormella missä äiti on. vai pitääkö?

poika kuitenkin osaa sormella näyttää paljon esineitä, eläimiä ja kaikkea muuta. tosin taito on juuri tullut.

joissakin taidoissa poika on ikäisiänsä edellä. varsinkin, jos verrataan poikiin.

isoveljen nimen oppi ymmärtämään 1.8v. ja osaa näyttää isoveljeä sormella, kun kysyn missä hän on.

kuitenkin jos isä sanoo, että vie äidille, niin poika tua, mutta jotain outoa tässä on.

myöskään 2v. iässä puhunut vielä mitään. Ei edes yksittäisiä sanoja vaan kaikki oli äh tai oh ja sormella osoitus. Neuvolassa ei todellakaan osannut osoitella mitään pyynnöstä tms. Luulen kyllä että ymmärsi pyynnöt vaan ei tahtonut tehdä mitä pyydettiin. Nyt poika reilu 3v. ja puhuu pitkiä lauseita joskin puheesta ei kaikki saa mitään selvää. Perhe kkyllä samoin kuin kaverit ymmärtää poikaa ihan hyvin ja poitsu onkin oikea papupata. Meillä on nyt kuitenkin lähete varuilta puheterapiaan josko puheelle jotain täytyisi tehdä. Poika ei pue eikä riisu vieläkään itse mutta uskon että on enemmän viitsimättömyyttä kuin että ei oikeesti osaisi. Syö nyt itse jos sille päälle sattuu mutta muuten syötetään vielä. Kuitenkin poika on ihan normaali 3v. ja mielestäni hänessä ei ole mitään sen kummempaa vikaa eli en itse diagnosoisi puheenkehityksen häiriötä enkä ylivilkkautta omalla pojallani joten voisi kait sinunkin poika olla ihan normaalisti kehittynyt? Tosin avike arvioida ilman että lasta näkee. Niin ja itse näen erityislapsia paljon koska teen töitä lastensuojelussa.

vaikea on arvioida näkemättä lasta ja olematta ammattilainen, mutta kaiken kuvailemasi perusteella vaikuttaa normaalilta vilkkaalta parivuotiaalta. Itselläni on neljä lasta, näistä kaksi tyttöä (kaksoset) ja kaksi poikaa, kukaan ei ole koskaan ollut kovin rauhallinen. Kuopus on selkeästi ollut muita vilkkaampi, pari vuotiaana kiipeili ja juoksenteli jokasuuntaan, hän kapusi ilman tikapuita parvelle ja sieltä alas, ei juuri koskaan kävellyt vaan juoksenteli ja säntäili rauhattoman oloisena (ehkä oli niin kova kiire isompien perään...), keskittymisestä ei tietoakaan, saati pukemisista, riisuminen onnistui kyllä (aina ja kaikkialla). Puheen ymmärtämisestä oli kyllä vaikea päätellä mitään sillä mitään hän ei ainakaan uskonut, ei tunnistanut eläimiä tms, aivan kuten sinä kuvailit poikaasi. Tasan kaksivuotiaana tenava sanoi 5 sanaa ja puheen kehitystä seurattiin muttei sille tehty mitään ja kun poika täytti kolme, alkoi puhetta tulla ihan solkenaan. Tällä hetkellä ukkeli on kuukautta vajaa 4v, vilkas edelleen, tosi itsepäinen eikä kärsivällisyyttä riitä niihin asioihin jotka ei häntä kiinnosta, kun taas vastaavasti omiaan puuhaa pitkään ja hartaasti. Aikamoinen riiviö, etten sanois, ehtii ja keksii mennä jokapaikkaan, mutta normaali natianinen kaikesta huolimatta, neuvolan testeissä pärjää hienosti jne...Eli en jaksa olla kovin huolissani, onhan se hyvä, ettei jää isompienkaan jalkoihin=) Sinuna varmaan seurailisin lapsen kehitystä, saattaisin ottaa neuvolaankin yhteyttä, mutten usko, että noin pienen vilkauteen yms vielä juuri huomiota kiinnitetään, monestihan vain aika on se joka auttaa asiaan. Kaunista kevättä ja kesää teille vilkkaidenkin tenavien vanhemmille=)