En käsitä, miksi kaikki miehet ihastuvat minuun! Onko kenelläkään samaa ongelmaa?

mutta tarjontaa ihan riittämiin ja itse kova ihastumaan kans.

Ihmeellistä miten kiukkuisia vastauksia heti tulee, kas kun ei joku vielä sanonut että ei ne miehet OIKEASTI sinuun ihastu, vaimo on kuitenkin numero 1, haluavat vain helpon panon....

ja minulla on pakonomainen tarve luoda kontakteja etenkin miehiin. Olen myös suhteellisen älykäs, joten osaan tehdä sen tyylikkäästi. Hommassa on kuitenkin jotain todella sairasta ja useimmat miehet tajuavatkin sen ennen pitkää.

joten kyllä, ne haluavat pönkitystä itsetunnolleen, eloa tylsään elämään ja ehkä helpon panon.

jos syvällisemmin ajatellaan. Paitsi että miehiäkin on samanluontoisia jotka ei ehkä huomaa mitään " sairasta" .

Vai eivätkö homomiehet ole mielestäsi miehiä?

että onpas paljon katkeria, kateellisia, ja ilmeisesti rumia av-mammoja liikkeellä! Miten se voi olla niin vaikea uskoa, että joku on niin viehättävä, että on suuren osan miehistäkin mielestä viehättävä?! En tajua, en. Kun ei sitten muuta voida, niin aletaan nimitellä mielenterveysongelmaiseksi... Voi teitä.



T. Mamma, johon kaikki miehet EIVÄT ihastu

Hyvä ettei kohta jo haistatella, niin alkaa tunteet kuumentua.



Minä uskon hyvinkin, että on naisia, joihin todella iso osa miehistä ihastuu, haloo, onhan miehiäkin, joihin naiset lankeavat mennen tullen!



Se on sitä jotain mystistä karismaa, jota on vain joillekkin suotu!



Minä olen mielestäni ihan ok näköinen, ihan fiksu, ihan ok pakkaus kaikin puolin. Minuun ei kukaan ole koskaan ihastunut, niin että tietäisin. Enkä jotenkin usko, että kukaan olisi ollut tietämättänikään. Mieheni tietysti ihastui minuun, mutta hän onkin kai ainoa:)



Tästä huolimatta kestän sen, että joku on ihastuttavampi, ei se minua vaan haittaa.

LOL;)

Siis mulla on niin ihana vartalo ja oon ihana ja kiva ja kaunis ja mulla on hyvä iho ja hiukset ja oon niin fiksu ja älykäs...hei kuunnelkaa nyt itseänne!

inen sanonta. Tarkoittaa siis, että useat miehet ihastuvat...Ja joo, ei se ole aina hauskaa. Ei, kun itse on parisuhteessa. Ensinnäkin sellainen, että toisella on lähes koko ajan joku ihailija, luo pakostakin jännitteitä, vaikkei oma partneri olisi se ihan kaikkein mustasukkaisin ja vaikkei niihin ihastuneisiin reagoisi mitenkään. Toiseksikin minusta ainakin on todella kurja torjua ihastunut ihminen (olen itsekin ollut ihastunut saamatta vastakaikua; se ei ole kivaa!). Ja ennen kaikkea ikävää on, kun todellakin väärä ihminen ihastuu itseen; joku, jonka ei todellakaan soisi tuntevan mitään sellaista itseään kohtaan.



Minuun on esim. ihastunut kolmen kaverini exät, yhden kaverini silloinen poikaystävä (siis ollessaan vielä suhteessa ystävääni tunnusti tämän) ja pisteeksi i:n päälle serkkuni aviomies. Lisäksi moni kurssikaveri, työkaveri ja monet ystävien ystävät! Ja tämä ei todellakaan ole kivaa, silloin jos sitä huomiota ei kaipaa tai halua...Se luo ystävyyssuhteisiinkin jännitteitä, sillä ei kukaan oikein tykkää siitä, jos vaikka omat miespuoleiset ystävät useinkin ihastuvat tiettyyn naispuoleiseen ystävään. Ihmiset ovat mustasukkaisia jopa kavereistaan.



Ja mitä tuohon flirttipuoleen tulee: Itse olen todella ujo, olen jopa sairaalloisen ihmispelkoinen (paniikkihäiriö ja sosiaalisia pelkoja). KUKAAN minut tunteva ei luonnehtisi tai luonnehdi minua flirttaavaksi, päin vastoin, en varmaan osaisi flirtata, vaikka yrittäisin. Minun käsitykseni ja kokemukseni on pikemminkin, että miehet eivät hirveästi huoli liian aggressiivisista naisista...Kai niillä monilla on sellainen macho suojeluvietti. Paras ystäväni onkin usein sanonut, että miehet ihastuvat minuun,koska olen sellainen " metsäkauris" tyyppinen; pieni, siro ja pelokas. Ja tavallaan tajuan sen miehistestä näkökulmasta: Samassa paketissa haastetta ja silti sellainen ei-uhkaava ja suojeltava.

Olen pieni, vaalea, perinteisen söötti. En liian kaunis lähestyttäväksi, mutta tarpeeksi kaunis herättämään kiinnostuksen. Muuta selitystä en keksi.



Jos tämä ärsyttää jotakuta tässä ketjussa, antaa ärsyttää. Mutta siis ymmärrän ap:ta täysin. Miksi onnellisessa parisuhteessa oleva haluaisi, että miehet ihastuvat isteen? Miksi kukaan haluaisi loukata ketään toista torjumalla tämän tai luoda omaan parisuhteeseen tai ystäväpiiriin turhia jännitteitä? Ja kuka nyt haluaa vaikkapa hyvien ystäviensä miesystävien ihailua? Ei kaikki ihailu todellakaan ole harmitonta, saati sitten mukavaa tai toivottavaa. Eikä ihastuminen edellytä aina jotain flirttiä tai vamppausta, päin vastoin...Ja sellaisia ihmisä on - niin miehiä kuin naisia - joihin monet tuntuvat tuntevan vetoa.

mutta ymmärtäkää, että ne ovat vain sattumia. Ei koko maapallon miehet teidän perässänne ikuisesti juokse. Tuollainen kehuminen saa sen kuulostamaan, että teidän päissänne olisi jotain vikaa...

Fyysisesti ja psyykkisesti olen paljonkin erilainen kuin sinä, mutta tiedän täsmälleen mitä tarkoitat.



Ne jännitteet on pahinta.

ja siitä huolimatta, minuun ihastutaan liian helposti.



En flirttaa. En herran jestas. En ikinä tekisi mitään, mikä lisäisi ihastumista.



Etkö oikeasti tunne ketään, johon lähes kaikki ihastuisivat?



Se ei vain ole sattumaa, vaikka kuinka haluaisit uskoa niin.

Harmittaa se, että tulee jännitteitä monen miehen kanssa. Vielä nyt kun ikääkin alkaa tulla, harmittaa että ei enää saa haaveilla nuoremmista miehistä. Kuitenkin välillä joku nuorempikin mies ihastuu ja minua alkaa nolottaa oma ikäni.

Kumma tää suomalainen kulttuuri, itseä ei saa kehua ollenkaan. Jos sinulla menee hyvin niin kenellekkän et saa kertoa. Jos olet kaunis niin muille et saa sitä " mainostaa " . Haukkua saat itseäsi yllinkyllin ja kanssasisaret hykertelevät onnessaan. Mitä hunommin sulla menee sitä parempi mieli toisilla on.

Minä itse olen hyvännäköinen / persoonallisen näköinen nainen mutta myönnän että on minuakin paremman näköisiä ihmisiä mutta mitäs sitten. Sen takia tää maailma onkin aika jänskä paikka kun toista samanlaista ei ole. Piste.

Siis huonommin, tsori!

minuunkin ihastutaan usein, mutta valitettavasti olen itsekin erittäin helppo ihastumaan ja pakko tunnustaa, todella flirtti :/ Olen seurustellut mieheni kanssa jo todella kauan ja sinä aikana pettänyt liian monta kertaa.. Siltikin mieheni on antanut aina anteeksi, kaikista ei tosin edes tiedä. En osaa tarkkaan eritellä mikä siinä on että monet miehet ihastuvat minuun, toki asiaa edesauttaa varmaan se että itsekin heitän todella avoimesti kaikenlaista juttua ja monet varmasti tulkitsee sen flirtiksi. Minua kehutaan erittäin kauniiksi, jollain tavalla tiedän itsekin olevani, mutta en usko sen olevan suurin syy vaan eniten luulen syytä löytyvän avoimuudestani ja huumorintajustani. luulen siis että eniten miehet ihastuvat persoonaani.

ja pari lasta, ja jos hän menee esim ravintolaan, on " kaikki" miehet kimpussa. Myös ystävien ja naapurien miehet ovat silmät pyöreinä ja aina miellyttämässä häntä. En uskoisi jos en olisi itse nähnyt.



Ystävä ei ole " mikään" bimbo blondi tms, ei hirveästi meikkaa, vaatteet on kirpputorilta jne, eli on enemmän luonnollisempi, eikä edes mikään kovin kaunis (en ole kateellinen), vaan enemmänkin valloittava persoona. Hänen oma persoonansa tekee hänestä kauniin.



Ystäväni on kertonut, että tottakai on imarreltu saamastaan huomiosta, mutta se on myös ollut monesti ahdistavaa. Ei toivoisi saavansa niin paljon huomiota, ei ole kiva jos esim hyvän ystävän puoliso menee kännipäissään kertomaan, miten himoitsee vaimon parasta ystävää.

ystävien miesten kanssa, kun useimmat niistä jossain vaiheessa alkaa ehdottelemaan sopimattomia. Kun olimme nuorempia, ystäväni eivät halunneet esitellä uusi poikaystäviään minulle, kun usein ne suhteet tyssäsivät siihen, että alkoivat piirittää minua, kun olin itse vielä sinkku. Tietenkään en koskaan lähtenyt kenenkään tällaisen matkaan, mutta miehethän aina luulevat olevansa juuri se erikoisuus, jonka kohdalla nainen tekee poikkeuksen. Perässäni oli myös vuosien ajan pari hullua, jotka jäljittivät osoitteenikin ja soittelivat jatkuvasti. Ei se aina ole omasta käytöksestä kiinni. Ulkonäköön yleensä ihastuivat.

Ei herranjumala mitä soopaa

Oon kahen lapsen yh ja nyt reilu vuoden sinkkuna. Aluks itkin, et taidan jäädä loppuelämäks yksin. Mut mitä vielä! Okei, mä käyn treffeil ja muutenkin ulkona, mut en ois uskonu, et tollanen flaksi vois käydä. Kavereitten kaa ollaan ihmetelty, et mist vois johtuu, ku en oo mitenkää kummosemman näkönenkään...