Miehen kaamosrasitus on rikkoa avioliittomme

Onkohan tämä vähänkään normaalia ja/tai yleistä muillakin? Minulla on nimittäin mennä hermo normaalisti ihanaan mieheeni, joka on viime viikkoina ollut kuin toinen ihminen ja käyttäytynyt minua kohtaan törkeästi.

Marraskuinen harmaus on todella väsyttänyt miestäni: hän saattaa nukkua vapaapäivinään 12 tuntia, mutta on silti väsynyt ja ärtyisä. Ärtyisänä mikään ei suju hänen kanssaan, ja hän tulkitsee kaikki sanomiseni väärin, vaikka puhuisimme vain neutraaleista, melko mitättömistä asioista. Hän kärsii myös pahoista muistikatkoksista, on hajamielinen ja sekava (taustalla ei ole sairauksia, huumeiden käyttöä tms., vaan kaikki tämä alkoi korostua pahasti loppusyksystä). Emme pysty puhumaan enää oikeastaan mistään, koska hän joko unohtaa sanomani tai vääntää sen joksikin muuksi. Siitä tietysti seuraa riitoja. Hän ei inhoa mitään niin paljon kuin huutamistani, ja minä taas en lopulta lähes koskaan pysty olla huutamatta kuunneltuani hänen pähkähulluja juttujaan ja tahallisia väärinymmärryksiä. Hän myös projisoi omat ongelmansa minuun. Olen ollut muutaman viikon dieetillä, jonka olen todennut kohdallani toimivaksi ja jossa rajoitetaan kalorinsaantia rankasti parina päivänä viikossa. Dieettipäivinä olen ollut hyväntuulinen ja energinen ja saanut paljon aikaan, mutta mieheni mielestä minun tulisi syödä enemmän, jotta en olisi niin kiukkuinen. Samaan aikaan hän itse paastoaa kiukkuisena, eikä ole syönyt koko päivänä mitään, vaikka kello on kymmenen illalla!

Riidat ovat vähentäneet läheisyyttä välillämme, ja aktiivinen seksielämämme loppui kuin seinään samaan aikaan, kun mies alkoi oireilla. Saan hänet kyllä syttymään, jos minä teen kaiken, mutta hänellä ei riitä energiaa minuun edes viiden minuutin jalkahierontaa varten saati muihin hoiteluihin niin kuin ennen.

Kaikki ongelmat kruunasi parin päivän matka, jolta palasin juuri. Olimme sopineet yhteistä ohjelmaa paluupäivälle, mutta kun soitin miehelle lentokentältä, hän kehotti minua menemään mökille yöksi sen sijaan, että tulisin kotiin. Minusta oli uskomatonta, ettei hän halunnut nähdä minua matkan jälkeen niin kuin oli sovittu. Olen hänen vaimonsa, mutta hän puhui minulle kuin jollekin säädölle, jota ei ole tarkoituskaan tavata koskaan enää. Ilmeisesti mies oli yhtäkkiä loukkaantunut siitä, että olin ollut reissussa, vaikka hän tietysti tiesi matkasta ja kaiken lisäksi olin lähtenyt reissuun miehen sukulaisen seuraksi. Normaalisti olisin raivostunut miehen käytöksestä, mutta tällä kertaa en jaksanut. Tiesin, ettei miehen kanssa kannata yrittää keskustella, koska hänen mielentilansa on ollut niin mahdoton viime viikot. Lähdin siis mökille puhtaasti siksi, että ajatuskin hänen kohtaamisestaan ällötti. Siis oman, normaalisti rakkaan aviomieheni! Paluuiltani huipentui miehen lähettämään viestiin, jossa hän kirjoitti ”hirveä ikävä!”. Nyt siis on ikävä, vaikka hän itse kehotti minua menemään muualle yöksi! Juuri tällaiset ristiriidat ovat olleet miehen vakiokamaa viime viikkoina kaiken muun älyttömän ohella.

Koska suhteemme kuulostaa yllä mainitun perusteella kovin huonolta, millainen se on ehdottomasti viime ajat ollutkin, kerron vielä sen verran taustatietoa, että olemme normaalisti läheiset, vietämme paljon aikaa yhdessä ja meillä on yleensä lähes aina kivaa. Olemme olleet yhdessä yli vuosikymmenen, ja suhteemme on sujunut mukavasti ilman suurempia ongelmia. Mies on aina reagoinut syksyn pimeyteen niin kuin moni muukin, mutta koskaan se ei ole näyttäytynyt siten kuin nyt. Voikohan kyse olla jostain muusta(kin) kuin kaamosrasituksesta?

Onkohan mitään tehtävissä, vai pitääkö vain odottaa kevääseen ja katsoa, millaiset suhteen rippeet meillä on silloin jäljellä? Miehellä on ollut jo vuosia kirkasvalolamppu käytössä, eli se ei ainakaan meitä pelasta.