Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen Suomen ainoa äiti, jolla ei ole omaa aikaa yhtään
24.11.2018 |
Olen laittanut omat tarpeeni taka-alalle, jotta olisi varaa edes perusasioihin laskujen jälkeen. En käy salilla, en ostele meikkejä, en vaatteita, en käy yhtään missään, en kampaajallakaan. Ei ole omaa aikaa, jotta saisin olla vain yksin, tekemässä jotain muuta kuin hoitaa lasta ja tehdä kotitöitä. Kaikki tuet mitä saan, menee muiden tarpeisiin. Paisun kotiin kuin pulla, ei ole motivaatiota lenkkeillä vaunujen kanssa, ei se ole omaa aikaa, silloinkin olen lapsen kanssa koko ajan ja lenkkikin on täysin hyödytön, kun milloin pitää pysähtyä minkäkin asian takia.
Mies, mitä hän tekee? Omaa aikaa on yllin kyllin, kaiken maailman kissan ristiäisiä saunailloista pikkujouluihin, miehen juttuihin löytyy aina varaa. Joka kerta, kun otan puheeksi omat tarpeeni, niihin ei ole varaa lainkaan.
Olen kyllästynyt, menettänyt mielenkiintoni kaikkeen, perheeseen, mieheen, parisuhteeseen ja luovuttanut sen suhteen, että saisin itseni kuntoon ja elämänlaatuuni parannusta. Kun ei ole varaa.
Olen Suomen ainoa äiti, jolla ei ole varaa yhtään mihinkään.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mites olet noin päästänyt itelles käymään?
Ei Kelan tuilla luxuselämää kukaan vietä. Vai viettääkö?
Vierailija kirjoitti:
Ylensyöntiin on kuitenkin varaa?
En syö yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan normaali ihminen.
Ap.
Kuntosalimaksut ovat pilvissä. Ne kun olisivat pikkuisen inhimillisemmät, olisi pienituloisilla varaa harrastaa. Ja mitä tulee kasvisten yms. terveellisempien vaihtoehtojen hintoihin, nekin kun olisivat alhaisemmat, olisi pienituloisilla niihin varaa.
Ihmisten terveydestä on tehty bisnes, johon kaikilla ei ole varaa.
Hienoja kommentteja. Ei lainkaan paista syyllistäminen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota että mies jää lapsen kanssa kotiin ja sä palaat töihin. Samoilla ehdoilla kuin sinulla nytten tietysti. Jos se on hänen mielestä huono diili niin kysyt miksi se käy päänsä toistepäin.
Sitten tasapainotatte rahatilanne niin että sinullekin jää omaa käyttörahaa ja sovitte sinulle omaa aikaa milloin hän hoitaa lapsi/lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et eroa. Saisit paljon omaa aikaa, kun lapsi olisi isänsä kanssa, saisit pitää kaikki tulosi itselläsijne. eikä olisi vaivana miestä, jolla on omaa aikaa.
Näin kävi minullekin, joten lapsi piti laittaa päivähoitoon ja itse mennä takaisin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni olisi onnellinen että on yleensä saanut sen lapsen ja saa olla kotona sitä hoitamassa.
Kerroit että lapsi on vaunuissa. Eli ilmeisesti aika pieni. Olisikohan sulla baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus? Yleensä se elämä siinä vauvan syntymän jälkeen toki on aika vauvapainotteista, eli omat tarpeet joutuu siirtämään syrjään joksikin aikaa. Sen kaiketi tiesit kun ryhdyit lasta hankkimaan? Useimmille se myös sopii: äiti haluaakin viettää aikaa vauvan kanssa, ja omaksi ajaksi riittää monelle se vaunuttelulenkkikin. Varsinkin kun lapsia on vasta yksi, on omaa aikaa yllättäen aika paljonkin lapsen nukkuessa (ainakin itselläni oli, verrattuna siihen työhulabaloohon, jossa elin ennen äitiyslomaa).
Olet ilmeisen pettynyt mieheesi ja hänen isyyteensä. Ikävää. Mutta ota nyt yhteyttä neuvolaan ja juttele tuntemuksestasi.
Ja oikeasti, sinne salille ei kaikki säntää heti synnytyksen jälkeen, vaikka joku Martina Aitolehti ehkä antaa semmoisen kuvan. Timmeihin mittoihin ja ripsienpidennyksiin ei tarvitse palata muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, ehtii kyllä. Toivon että opit nauttimaan vauvasi seurasta ja omasta äitiydestäsi. Hae apua mielialaasi ja vuorovaikutukseen vauvasi kanssa.
Menin töihin. Eipä sitä omaa aikaa ole vieläkään eikä kotityötkään mihinkään kadonneet. Eikä lasten hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei ole omaa aikaa ikinä joten et ole suomen ainoa. Mutta toisin kuin sinä, en päästä itseäni valaaksi, käyn töissä jossa tienaa ihan hyvin, jumppaan kotona samalla kun vahdin lapsia, iltaisin luen ja opiskelen.
Oma aika olisi kivaa mutta tukiverkoton kun olen niin sitä ei nyt vaan ole eikä tule. Silloin pitää iloita siitä mitä on ja tehdä jotain hyödyllistä samslla kun lapset leikkii. Jumpata, joogata, opiskella.
Asenne ratkaisee!
Kellään äidillä ei ole ikinä omaa aikaa. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni olisi onnellinen että on yleensä saanut sen lapsen ja saa olla kotona sitä hoitamassa.
Kerroit että lapsi on vaunuissa. Eli ilmeisesti aika pieni. Olisikohan sulla baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus? Yleensä se elämä siinä vauvan syntymän jälkeen toki on aika vauvapainotteista, eli omat tarpeet joutuu siirtämään syrjään joksikin aikaa. Sen kaiketi tiesit kun ryhdyit lasta hankkimaan? Useimmille se myös sopii: äiti haluaakin viettää aikaa vauvan kanssa, ja omaksi ajaksi riittää monelle se vaunuttelulenkkikin. Varsinkin kun lapsia on vasta yksi, on omaa aikaa yllättäen aika paljonkin lapsen nukkuessa (ainakin itselläni oli, verrattuna siihen työhulabaloohon, jossa elin ennen äitiyslomaa).
Olet ilmeisen pettynyt mieheesi ja hänen isyyteensä. Ikävää. Mutta ota nyt yhteyttä neuvolaan ja juttele tuntemuksestasi.
Ja oikeasti, sinne salille ei kaikki säntää heti synnytyksen jälkeen, vaikka joku Martina Aitolehti ehkä antaa semmoisen kuvan. Timmeihin mittoihin ja ripsienpidennyksiin ei tarvitse palata muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, ehtii kyllä. Toivon että opit nauttimaan vauvasi seurasta ja omasta äitiydestäsi. Hae apua mielialaasi ja vuorovaikutukseen vauvasi kanssa.
Timmeihin mittoihin ja ripsienpidennyksiin ei tarvitse palata koskaan, jos ei tunnu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Moni olisi onnellinen että on yleensä saanut sen lapsen ja saa olla kotona sitä hoitamassa.
Kerroit että lapsi on vaunuissa. Eli ilmeisesti aika pieni. Olisikohan sulla baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus? Yleensä se elämä siinä vauvan syntymän jälkeen toki on aika vauvapainotteista, eli omat tarpeet joutuu siirtämään syrjään joksikin aikaa. Sen kaiketi tiesit kun ryhdyit lasta hankkimaan? Useimmille se myös sopii: äiti haluaakin viettää aikaa vauvan kanssa, ja omaksi ajaksi riittää monelle se vaunuttelulenkkikin. Varsinkin kun lapsia on vasta yksi, on omaa aikaa yllättäen aika paljonkin lapsen nukkuessa (ainakin itselläni oli, verrattuna siihen työhulabaloohon, jossa elin ennen äitiyslomaa).
Olet ilmeisen pettynyt mieheesi ja hänen isyyteensä. Ikävää. Mutta ota nyt yhteyttä neuvolaan ja juttele tuntemuksestasi.
Ja oikeasti, sinne salille ei kaikki säntää heti synnytyksen jälkeen, vaikka joku Martina Aitolehti ehkä antaa semmoisen kuvan. Timmeihin mittoihin ja ripsienpidennyksiin ei tarvitse palata muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, ehtii kyllä. Toivon että opit nauttimaan vauvasi seurasta ja omasta äitiydestäsi. Hae apua mielialaasi ja vuorovaikutukseen vauvasi kanssa.
Tässä on kohta vauvavuosi jo ohi.
Vituttaa katsoa miten sitä muilla tuntuu olevan aikaa ja rahaa kaikkiin omiin juttuihin, kun itsellä ole varaa mihinkään.
Ap
Samantapainen ongelma täällä, hoidan täysin lapset ja kotityöt. Ei omaa aikaa yhtään, rahaa kyllä on.
Jopa käynyt mielessä potkia mies pihalle, kun ei ole mitään kiinnostusta lapsen tai kotitöiden hoitoon.
Muutenkin pyöritän tätä koko perhettä yksin.
Itse olen tosin ukkoni valinnut että ei sille mitään enää voi. Virheitä sattuu.
Eli olen Suomen ainoa äiti jolla ei ole varaa mihinkään eikä omaa aikaa yhtään.
Ap
Kun mies tulee kotiin niin laitat lenkkikengät jalkaan, kerrot onko lapsi jo syönyt ja lähdet ulos. Tuskin se mies nyt lasta yksin jättäisi, ja jos jättäisi niin ero ehdottomasti, kukaan ei hyödy epäluotettavasta kumppanista.
Vaihda asennetta niin elämä helpottuu. Aloita vaikka niillä vaunulenkeillä, raitis ilma piristää mieltä. Älä katkeroidu, vaan mieti kivoja asioita. Puhu miehesi kanssa ja vaadi muutosta. Eikö sille äijälle voi sanoa että katsoo omaa lasta hetken aikaa että pääset yksin kävelylle tai edes jossain käymään?
Alue: Aihe vapaa
No mites olet noin päästänyt itelles käymään?