Lue keskustelun säännöt.
Maanviljelijöiden kanssa ei sitten kannata mennä naimisiin. Tekevät avioehdon.
24.11.2018 |
Että sellaista. Jos ero tulee niin miten minä pärjään? Kaikki oma työpanos valuu hukkaan.
Kommentit (41)
Toisten omaisuuden kärkkyjöitä on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen järkeviä kommentteja tässä ketjussa.
Kannattaa ehdottomasti etsiä sellainen joka ei ole itsekäs ja ahne eikä halua sitä avioehtoa.
Avioehdonkin voi tehdä monella tapaa. Mutta lähtökohtaisesti sen pitäisi olla pakollinen.
Älä ainakaan mene siihen halpaan että teet ilmaista työtä kasvattaaksesi toisen omaisuuden arvoa.
Voi olla että nyt kannattaa miettiä todella tarkkaan millaisen diilin olet tehnyt.
Voit esim. ilman omaa syytäsi tulla jätetyksi.
Sitten jäät puille paljaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokainen turvaa omaisuutensa. Loiset töihin.
Molempien kannattaa suojata omaisuutensa ja sen tilanteen ettei itse päädy maksamaan velkaisen maatilan velkoja sen tehdessä konkurrsin.
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Avioehto loukkaa naisen oikeuksia ottaa puolet tilasta muutaman vuoden työn jälkeen? Etkö saanut palkkaa työstäsi, ruokaa, asunnon, rantasaunan, autoedun? Oliko avioliitto, rakkaus, työsuhde vai sugardaddydiili?
Naapurissa oli noin eli paljon kehitystä, paljon velkaa. Liitto kesti 9 vuotta ja erossa puoliso sai yli 400 000 euron velat. Viljelijä sai pitää tilansa ja vielä enemmän velkaa. Harva muistaa tätä katsoessaan isoa taloa ja puutarhaa ja miettiessään, että täällä ei voi köyhänä elää. Kyllä voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava avioitui nelikymppisenä maajussin kanssa, avioehto, kummankaan silloinen tai tuleva omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista. Lakimies neuvoi kumpaakin ja laati paperin, joka allekirjoitettuna toimitettiin maistraattiin jo ennen vihkimistä.
Saivat sen yhden lapsen, jonka molemmat halusivatkin. Vaimo käy työssä taajamassa ja laittoi asuntonsa vuokralle. Mies hoitaa sovitusti yksin tilaa (ja sen velkoja), vaimo oman ansiotyönsä, tosin maatalouden kiireaikoina melkein yksin myös lapsen ja kotitalouden. Tässä tapauksessa vaimo ei siis tee, eikä osaisikaan, mitään miehen työstä, ei tienaa siitä eikä ole vastuussa veloista. Talon remontteihin on kyllä osallistunut, samoin kuin normaaleihin asumiskuluihin, koska asuu siellä.
Tärkeää on,, että vaimonkin omaisuutta suojaa avioehto, se helposti unohtuu, jolloin erossa tai kuolemantapauksessa vähemmän omistavan pikkuomaisuuskin menee epäreilusti jakoon.
Meillä on suunnilleen samoin. Tosin mies on saanut osan tilasta testamentilla suojattuna perintönä ja laajennukset on tehty perinnöstä saatavilla tuloilla, joten ilman avioehtoa meillä menisi erossa jakoon ainoastaan minun osuuteni eli aikanaan ostamani kaksio ja kesämökki. Harva tajuaa sitä, että jos toisen omaisuus on testamentilla suojattu avio-oikeudelta, niin sitä ei todellakaan lasketa erotessa yhteiseksi. Voisi olla niin, että toisella on 2 milj euron "suojattu omaisuus" ja toisella 200 000 euron omaisuus, jota ei ole avioehdolla tai testamentilla suojattu ja silloin todella jaettaisiin vain se 200 000 e, niin väärältä kuin se tuntuukin.
Nykyisin aika harva emäntä on 100% töissä maatilalla.
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Avioehto loukkaa naisen oikeuksia ottaa puolet tilasta muutaman vuoden työn jälkeen? Etkö saanut palkkaa työstäsi, ruokaa, asunnon, rantasaunan, autoedun? Oliko avioliitto, rakkaus, työsuhde vai sugardaddydiili?
Velat tietenkin vähennetään omaisuudesta, nettovarallisuuksiahan erossa tai kuolemantapauksessa verrataan.
Ap:n tekstistä sai kuvan, että hän ei saa palkkaa, eikä hänen omaisuuttaan suojaa avioehto. Entä ap:n mahdolliset aiemmat säästöt, onko ne käytetty yhteiseksi hyväksi?
Kohtuutonta avioehtoa voidaan myös sovitella, hakemus vaan oikeuteen, se sitten päättää kuultuaan kummankin osapuolen perustelut, mutta kyllä avioehto pääsääntöisesti pitää, mahdollinen kohtuullistaminen on aika minimaalista, sen varaan ei pidä laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itsellä hyvä ammatti ja toimeentulo eikä vielä omaisuutta juurikaan, ei kannata mennä naimisiin maanviljelijän kanssa, joka haluaa avioehdon. Ei kukaan täysjärkinen nainen ala kakskolmikymppisenä kasvattamaan miehensä omaisuuden arvoa tekemällä tilalla töitä. Mies eroaa 20 vuoden päästä ja ottaa tilalle toisen uhrin...Alkuperäinen uhri puilla paljailla. Sentään mahd. yhteiset lapset saa joskus vanhuksina jotain.
Jos taas on on avioehto, motivaatio pitää tilaa kunnossa ja syytää siihen rahaa, on vaimolla vähäinen.
Kun velaton maajussi löytää hyvin koulutetun, kiltin naisen, jolla hyvä työpaikka ja varakkuutta, voi hän uskaltautua menemään naimisiin ilman avioehtoa..
On naisia, jotka kuluttavat aikansa ja omat rahansakin kasvattaen jopa _miehen vanhempien_ omistamien tilusten arvoa.
Ts. eron tullessa se kaikki on mennyt kuin kankkulan kaivoon.
Maajussien kanssa saa olla tarkkana. Avioehto suojaa sinua, ettet joudu erossa vastuuseen jussin veloista.
Sinänsä en ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aviossa, mutta eivät pahimmassa tapauksessa edes tiedä toistensa raha-asioita. Luulisi että ilmenee veroilmoitusta tehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Jos ero tulee niin miten minä pärjään? Kaikki oma työpanos valuu hukkaan.
No voi voi, mitä jos menisit vaikka palkkatöihin.
Erossa avioehtoa kohtuullistetaan tuollaisessa tapauksessa, mutta ilmaisen työn tekeminen ei ole fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin tuon puolison kannalta pelkästään hyvänä asiana. Siinähän säilyisi oma kerrytetty omaisuus itsellä eikä ne erossa katoa maatilan velkoihin. En tosiaan haluaisi olla pennilläkään kiinni tuhoontuomitussa bisneksessä.
Vierailija kirjoitti:
Molempien kannattaa suojata omaisuutensa ja sen tilanteen ettei itse päädy maksamaan velkaisen maatilan velkoja sen tehdessä konkurrsin.
Vierailija kirjoitti:
Maajussien kanssa saa olla tarkkana. Avioehto suojaa sinua, ettet joudu erossa vastuuseen jussin veloista.
Mistä ihmeestä on tullut tämä kummallinen ja täysin väärä käsitys että avoliitossa ja avioerossa voisi jotenkin joutua vastuuseen toisen puolison veloista??? Avioliitossa on omaisuuden ja velkojen erillisyysperiaate. Omaisuus on sen, kenen se on, ja velat samoin. Ositusta tehdessä, jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, hänen osuudekseen lasketaan 0, ei tietenkään mitään miinusmerkkistä lukua.
Noita ylempiä kommentteja kun lukee niin tulee vaikutelma että te luulette että jos vaikka toisella on miljoonaa euroa velkaa omissa nimissään, ja 0 euroa omaisuutta, ja toisella on 0 euroa omaisuutta, niin eron jälkeen jotenkin mystisesti molemmilla onkin 500 000 euroa velkaa? No ei tietenkään mene noin!
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa oli noin eli paljon kehitystä, paljon velkaa. Liitto kesti 9 vuotta ja erossa puoliso sai yli 400 000 euron velat. Viljelijä sai pitää tilansa ja vielä enemmän velkaa.
Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan jos puoliso on ollut yhteisvastuussa veloista. Eli siis lainat ovat olleet hänenkin nimissään. Jos velka oli vain aviomiehen, niin tasan tarkkaan puolisolle ei siitä erossa tullut 400 000 euron osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin tuon puolison kannalta pelkästään hyvänä asiana. Siinähän säilyisi oma kerrytetty omaisuus itsellä eikä ne erossa katoa maatilan velkoihin. En tosiaan haluaisi olla pennilläkään kiinni tuhoontuomitussa bisneksessä.
Vierailija kirjoitti:
Molempien kannattaa suojata omaisuutensa ja sen tilanteen ettei itse päädy maksamaan velkaisen maatilan velkoja sen tehdessä konkurrsin.
Vierailija kirjoitti:
Maajussien kanssa saa olla tarkkana. Avioehto suojaa sinua, ettet joudu erossa vastuuseen jussin veloista.
Mistä ihmeestä on tullut tämä kummallinen ja täysin väärä käsitys että avoliitossa ja avioerossa voisi jotenkin joutua vastuuseen toisen puolison veloista??? Avioliitossa on omaisuuden ja velkojen erillisyysperiaate. Omaisuus on sen, kenen se on, ja velat samoin. Ositusta tehdessä, jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, hänen osuudekseen lasketaan 0, ei tietenkään mitään miinusmerkkistä lukua.
Noita ylempiä kommentteja kun lukee niin tulee vaikutelma että te luulette että jos vaikka toisella on miljoonaa euroa velkaa omissa nimissään, ja 0 euroa omaisuutta, ja toisella on 0 euroa omaisuutta, niin eron jälkeen jotenkin mystisesti molemmilla onkin 500 000 euroa velkaa? No ei tietenkään mene noin!
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa oli noin eli paljon kehitystä, paljon velkaa. Liitto kesti 9 vuotta ja erossa puoliso sai yli 400 000 euron velat. Viljelijä sai pitää tilansa ja vielä enemmän velkaa.
Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan jos puoliso on ollut yhteisvastuussa veloista. Eli siis lainat ovat olleet hänenkin nimissään. Jos velka oli vain aviomiehen, niin tasan tarkkaan puolisolle ei siitä erossa tullut 400 000 euron osuutta.
Tosissasiko luulet, että kun nainen ei suostu avioehtoon, niin mies jotenkin mystisesti suostuu siihen, että päätökset tehdään puoliksi, mutta vain mies kantaa vastuun lainoista? Eli jos syntyy tulosta, niin nainen ottaa siitä osuutensa, mutta kun pitää ottaa velkaa,niin sen ottaa mies yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin tuon puolison kannalta pelkästään hyvänä asiana. Siinähän säilyisi oma kerrytetty omaisuus itsellä eikä ne erossa katoa maatilan velkoihin. En tosiaan haluaisi olla pennilläkään kiinni tuhoontuomitussa bisneksessä.
Vierailija kirjoitti:
Molempien kannattaa suojata omaisuutensa ja sen tilanteen ettei itse päädy maksamaan velkaisen maatilan velkoja sen tehdessä konkurrsin.
Vierailija kirjoitti:
Maajussien kanssa saa olla tarkkana. Avioehto suojaa sinua, ettet joudu erossa vastuuseen jussin veloista.
Mistä ihmeestä on tullut tämä kummallinen ja täysin väärä käsitys että avoliitossa ja avioerossa voisi jotenkin joutua vastuuseen toisen puolison veloista??? Avioliitossa on omaisuuden ja velkojen erillisyysperiaate. Omaisuus on sen, kenen se on, ja velat samoin. Ositusta tehdessä, jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, hänen osuudekseen lasketaan 0, ei tietenkään mitään miinusmerkkistä lukua.
Noita ylempiä kommentteja kun lukee niin tulee vaikutelma että te luulette että jos vaikka toisella on miljoonaa euroa velkaa omissa nimissään, ja 0 euroa omaisuutta, ja toisella on 0 euroa omaisuutta, niin eron jälkeen jotenkin mystisesti molemmilla onkin 500 000 euroa velkaa? No ei tietenkään mene noin!
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa oli noin eli paljon kehitystä, paljon velkaa. Liitto kesti 9 vuotta ja erossa puoliso sai yli 400 000 euron velat. Viljelijä sai pitää tilansa ja vielä enemmän velkaa.
Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan jos puoliso on ollut yhteisvastuussa veloista. Eli siis lainat ovat olleet hänenkin nimissään. Jos velka oli vain aviomiehen, niin tasan tarkkaan puolisolle ei siitä erossa tullut 400 000 euron osuutta.
Tosissasiko luulet, että kun nainen ei suostu avioehtoon, niin mies jotenkin mystisesti suostuu siihen, että päätökset tehdään puoliksi, mutta vain mies kantaa vastuun lainoista? Eli jos syntyy tulosta, niin nainen ottaa siitä osuutensa, mutta kun pitää ottaa velkaa,niin sen ottaa mies yksin.
No mutta jos se velka on molempien nimissä niin eihän avioehto suojaa yhtään miltään! Ei avioehdolla ole mitään tekemistä lainanoton kanssa. Noissa alun viesteissä nimenomaan annetaan ymmärtää että ilman avioehtoa joutuu vastuuseen puolison veloista.
Jos velka tosiaan on yhdessä otettua niin tietysti se silloin on molempien velkaa.
Tottakai velka vaikuttaa, jos ei ole avioehtoa. Jos miehellä on miljoonan tila, ja miljoonan velka, mies on varaton, ja ilman avioehtoa naisen kaupunkiasunto jaetaan sitten puoliksi miehen kanssa.
Avioehto on naiselle parempi, mutta sitten pitää olla se oma työ, oma asunto (vaikka vuokralla), eikä tehdä mitään ilmaista piikomista miehelle.
Meillä ei tehty avioehtoa koska sukupolven vaihdoksen jälkeen ostimme tilan ja maksoimme sitä yhdessä tekemällä siellä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla maatiloilla on myös miljoonavelat. Kelpaisiko puolet veloista myös, kun eronpäivä koittaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin tuon puolison kannalta pelkästään hyvänä asiana. Siinähän säilyisi oma kerrytetty omaisuus itsellä eikä ne erossa katoa maatilan velkoihin. En tosiaan haluaisi olla pennilläkään kiinni tuhoontuomitussa bisneksessä.
Vierailija kirjoitti:
Molempien kannattaa suojata omaisuutensa ja sen tilanteen ettei itse päädy maksamaan velkaisen maatilan velkoja sen tehdessä konkurrsin.
Vierailija kirjoitti:
Maajussien kanssa saa olla tarkkana. Avioehto suojaa sinua, ettet joudu erossa vastuuseen jussin veloista.
Mistä ihmeestä on tullut tämä kummallinen ja täysin väärä käsitys että avoliitossa ja avioerossa voisi jotenkin joutua vastuuseen toisen puolison veloista??? Avioliitossa on omaisuuden ja velkojen erillisyysperiaate. Omaisuus on sen, kenen se on, ja velat samoin. Ositusta tehdessä, jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, hänen osuudekseen lasketaan 0, ei tietenkään mitään miinusmerkkistä lukua.
Noita ylempiä kommentteja kun lukee niin tulee vaikutelma että te luulette että jos vaikka toisella on miljoonaa euroa velkaa omissa nimissään, ja 0 euroa omaisuutta, ja toisella on 0 euroa omaisuutta, niin eron jälkeen jotenkin mystisesti molemmilla onkin 500 000 euroa velkaa? No ei tietenkään mene noin!
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa oli noin eli paljon kehitystä, paljon velkaa. Liitto kesti 9 vuotta ja erossa puoliso sai yli 400 000 euron velat. Viljelijä sai pitää tilansa ja vielä enemmän velkaa.
Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan jos puoliso on ollut yhteisvastuussa veloista. Eli siis lainat ovat olleet hänenkin nimissään. Jos velka oli vain aviomiehen, niin tasan tarkkaan puolisolle ei siitä erossa tullut 400 000 euron osuutta.
Tosissasiko luulet, että kun nainen ei suostu avioehtoon, niin mies jotenkin mystisesti suostuu siihen, että päätökset tehdään puoliksi, mutta vain mies kantaa vastuun lainoista? Eli jos syntyy tulosta, niin nainen ottaa siitä osuutensa, mutta kun pitää ottaa velkaa,niin sen ottaa mies yksin.
No mutta jos se velka on molempien nimissä niin eihän avioehto suojaa yhtään miltään! Ei avioehdolla ole mitään tekemistä lainanoton kanssa. Noissa alun viesteissä nimenomaan annetaan ymmärtää että ilman avioehtoa joutuu vastuuseen puolison veloista.
Jos velka tosiaan on yhdessä otettua niin tietysti se silloin on molempien velkaa.
Luit aika oudolla tavalla noita viestejä. Selkeästi siellä kerrottiin tavalla tai toisella yhteisestä työstä ja yhteisestä tekemisestä, jolloin velatkin on yhteisiä. Jos on avioehto, niin harva ryhtyy ottamaan puolison puolesta lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai velka vaikuttaa, jos ei ole avioehtoa. Jos miehellä on miljoonan tila, ja miljoonan velka, mies on varaton, ja ilman avioehtoa naisen kaupunkiasunto jaetaan sitten puoliksi miehen kanssa.
Avioehto on naiselle parempi, mutta sitten pitää olla se oma työ, oma asunto (vaikka vuokralla), eikä tehdä mitään ilmaista piikomista miehelle.
Niin tietysti. Mutta silloinkaan nainen ei ole vastuussa miehen veloista.
Tottakai jokainen turvaa omaisuutensa. Loiset töihin.