Kehitysvammainen vauva ja ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Minäkin luulin, että viikko-viikko systeemin saisi vasta aikaisintaan eskari ikäiselle lapselle, mutta entinen kaverini sai sen, kun lapsensa oli vasta 6kk.

Kyllä sen saa aikaisinkin jos vanhempien välit ovat asialliset. Jos äiti sanoo että ei käy, niin silloin se tarkoittaa ei käy. Tasa-arvo ei toteudu tässä varmaankaan ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis antanut miehen hoitaa vauvaa niin paljon kuin on halunnut. Olen myös puhunut hänelle siitä, että hän yrittäisi pärjätä vauvan kanssa, vaikka vauva hermostuukin, eikä olisi ensimmäisenä kiikuttamassa lasta minulle. Minulla on yritys ja teen kotona töitä, jolloin olisi hyvinkin kätevää, että mies ottaisi vastuun välillä.

Tuon vauvan kehitysvammaisuuden esille siksi, että lapsen tarvitsevuus tulee olemaan koko loppuelämänsä isompaa kuin ns. normaalin. Myös rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Jos mies jatkaa nykyisessä työssään, tapaamisissa ei ikinä tule olemaan selvää kaavaa. Mies puhuu myös vuoroasumisen toiveesta, mutta tämä ei mielestäni ole vaihtoehto, koska miehen työpäivinä lapsen siellä olo on yksinkertaisesti mahdotonta (työpäivät matkoineen 12-13h).

Sinäkö nämä kaikki asiat päätät? Koitappas elää tässä hetkessä.[/

Öh. Siis mikä tässä on sellaista minkä minä päätän? Lapsen tarvitsevuus kehitysvammaisena? Miehen työvuorot? Se, että mies tuo lapsen minulle heti, kun esiintyy tyytymättömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Minäkin luulin, että viikko-viikko systeemin saisi vasta aikaisintaan eskari ikäiselle lapselle, mutta entinen kaverini sai sen, kun lapsensa oli vasta 6kk.

Kyllä sen saa aikaisinkin jos vanhempien välit ovat asialliset. Jos äiti sanoo että ei käy, niin silloin se tarkoittaa ei käy. Tasa-arvo ei toteudu tässä varmaankaan ikinä.

Minusta tuossa ei kyllä ajateltu lapsen etua. Äiti nimenomaan vaati tällaista järjestelyä, silloin kun olivat yhdessäkin, ei häntä paljon kotona näkynyt, kun juoksenteli ympäri kyliä. Selitti, miten tarvitsee omaa aikaa jatkuvasti ja lykkäsi lapsen milloin mihinkin, kun viinaa piti saada. Lasta käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Epävarma kirjoitti:

Löytyisikö täältä joku, jolla todellista tietoa tai kokemusta tällaisesta tilanteesta.

Meillä on siis miehen kanssa alle vuoden ikäinen kehitysvammainen vauva. Ei olla missään vaiheessa suhdetta asuttu yhdessä, mutta ollaan vietetty aikaa paljon yhdessä kummankin luona. Ajoittain on ollut aikoja, jolloin mies on käytännössä asunut luonani, mutta viime aikoina vähemmän.

Nyt vaikuttaa siltä, että olemme ajautumassa eroon. Mies on sitä mieltä, että hän haluaa jatkossa poikaa luokseen aina, kun on vapaalla - hänellä on vuorotyö, jossa käytännössä monen päivän vapaita.

Itse olen sitä mieltä, että poika on vielä liian pieni olemaan isällään yksin esimerkiksi yötä. Eteenkin, kun ottaa huomioon, että isä on viime kuukausina ollut tosi paljon poissa, eikä suhdetta ole ehtinyt muodostua. Poika on todella herkkä muutoksille, on rauhaton vieraassa paikassa jne. Tällä viikolla minun oli tarkoitus jättää poika pariksi tunniksi isänsä luo, mutta isä soitti minulle alle tunnin jälkeen, ettei saa poikaa rauhoittumaan.

Miten tällaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia?

Miten näin yksilökohtaisesta ongelmasta voi kenelläkään olla todellistatietoa? Teidän vauvasta? Teidän elämästä?

Jos vaikka ihmiset kertoisivat kokemuksiaan siitä miten tapaamisia on järjestetty vauvavuonna sen sijaan, että keskitytään arvostelemaan minua siitä, että yritän erottaa miehen lapsesta, mikä ei todellakaan ole tarkoitukseni.

Ap-epävarma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis antanut miehen hoitaa vauvaa niin paljon kuin on halunnut. Olen myös puhunut hänelle siitä, että hän yrittäisi pärjätä vauvan kanssa, vaikka vauva hermostuukin, eikä olisi ensimmäisenä kiikuttamassa lasta minulle. Minulla on yritys ja teen kotona töitä, jolloin olisi hyvinkin kätevää, että mies ottaisi vastuun välillä.

Tuon vauvan kehitysvammaisuuden esille siksi, että lapsen tarvitsevuus tulee olemaan koko loppuelämänsä isompaa kuin ns. normaalin. Myös rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Jos mies jatkaa nykyisessä työssään, tapaamisissa ei ikinä tule olemaan selvää kaavaa. Mies puhuu myös vuoroasumisen toiveesta, mutta tämä ei mielestäni ole vaihtoehto, koska miehen työpäivinä lapsen siellä olo on yksinkertaisesti mahdotonta (työpäivät matkoineen 12-13h).

Sinäkö nämä kaikki asiat päätät? Koitappas elää tässä hetkessä.[/

Öh. Siis mikä tässä on sellaista minkä minä päätän? Lapsen tarvitsevuus kehitysvammaisena? Miehen työvuorot? Se, että mies tuo lapsen minulle heti, kun esiintyy tyytymättömyyttä?

Älä esitä tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Minäkin luulin, että viikko-viikko systeemin saisi vasta aikaisintaan eskari ikäiselle lapselle, mutta entinen kaverini sai sen, kun lapsensa oli vasta 6kk.

Kyllä sen saa aikaisinkin jos vanhempien välit ovat asialliset. Jos äiti sanoo että ei käy, niin silloin se tarkoittaa ei käy. Tasa-arvo ei toteudu tässä varmaankaan ikinä.

Minusta tuossa ei kyllä ajateltu lapsen etua. Äiti nimenomaan vaati tällaista järjestelyä, silloin kun olivat yhdessäkin, ei häntä paljon kotona näkynyt, kun juoksenteli ympäri kyliä. Selitti, miten tarvitsee omaa aikaa jatkuvasti ja lykkäsi lapsen milloin mihinkin, kun viinaa piti saada. Lasta käy sääliksi.

Hullu!

Tällä palstalla et saa apua. Eikö sinulla ole kontaktia sosiaalitoimeen tai Kehitysvammaliittoon, joista saisit asiantuntija-apua?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla et saa apua. Eikö sinulla ole kontaktia sosiaalitoimeen tai Kehitysvammaliittoon, joista saisit asiantuntija-apua?

Otan yhteyttä perheneuvolaan ensiviikkolla. Ajattelin kuitenkin, että jos löytyisi ees jotain pohjaa miten näitä pienten lasten tapaamisia on järjestetty.

Isällä on ihan yhtä suuri oikeus olla lapsensa kanssa kuin sinulla. Siinähän se suhde muodostuu, kun lapsi on isän kanssa. Samoin isä kyllä löytää itse niitä keinoja rauhoittaa vauva, kun hän saa siihen mahdollisuuden.

Mitenhän saisin teidät ymmärtämään, että en ole lasta viemässä isältään. Toivon isälle ja isän ja pojan suhteelle kaikkea hyvää. Olen vain huolissani mitä lapselle tekee se, jos menee isälleen tässä vaiheessa epäsäännöllisen säännöllisesti x-tunniksi tai yöksi. Kuten sanottu, miehen osallistuminen lapsen elämään on ollut tähän asti hyvin vaihtelevaa. Parhaimmillaan on ollut lapsen kanssa 2-3 pvä viikossa, pahimmillaan nähnyt 2h 2vko:n aikana yhteensä. Tämä siis isän omista menoista johtuen. En usko, että tämä tilanne tulee tästä muuttumaan eromme myötä. Isä puhuu nyt kyllä vuoroasumisesta ja siitä, että ottaa pojan luokseen aina, kun vapaalla, mutta en usko, että tämä tulee toteutumaan. Osin pelästyin nyt pojan todella vahvaa reaktiota isän luokse jäämiseen. Kun palasin, poika itki joka kerran, kun isä otti syliin. Olimme yhdessä isän luona yötä ja poika heräsi alle tunnin välein koko yön, vaikka yleensä nukkuu yhdellä syötöllä koko yön. Seuraavana päivänäkin oli selvästi tavallista enemmän kiinni mussa ja itki, kun yritin jättää hetkeksi sisaruksen seuraan.

Ei erityislapsen kanssa oikeasti mikään vuorohoito onnistu...

Taas kyllä näkee miten äidit kuvittelee olevansa parempia vanhempia. Jotenkin arvokkaampia.