Kehitysvammainen vauva ja ero

Yrittäisin luoda isän ja pojan välille vahvan siteen. Helpottaa jatkossa sinun ja pojan elämää. Ota kaikki apu vastaan.

Kokeilkaa nyt ainakin. Ensin tietty lyhyempiä vierailuja ja totuttelua.

No suomalainen mamma tietenkin perinteitä kunnioittaen väheksyy isän kykyjä olla isä, ja riistää sitten tältä viimeisenkin mahdollisuuden olla isä. Hyvä alku riistämiselle on tulla miesvihaa tihkuvalle uusfeministiselle foorumille kyselemään konsultaatiota.

”Ei se meidän Make osaa olla vauvan kanssa”

”Vauva tarvii äidin”

Ei. Tässä ei ole nyt kyse siitä, että olisin kieltämässä isältä oikeutta olla isä. Myöskään eromme syyt eivät ole ihan tavallisia, olemme yhteisymmärryksessä ystävinä eroamassa.

Haenkin nyt vain kokemuksia tai tietoa siitä miten tällaista tilannetta hoitaa. Mies ilmeisimminkin kuvittelee, että voi tulla yhä luokseni aina kun haluaa lasta nähdä ja että minä tulen hänen luokseen yöksikin vauvan kanssa. Haluan tukea isän vanhemmuutta parhaani mukaan, mutta en toisaalta halua uhrata omaa elämääni ja isompien lasteni elämää sille. Olen nyt useamman vuoden elänyt sen mukaan miten miehelle sopii ja miten hän haluaa, enkä halua sen jatkuvan.

Tämä ”mies ei pärjää lapsen kanssa” ei perustu mihinkään miesvihaan vaan yksinkertaisesti koettuun. Jos mies olisi ollut lapsen kanssa suhteemme aikana vapaa-aikansa, ei mielestäni olisi mikään ongelma jatkaa siitä.

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Ap-epävarma kirjoitti:

Ei. Tässä ei ole nyt kyse siitä, että olisin kieltämässä isältä oikeutta olla isä. Myöskään eromme syyt eivät ole ihan tavallisia, olemme yhteisymmärryksessä ystävinä eroamassa.

Haenkin nyt vain kokemuksia tai tietoa siitä miten tällaista tilannetta hoitaa. Mies ilmeisimminkin kuvittelee, että voi tulla yhä luokseni aina kun haluaa lasta nähdä ja että minä tulen hänen luokseen yöksikin vauvan kanssa. Haluan tukea isän vanhemmuutta parhaani mukaan, mutta en toisaalta halua uhrata omaa elämääni ja isompien lasteni elämää sille. Olen nyt useamman vuoden elänyt sen mukaan miten miehelle sopii ja miten hän haluaa, enkä halua sen jatkuvan.

Tämä ”mies ei pärjää lapsen kanssa” ei perustu mihinkään miesvihaan vaan yksinkertaisesti koettuun. Jos mies olisi ollut lapsen kanssa suhteemme aikana vapaa-aikansa, ei mielestäni olisi mikään ongelma jatkaa siitä.

Eikö se mies voi nyt opetella. Monetkaan naiset ei tajua sitä että jos mies on vauvan kanssa ja äiti on kotona, niin se ei ole mitään olemista,kun pienestäkin itkusta äiti on kysymässä mikä on hätänä.

Kun mietit elämääsi eteenpäin tulet tarvitsemaan tukiverkkoja, erityisesti kun lapsi on kehitysvammainen eli sinuna hyväksyisin miehen tarjouksen.

Jotain tuttua ja tutun tuoksuista isän luo mukaan.

Onko lapsella jotain hoitokontaktia jonka kanssa voisi keskustella asiasta?

Kehitysvammaisella lapsella on tervettä lasta suurempi riski epäsuotuisaan kiintymyssuhteeseen (koska tarvitsevuus ja viestinnän haasteet ja mahdolliset sairaalajaksot), joten tämä on asia joka kannattaa tehdä oikein. Se tarkoittaa tiiviin, läheisen suhteen muodostumista isään niin ettei lapsen turvallisuudentunne vaarannu. Onko teillä miehen kanssa millaiset välit? Voisiko mies viettää aluksi aikaa luonasi lapsen kanssa? Voisitko sinä olla saatavilla mutta niin ettet syöksyksi aina tilalle vaan auttaisit miestä toimimaan?

Ehdottomasti kannattaa tukea miehen isyyteen sitoutumista tekemällä tapaamisista onnistuneita sikäli kun voit itse siihen vaikuttaa. Yksilöllistä ei vauvan kanssa ole tässä apua.

Kuinka ydinperheessä onnistuu jos isällä on vuorotyö ja välillä pitkät vapaat ja äiti ei anna isän hoitaa lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella jotain hoitokontaktia jonka kanssa voisi keskustella asiasta?

Kehitysvammaisella lapsella on tervettä lasta suurempi riski epäsuotuisaan kiintymyssuhteeseen (koska tarvitsevuus ja viestinnän haasteet ja mahdolliset sairaalajaksot), joten tämä on asia joka kannattaa tehdä oikein. Se tarkoittaa tiiviin, läheisen suhteen muodostumista isään niin ettei lapsen turvallisuudentunne vaarannu. Onko teillä miehen kanssa millaiset välit? Voisiko mies viettää aluksi aikaa luonasi lapsen kanssa? Voisitko sinä olla saatavilla mutta niin ettet syöksyksi aina tilalle vaan auttaisit miestä toimimaan?

Ehdottomasti kannattaa tukea miehen isyyteen sitoutumista tekemällä tapaamisista onnistuneita sikäli kun voit itse siihen vaikuttaa. Yksilöllistä ei vauvan kanssa ole tässä apua.

Jaa, moneen olikin tullut lisäselvennystä kun kirjoitin hiiiiitaaaastii...

Isällä on sama oikeus lapseen kuin äidillä. Oli sitten terve tai sairas lapsi kyseessä. Äiti ei ole mikään ylimaallinen supersankari.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Jos vanhemmat eroavat vauvavuotena ja luonnollisesti äiti on hoitanut vauvaa silloin enemmän. Missä on miehen oikeudet lähivanhemmuuteen?

Mies jatkossakin kyläilemään luonasi. Ja sinä voit sillä aikaa mennä pihalle isompien kanssa niin, että olet kuitenkin saatavilla vaikka et hoitamassa, samoin loistavaa jos mies suostuu myös yökyläilyihin niin, että hän hoitaa lapsen öisin jos vielä vauva heräilee.

Samalla tavalla sitten jatkatte kunnes vauva ja isä ovat tottuneet toisiinsa ja sitten vauva voikin vierailla useammin isän kodissa yksikseenkin.

Ei se ole elämäsi uhraamista jos hoidat myös viimeisintä lasta parhaasi mukaan, varmasti vuoden päästä lapsella on jo hyvä suhde isäänsä, kun nyt saavat lähentyä.

Sitten lapsevalvojalla tapaamissopimus kirjallisena koska ei sekään hyvä ole jos isällä on vapaita vain sillointällöin ja pitkiäkin vapaita kerrallaan. Lapsi kun menee päiväkotiin ei työvuoroilla ole niin väliä vaan säännölliset vierailut on mahdollisia töistä tai vapaista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Isällä on sama oikeus lapseen kuin äidillä. Oli sitten terve tai sairas lapsi kyseessä. Äiti ei ole mikään ylimaallinen supersankari.

Näin. Ja samalla lapsella on oikeus turvallisuudentunteeseen ja se ei tarkoita yökyläilyjä vauvaiässä etäiseksi jääneen isän kanssa, vaan pitää edetä lapsen tarve edellä. Suhde isään on tärkeä lapsen tarve, mutta toteutustapa ei voi olla mikä vain aikuisille on helpointa.

Suostu isän pyyntöön. Jos hän ei pärjää vauvan kanssa, niin hän varmasti soittaa sinut hakemaan vauvan etuajassa. Seuraavassa neuvottelussa hänellä todennäköisesti onkin realistisemmat toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Mies jatkossakin kyläilemään luonasi. Ja sinä voit sillä aikaa mennä pihalle isompien kanssa niin, että olet kuitenkin saatavilla vaikka et hoitamassa, samoin loistavaa jos mies suostuu myös yökyläilyihin niin, että hän hoitaa lapsen öisin jos vielä vauva heräilee.

Samalla tavalla sitten jatkatte kunnes vauva ja isä ovat tottuneet toisiinsa ja sitten vauva voikin vierailla useammin isän kodissa yksikseenkin.

Ei se ole elämäsi uhraamista jos hoidat myös viimeisintä lasta parhaasi mukaan, varmasti vuoden päästä lapsella on jo hyvä suhde isäänsä, kun nyt saavat lähentyä.

Sitten lapsevalvojalla tapaamissopimus kirjallisena koska ei sekään hyvä ole jos isällä on vapaita vain sillointällöin ja pitkiäkin vapaita kerrallaan. Lapsi kun menee päiväkotiin ei työvuoroilla ole niin väliä vaan säännölliset vierailut on mahdollisia töistä tai vapaista riippumatta.

Siis meinasitko että kehitysvammainen vuorohoitopäivökotiin?

Olen siis antanut miehen hoitaa vauvaa niin paljon kuin on halunnut. Olen myös puhunut hänelle siitä, että hän yrittäisi pärjätä vauvan kanssa, vaikka vauva hermostuukin, eikä olisi ensimmäisenä kiikuttamassa lasta minulle. Minulla on yritys ja teen kotona töitä, jolloin olisi hyvinkin kätevää, että mies ottaisi vastuun välillä.

Tuon vauvan kehitysvammaisuuden esille siksi, että lapsen tarvitsevuus tulee olemaan koko loppuelämänsä isompaa kuin ns. normaalin. Myös rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Jos mies jatkaa nykyisessä työssään, tapaamisissa ei ikinä tule olemaan selvää kaavaa. Mies puhuu myös vuoroasumisen toiveesta, mutta tämä ei mielestäni ole vaihtoehto, koska miehen työpäivinä lapsen siellä olo on yksinkertaisesti mahdotonta (työpäivät matkoineen 12-13h).

Epävarma kirjoitti:

Löytyisikö täältä joku, jolla todellista tietoa tai kokemusta tällaisesta tilanteesta.

Meillä on siis miehen kanssa alle vuoden ikäinen kehitysvammainen vauva. Ei olla missään vaiheessa suhdetta asuttu yhdessä, mutta ollaan vietetty aikaa paljon yhdessä kummankin luona. Ajoittain on ollut aikoja, jolloin mies on käytännössä asunut luonani, mutta viime aikoina vähemmän.

Nyt vaikuttaa siltä, että olemme ajautumassa eroon. Mies on sitä mieltä, että hän haluaa jatkossa poikaa luokseen aina, kun on vapaalla - hänellä on vuorotyö, jossa käytännössä monen päivän vapaita.

Itse olen sitä mieltä, että poika on vielä liian pieni olemaan isällään yksin esimerkiksi yötä. Eteenkin, kun ottaa huomioon, että isä on viime kuukausina ollut tosi paljon poissa, eikä suhdetta ole ehtinyt muodostua. Poika on todella herkkä muutoksille, on rauhaton vieraassa paikassa jne. Tällä viikolla minun oli tarkoitus jättää poika pariksi tunniksi isänsä luo, mutta isä soitti minulle alle tunnin jälkeen, ettei saa poikaa rauhoittumaan.

Miten tällaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia?

Miten näin yksilökohtaisesta ongelmasta voi kenelläkään olla todellistatietoa? Teidän vauvasta? Teidän elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan pitkiä aikoja isän luona vauvana, jos vielä kehitysvammainen! Esim vuoroviikkosysteemiä suositellaan vasta kouluikäisille.

Minäkin luulin, että viikko-viikko systeemin saisi vasta aikaisintaan eskari ikäiselle lapselle, mutta entinen kaverini sai sen, kun lapsensa oli vasta 6kk.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis antanut miehen hoitaa vauvaa niin paljon kuin on halunnut. Olen myös puhunut hänelle siitä, että hän yrittäisi pärjätä vauvan kanssa, vaikka vauva hermostuukin, eikä olisi ensimmäisenä kiikuttamassa lasta minulle. Minulla on yritys ja teen kotona töitä, jolloin olisi hyvinkin kätevää, että mies ottaisi vastuun välillä.

Tuon vauvan kehitysvammaisuuden esille siksi, että lapsen tarvitsevuus tulee olemaan koko loppuelämänsä isompaa kuin ns. normaalin. Myös rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Jos mies jatkaa nykyisessä työssään, tapaamisissa ei ikinä tule olemaan selvää kaavaa. Mies puhuu myös vuoroasumisen toiveesta, mutta tämä ei mielestäni ole vaihtoehto, koska miehen työpäivinä lapsen siellä olo on yksinkertaisesti mahdotonta (työpäivät matkoineen 12-13h).

Sinäkö nämä kaikki asiat päätät? Koitappas elää tässä hetkessä.