Kolmevuotiaan reaktio vauvauutiseen

Ihan hyvin suhtautui, mutta viivytin mahdollisimman pitkään koska tuonikäiselle aikakäsitys on vielä haasteellinen...

ja odotusaikana. Kun vauva tulee kotiin voi reaktio olla sama kuin jos miehesi toisi kotiin toisen naisen.. Lapset suhtautuvat niin eritavoin..

asia on niin abstrakti vielä silloin kun vauva on mahassa. Ole herkkänä esikoiselle sitten, kun vauva on syntynyt, silloin meillä ainakin tuli rajuimmat reaktiot. Ja kyseessä ei ollut kiukuttelu tms vaan ihan puhdas hylätyksi tulemise ja yksin jäämisen pelot ja tunteet tyyliin " minut jätetään yksi kotiin, kun muut lähtee kauppaan" .

Hyvä kirjavinkki tässä, meillä sitä luettiin aikoinaan 2-vuotiaalle tulevalle isosiskolle:



Kristiina Louhi:



Aino Pikkuinen tyttö

(kertoo vauvan odotuksesta)



Aino ja Pakkasen Poika

(kertoo vauvan tulosta sairaalasta kotiin)

Mekin ollaan venytetty kertomista jo vähän turhankin pitkälle, että se näkyy, ja on vähän konkreettisempaa. Hassua kyllä, miten tuon ikäinen ei kiinnitä mitään huomiota jo melkoisesti paisuneeseen ulkomuotooni... saa nähdä tajuaisiko edes viimeisilläni.



ap. (rv 27)

kaverini odottaa myös ja meillä raskaus on aluillaan. Ollaan aloitettu puhuminen hyvin abstraktisti eikä vielä olla lapselle sanottu, että meille tulee. Itse asiassa lapsi on jo hoidossa ehtinyt sanoa, että hän saa ihan oikean vauvan.. on nimittäin puhuttu, että vauvat kasvaa mahassa ja joskus tyttöitsekin sellaisen saa.. hoitotäti varmaan ymmärsi kuitenkin eri tavoin.



Ainakin vielä lapsi suhtautuu hyvin positiivisesti ja tässä on monta kuukautta aikaa totutella, kannattaako siitä suurempaa numeroa oikeastaan tehdäkään, varmasti lapsi on sitten aikanaan mustasukkainen, mutta sen hoidetaan sitten..

Tiesi jo äitin ja isin vauvakuumeestakin, meillä näistä puhutaan ihan suoraan ja kuuleehan tuon ikäinen (ja kuuntelee) kun vanhemmat juttelee.



Kun kerrottiin, että äitin masussa on nyt se vauva kasvamassa, niin eihän siihen oikein mitään " reaktiota" tullut. Totesi, " Ai täälläkö?" ja näytti omaa mahaansa ja kun sanoin, että ei kun äitin masussa, niin jatkoi tyytyväisenä leikkejään...



Kun maha alkoi kasvaa (on aika iso viikkoihin nähden) lapsi ihmetteli, että mitä oikein olen syönyt, kun masu on noin pullea! Juteltiin taas, että se on se vauva joka siellä kasvaa. Yhtenä päivänä ihmetteli, että mistä se vauva syntyy, navastako? Yritettiin sitten kertoa, miten asia oikeasti on, mutta lapsen mielestä vauva ei mitenkään voi mahtua äitin pimpsasta ulos :) Pitäisi vissiin ostaa jokin aihetta käsittelevä kirja, ehkä sillä tavalla menisi paremmin perille.



Nyt siis rv 16 menossa.

estää mustasukkaisuutta, kun hän ymmärtää, että häntäkin on hoidettu pienenä. Tekee asian myös konkreettisemmaksi.