Te, joiden elämä "ei juuri muuttunut" lapsen hankkimisen myötä: minkälaista elämää teillä oikein oli?

Ei ystäviä, ei sosiaalista elämää, vähäiset harrastukset kotipiirissä. Seksiä miehen kanssa harvakseltaan. Heräilin paljon keskellä yötä. Tykkäsin myös käydä leikkipuistossa istumassa ja kuulustella kertotaulua kissaltani.

Totuus on, että kyllähän se muuttuu ihan hiton paljon. Autuaasti sitä vain unohtaa sen vanhan elämän, kun on kädet täynnä työtä ja paljon uutta omaksuttavaa.

Nyt kun ollaan taas miehen kanssa kaksin, mietin sitä, miksi lapsiperheen arkea niin glorifioidaan? On ihanaa, kun voi töiden jälkeen tehdä mitä haluaa, syödä ja juoda mitä haluaa. Saa käyttää palkkansa vaikka takapuolen valkaisuun, jos haluaa, se ei ole keneltäkään pois. En todellakaan kaipaa takaisin lapsiperheen arkea eikä ole tietoakaan tyhkän pesän syndroomasta. On mahtavaa, kun kämppä on aina siisti, eikä nykerry pyykkivuoren alle.

Tein kolmivuorotyötä ennen, sama valvominen ja pyhien ja arjen työnteko jatkui. Kotoa vain ei tarvinnut lähteä töihin. Ulkoilua pystyi vaunujen kanssa harrastamaan, muuten harrastin lukemista musiikkia ja käsitöitä. Vähäisen sosiaalisen elämän, mitä työ ei ollut vienyt, pystyi kyllä hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ollaan taas miehen kanssa kaksin, mietin sitä, miksi lapsiperheen arkea niin glorifioidaan? On ihanaa, kun voi töiden jälkeen tehdä mitä haluaa, syödä ja juoda mitä haluaa. Saa käyttää palkkansa vaikka takapuolen valkaisuun, jos haluaa, se ei ole keneltäkään pois. En todellakaan kaipaa takaisin lapsiperheen arkea eikä ole tietoakaan tyhkän pesän syndroomasta. On mahtavaa, kun kämppä on aina siisti, eikä nykerry pyykkivuoren alle.

Asia on kyllä juuri näin. Itselleni on juuri tuo vapaus ja itsenäisyys niin tärkeää, etten osaa edes kuvitella elämääni mitään lasta. Kauhea ajatus, että minusta olisi joku riippuvainen.

Toki se muuttui, muttei niin hirveästi. Sen sijaan että menin töihin päivisin hoidin vauvaa kotona. Ekat viikot oli raskaita, mutta. Niinhän se on uudessa työssä aina. Mä matkusteluun ja tein paljon asioita lapsen kanssa. Toki lapsi toi myös paljon uutta ja ihanaa elämään. Muuttui han mun elämä jo miehen kanssa yhteen muutossa. Tai kun muutin opiskelemaan. Elämään muuttuu koko ajan kunnes se loppuu. Sehän siitä tekee mielenkiintoisen.

Vierailija kirjoitti:

Tein kolmivuorotyötä ennen, sama valvominen ja pyhien ja arjen työnteko jatkui. Kotoa vain ei tarvinnut lähteä töihin. Ulkoilua pystyi vaunujen kanssa harrastamaan, muuten harrastin lukemista musiikkia ja käsitöitä. Vähäisen sosiaalisen elämän, mitä työ ei ollut vienyt, pystyi kyllä hoitamaan.

Siis eikö kolmivuorotyöläinen saa nukuttua yhtämittaisesti 8 tuntia? 

Olimme yhdessä 10 vuotta, joten elämä oli jo aika kotikeskeistä.

Silti väitän, että meidän avioeron lähtölaskennan syy oli lapset. Erotessa mies tilitti, ettei halua tällaista elämää, että aina ollaan kotona. Ero tuli, kun esikoinen oli 10 v.

Olen nuori tuleva äiti. Minua huvitti viime käynti perheohjaajan tykönä, hän kun useampaan otteeseen voohotti siitä, miten menetämme oman aikamme miehen kanssa lapsen synnyttyä. Todellisuudessa omaan hyvin vähäisen sosiaalisen elämän, joten luulen lapsen tulevan lähinnä rikastuttamaan sitä, eikä päinvastoin. Mutta tämä voi olla jollekin vaikea käsittää, olenhan sentäs nuori. :D

Onneksi ei ollut kovin valvottava lapsi, melko pian nukkui yhdellä yösyötöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein kolmivuorotyötä ennen, sama valvominen ja pyhien ja arjen työnteko jatkui. Kotoa vain ei tarvinnut lähteä töihin. Ulkoilua pystyi vaunujen kanssa harrastamaan, muuten harrastin lukemista musiikkia ja käsitöitä. Vähäisen sosiaalisen elämän, mitä työ ei ollut vienyt, pystyi kyllä hoitamaan.

Siis eikö kolmivuorotyöläinen saa nukuttua yhtämittaisesti 8 tuntia? 

Ajallisesti on tietty mahdollista mutta vaikeaa, voit kokeilla itse valvoa ensin koko yön ja sitten aamun sarastaessa mennä nukkumaan sitten taas valvoa koko yön, sitten nukkua päivällä ja sitten taas mennä nukkumaan yöllä jotta jaksat seuraavan päivän aamuvuoron.

Rytmit menee helposti sekaisin ja unesta tulee katkonaista, ihan kuin vauvankin kanssa.

muuttuihan se elämä.

Nyt kun vaimo on kotona lapsen kanssa, minun ei tarvitse siivota eikä laittaa ruokaa, eikä käydä kaupassa.

Vaimolle annoin rinnakkaiskortin pankkitiliin, niin hän hoitaa ostokset nykyään.

Itse lopetin kaljan juomisen, eikä tee enää mieli hypätä kiikkuun joka viikonlopun jälkeen.

Muuten asiat pysyneet suht samana, töissä käyn ja opiskelen ja kotona vietän aikaa.

Hemmetin hyväksi on elämä muuttunut.