Kaavoihin kangistunut mies
Tervehdys kaikille. Olen jo aikamiespoika 40v mittarissa. Elämäni on kulkenut samaa tuttua,tylsää rataa jo vuosia. Käyn töissä, tulen kotiin. Autan iäkkäitä ja sairaita vanhempiani. Tulen illaksi kotiin syön jotain ja menen nukkumaan. En ryyppää tai polta. Osaan käyttäytyä. Luonteeltani ujohko. Olen ollut pitkään yksin ja voisi sanoa jämähtänyt paikoilleen käytännössä kaikessa. Nyt olen netin kautta tavannut mukavan naisen. Nyt vaan on arveluttanut/hermostuttanut/jännittänyt asia miten nainen josta olen oikeasti todella kiinnostunut ottaa minut vastaan. En ole oikeastaan kokkaillut, seksin puolesta hyvin vähän kokemusta. En ole asunut naisen kanssa. Siis kaikki ns. Normaali parisuhde jäänyt vaille. Eli kyllähän itsekkin sen tiedän 40v kokematon... tiedän. Asiat on vaan menneet niin omaa rataansa. Halu olla naisen kanssa on,mutta tämmöinen omanlainen paatuminen on vaan vienyt mukanaan. On vaan ja elää näin. Kommentteja mitä ajattelette.
Ei heti tarvitse muuttaa yhteen tai olla mitään vakavaa, tapailette toisianne ja viettätte aikaa yhdessä, anna asioiden edetä omalla painollaan, ilman mitään stressiä ja suunnitelmia "tosi tarkoituksella", mikään suhde ei toimi vaan siksi että halutaan etsiä jotain vakavaa ja pysyvää kumppania vaan ihmisten on todella sovittava toisilleen, vuorovaikutuksen pitää olla toimivaa ja yhteistä mielenkiinnon kohdetta on hyvä olla, jolloin ei tule sitä ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa kun toinen menee ja harrastaa eikä ole koskaan kotona, kun toinen taas ei muualla viihdy...