Päiväkodissa hoitajat eivät saa rangaista lapsia mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo, kyllä tässäkin voi käyttää ihan maalaisjärkeä. Ja ammattitaitoinen kasvattaja osaa puuttua haastaviin tilanteisiin ilman oikeut

1. Perinteisen jäähyn sijaan ilmoitetaan lapselle, että hänen on tultava leikistä pois, koska toisten kanssa leikkiminen ei nyt onnistu. Sen jälkeen aikuinen menee lapsen kanssa istumaan ja keskustellaan siitä, miksi lapsi joutui leikistä pois, ja miksi ei saa lyödä ym. Tämä sen sijaan, että aikuinen vain tempaisisi lapsen leikistä pois penkille ja jättäisi sinne. Kuvailemassani mallissa lapsi todennäköisesti oppiikin tilanteesta jotain. Ja kyllähän hän tässäkin toteutustavassa hoksaa sen, että leikistä joutuu pois, jos ei käyttäydy kivasti muita kohtaan.

2. Totta kai lelu otetaan pois silloin, jos lapsi satuttaa sillä toisia. Muuten en näe syytä siihen, miksi lelun pois ottaminen olisi hyvä rangaistus.

3. Lasta saa pitää kiinni silloin, jos sillä voidaan estää vaaratilanne. Muuten en näe mitään syytä, miksi kasvattajan tulisi saada pitää lasta väkisin kiinni.

On huolestuttavaa, jos ammattitaitoinen kasvattaja ei keksi muita keinoja lasten kasvatukseen kuin lelun pois ottaminen, penkittäminen ja väkisin sylissä pitäminen. Emme elä enää 70-luvulla, vaan nykyään on muita, kehittyneempiä keinoja. Noissa vanhoissa rangaistuksissa ongelmana on se, että ne eivät kehitä millään lailla lapsen sosiaalisia taitoja ja empatiakykyä. Syy-seuraussuhdetta ehkä - jos potkii, joutuu leikistä pois. Mutta kun tärkeää olisi ymmärtää se, MIKSI ei saa potkia. Miltä toisesta tuntuu kun potkii ym.

Varhaiskasvattajan tehtävä on toimia mallina lapselle. Kun lapsen sosiaaliset taidot ja tunnetaidot ovat vielä kehittymässä ja lapsi ei osaa toimia oikein jossain tilanteessa, aikuisen vastuulla on opettaa, MITEN niissä tilanteissa toimitaan. Tämä jää kokonaan väliin, jos aikuinen vain rankaisee lasta huomattuaan tämän toimivan väärin.

Tässä uudessa mallissa on se vika, ettei se ota huomioon sitä mahdollisuutta, että lapsi ei ota opikseen vaikka hänen kanssaan keskustellaan.

Sinulla on sitä paitsi outo käsitys siitä mikä on se "vanha malli". Vanha malli ei suinkaan sivuuta keskustelua, vaan siinä lapsen kanssa keskustellaan vielä mahdollisen rangaistuksen jälkeenkin.

Mitä tulee siihen mikä on hyvä rangaistus, niin hyvä rangaistus on ennen kaikkea sellainen jolla on riittävä pelotevaikutus. Rangaistuksen pääasiallinen tarkoitus kun on toimia pelotteena. Riittävän pelotevaikutuksen aikaansaamiseen tarvitaan suurehko määrä erilaisia rangaistusvaihtoehtoja, koska se vaihtelee hyvin paljon lapsesta toiseen millainen rangaistus kuhunkin tehoaa.

Mutta kun nykyään ei kasvateta lapsia pelolla. On erittäin tärkeää, että lapselle kehittyy normaalit sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Ja erityisesti empatiakyky. Nämä eivät kehity, jos lapsi oppii toimimaan oikealla tavalla vain rangaistuksen uhalla. Lapsen pitää ymmärtää laajemmin, mikä omassa toiminnassa on väärää ja miksi.

Nimenomaan tuossa vanhassa penkittämispedagogiikassa on ollut ongelmana se, että lapsi on esimerkiksi leikissä lyönyt toista lapiolla - kasvattaja on marssinut paikalle, tempaissut lapsen pois ja istuttanut penkille tyylillä "nyt olet siinä!". Monesti se olennainen keskustelu on jäänyt puuttumaan.

Ja jos lapsi ei ota opikseen, lapsen opettamista jatketaan. Se vain vaatii aikuiselta paljon kärsivällisyyttä. Se voi vaatia sitä, että aikuinen menee mukaan leikkiin ja ohjaa lasta siinä tilanteessa toimimaan oikealla tavalla. Se ei riitä, että aikuinen päiväkodissa seisoo keskellä huonetta ja huutaa, että "Ville pois autoleikistä kun et vieläkään osaa leikkiä kunnolla!!!" Ei. Se tarkoittaa sitä, että aikuisen on hoksattava, että Ville tarvitsee muita enemmän tukea leikkitaitojen opettelussa, ja on aikuisen asia miettiä, miten ne taidot lapselle opetetaan.

Päiväkodissa pitää ottaa huomioon lapset yksilöinä. Lapsen käytöksen taustalla saattaa olla laajempia ongelmia, jotka kuitenkin jäävät huomioimatta, jos ajatellaan vain, että lapsi käyttäytyy huonosti - pelottava rangaistus, jotta lapsi ei enää koskaan toimi samalla tavalla. Tärkeää olisi kuitenkin miettiä, mitä lapsen käytöksen takana on.

Ja edelleen - totta kai lapselle opetetaan vääränlaisen toiminnan syy-seuraussuhteet: jos satuttaa toisia lelulla, lelu otetaan pois. Jos satuttaa toisia leikissä, lähdetään leikistä pois. Simppeliä.

Kyllä se huono käytös pitää saada katkeamaan. Ei sitä voi vaan pelkästään keskustella loputtomiin ja siinä sivussa sietää sitä huonoa käytöstä koska "pelolla ei saa kasvattaa".

Eli siis tiivistetysti: jos lapsi ei tottele niin sitten aletaan keskustelun rinnalla rangaista tai käyttää muita pakkokeinoja jotta huono käytös saataisiin loppumaan. Ne rangaistukset tai pakkokeinot eivät mitenkään kumoa tai tee mahdottomaksi sitä keskustelua.

Lisäksi rangaistuksilla saavutetaan se, että kiellettyä tehnyt sovittaa tekonsa ja saa mahdollisesti itsekin paremman omantunnon sen myötä.

Melkolailla totta, ainakin äitini työpaikalla. Riippuu varmaan paljon myös päiväkodista, mutta ainakaan siellä ei saa lapsille edes ärähtää, kun "ei saa näyttää omaa kiukkuaan". Määräykset tehnyt siis pöljä pomo, joka itse karjuu työntekijöille jatkuvasti.

Siellä on paljon erityislapsia jotka vievät kaiken huomion, ja loput lapset sitten yrittävät kerjätä opettajilta ja hoitajilta huomiota mitä erilaisimmilla tavoilla. Jo nelivuotiaat haukkuvat, kiroilevat ja sylkevät työntekijöitä päin. Niin henkilökunta kuin lapset ovat täysin uupuneita. Ihan hullun hommaa.