Lue keskustelun säännöt.
Laiska lapsiko?
10.05.2006 |
Mistähän johtuu, että molemmat lapseni ovat tosi laiskoja kävelemään ja pyöräilemään. Olen itse liikunnallinen tyyppi ( lenkkeilen päivittäin ) ja olen epätoivoisesti yrittänyt saada myös lapsia liikkumaan. Rattaat on jätetty ennen 3v synttäreitä molemmilta pois ja pyritty siihen, että pienet matkat kuljetaan joko kävellen tai pyöräillen.
Vanhempi lapsista on jo 8-vuotias, eikä edelleenkään pyöräile koskaan vapaaehtoisesti, ei kiinnosta yhtään, on liian raskasta. Naapurin pojat pyöräilevät koko ajan, meidän ei koskaan. Samoin lenkillä kävely on hidasta matelua. Kavereille kyllä kiitää nopeasti, mutta lenkkeily perheen kanssa on sietämätöntä. Onneksi on kiinnostunut jalkapalloilusta.
Keskimmäinen lapsista on 5-vuotias, jonka kävely lähikauppaan 500m kestää tosi kauan hirveän marinan säestämänä. Eikä ole kyse harjoituksen puutteesta: on kannustettu, lahjottu ym. Samoin pyöräilyn kanssa, hyvin hitaasti menee, yhtään ei jaksa polkea ylämäissä. Saa nähdä saako apupyöriä pyörästä pois ikinä...
Kuopus on vielä vauva, joten hänestä ei vielä tiedä. Kamalaa tämä on. Tuntuu, että muilla lapsilla liikkuminen on kivaa ja luontaista, meillä on kaksi luonnonoikkua, jotka olisivat varmasti istuneet rattaissa 7-vuotiaiksi! Tämä on väärin, löytyykö kohtalotovereita. Ja huom. lapsia ei ole koskaan pakotettu mihinkään, vaan yritetty johdattaa liikkumaan luontaisesti!
Kommentit (9)
Meillä vähän toisin päin. Me aikuiset ei olla mitään himourheilijoita, mutta käydään kyllä kävelyllä ja pyöräilemässä viikottain. Poika (3v) on innostunut liikunnasta ja eilenkin käytiin kävelemässä n. 3 km lenkki ja siihen kului vajaa tunti.
Välillä pysähdyttiin katselemaan muurahaisia ja tutkimaan kiviä, mutta muuten matka meni reippaasti kävellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erilaisuutta myös lapsissa. Ja minusta tuo ei muuten ole laiskuutta.
Tällä palstalla on ollut paljon keskustelua lasten liikuntatottumuksista ja rattaissa istumisesta ym. Ja yleensä keskusteluissa on käynyt ilmi, että lähes kaikkien 3v kävelee jo reippaasti.
Minä olen jo luovuttanut 8-vuotiaan suhteen, en enää jaksa hinata perässä. Eikä tosiaankaan ole kyse siitä, etteikö olisi yritetty saada liikkumaan kauppamatkoja ym.
Vihasin koko lapsuuteni ja nuoruuteni liikuntaa. Siihen painostettiin kotona ja koulussakin liikuntatunnit olivat painajaista. Olisi pitänyt harrastaa liikuntaa, liikuntaa ja vielä vähän liikuntaa.
Olisin halunnut vain lukea...
Kun pääsin pakoon sitä kaikkea (muutin omilleni, lukion pakolliset liikkakurssit oli suoritettu) jämähdin. Lihoin ja jämähdin. En halunnut liikkua!
Vasta nyt vuosia myöhemmin olen löytänyt liikunnan ilon uudestaan. En ole mikään aktiiviliikkuja vieläkään, mutta en sohvaperunakaan.
Ap, ei millään pahalla, mutta kuulostat kamalalta!!
ryhmälajeja. Eipä tuo kauppaan käveleminen tai lenkkeily lapsille niin kauhean mukavaa ja kannustavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin muistan nämä ratas-keskustelut siitä kuinka " isoja" lapsia ei saisi viedä rattaissa kun laiskistuvat ja se on pelkästään yritystä kulkea pummilla busseissa. OMaani kuljetin vielä 4 vanhanakin rattaissa - sai juosta vieressä kun jaksoi ja istua kun ei jaksanut - tai kun minä en jaksanut roikkua käsipuolessa ettei juokse auton alle. Silti on aina ollut erittäin liikunnallinen, nyt 8-vanhana ui, pyöräilee ja kävelee paljon ja suunnistaa metsissä mielellään.
Voi kyllä olla kyse siitäkin, että tarjotut liikuntamuodot ovat vääriä. Yhtä kiinnostaa joukkuepeli, toista luonto, kolmatta vesiliikunta.
8-vuotiaasi ei vaan ymmärrä, miksi pitäisi liikkua liikkumisen vuoksi.
Sanoit, että hän kuitenkin pelaa jalkapalloa ja kavereiden luokse on kova kiire. Näissä on selkeä tavoite (peli ja mahdollinen voitto/ kaverin kanssa leikkiminen), kun taas joku kävelylenkki vain kävelyn ja raittiin ulkoilman takia ei lasta kiinnosta ja on sen takia hänen mielestään turhaa. Aikuinen liittää kävelylenkkiin jo tiettyjä omia tavoitteita, oman ja lasten kunnon koheneminen, hyvä olo ulkona olosta jne. Lapsi ei näitä vielä käsitä, joten hän vastustaa koko hommaa.
Jos haluat auttaa lastasi liikunnan pariin, yritä keksiä sellaisia juttuja, missä on joku hänelle mieleinen juju. Meilläkin ns tavalliset kävelylenkit ovat yhtä marinaa (3 lasta), mutta kun vien katraan urheilukentälle, niin johan rataa kierretään innosta hihkuen. Samaten pyöräily pelkän pyöräilyn takia ei meillä innosta, mutta sen yhdistänkin johonkin muuhun juttuun (esim muihin harratuksiin/ uimaan/ jäätelölioskille meno).
Lapsilla on yleensä kova kilpailuvietti, ihan niillä ujoimmillakin, joten kaikenlaiset pihapelit/ kisat/ pihalle tehtävät temppuradat saattaisivat kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Meillä samantyylinen " ongelma" samanikäisellä tytöllä. Sovittiin eskarin alkaessa, että tyttö kulkee matkat (n. 1km pyörätietä) kävellen, koska muuten ei saa mitään liikuntaa. Alkuun piti asiasta vähän kinastella mutta nyt kakkosella lähdöt sujuu jo mainiosti ja ilman marinaa. Hetkeksi sitten unohdettiin muu liikunta (tyttö sai jäädä yksin kotiin, kun muut lähti lenkille) ja annettiin asian olla ja rauhoittua. Nyt keväällä tyttö alkoi käymään pointzi-ohjelman nettisivuilla ja innostui sitä kautta liikkumisesta uudelleen. Lähtee monta kertaa päivässä ulos liikkumaan ihan vaan välillä senkin takia, että saa illalla hyvät arvosanat pointzista :).
Nuorempien kanssa liikutaan paljon ja nykyään esikoinenkin siis lähtee useasti mukaan. Mieluiten ottaa kyllä mukaansa potkulaudan tai pyörän. Varsinainen lenkkeily taitaa olla hänelle vaan vastenmielistä eikä hän ainakaan kestä yhtään, jos tulee tunne, että hänelle nalkutetaan asiasta.
Onko lapsilla astmaa?