Miksi suorittavaa työtä tekevänä tuntee usein olevansa ihan eri kastia korkeakoulutettuihin verrattuna?

Kyllä tuntee, eri luokkaa ollaan.

Ikävää ja harmillista jos on yleistäkin, että moni suorittavaa työtä tekevänä tuntisi usein olevansa ihan eri kastia korkeakoulutettuihin verrattuna. Itse olen ns. korkeakoulutettu, mutta en itse useinkaan edes tiedosta, että kuka tai ketkä ovat mitäkin opiskelleet, elleivät itse tuo sitä julki. 'Rasittavia ovat tosinaan he, jotka kokevat huomattavaa tarvetta korotaa joko omaa koulutustautaansa suuntaan tai toiseen.... Tyhjät tynnyrit kumisevat usein eniten.     

Oon aina ihmetellyt miten duunarit jaksavat suorittavaa työtä. Samaa settiä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Onko siinä muuta motivaattoria kuin raha? 

No, ne luulee olevansa ainoat fiksut ihmiset. Heille on opetettu, että opiskelu on tärkeätä. Onhan se, mutta pitää muistaa, ettei meille kaikille annettu nallekarkkeja saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ihmetellyt miten duunarit jaksavat suorittavaa työtä. Samaa settiä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Onko siinä muuta motivaattoria kuin raha? 

Riippuu varmaan työstä, duunarihommiakin on erilaisia.

Itse olen aikoinani työskennellyt opiskeluaikoina tarjoilijana sekä karamellitehtaalla liukuhihnan äärellä. Kumpaakaan hommaa en toivoisi joutuvani enää ikinä tekemään.

Koska se on niin. Ihminen, joka ei vaadi työltään älyllisiä haasteita on jotenkin alempaa kastia.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ihmetellyt miten duunarit jaksavat suorittavaa työtä. Samaa settiä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Onko siinä muuta motivaattoria kuin raha? 

Onkohan sinulla liian yksipuolinen kuva duunarityönkuvista. - Taitaa Suomessa (kiitos tai moite paljossa ammattiliittojen) -olla aika harvassa ne duunit, jotka ovat hyvin yksitoikkosia ja samansisältöisiä vuodesta toiseen. Toki tällaisen suuntaisia töitä on, mutta harvemmassa. 

Vierailija kirjoitti:

No, ne luulee olevansa ainoat fiksut ihmiset. Heille on opetettu, että opiskelu on tärkeätä. Onhan se, mutta pitää muistaa, ettei meille kaikille annettu nallekarkkeja saman verran.

No, tämähän se juuri ärsyttävää onkin, että luulevat minun tekevän tätä työtä siksi, että minulle ei ole "annettu yhtä paljon nallekarkkeja".

Anteeksi. No, näinhän siinä käy kun ilman koulutusta alkaa kommentoida. Ei vaiskaan - itse olen taistellut tietäni eteenpäin ja kärsinyt siitä, että omat vanhemmat eivät tienneet opiskelusta mitään. Ärsyttää, että toiset eivät ymmärrä pääsevänsä helpommalla ja luulevat olevansa parempia. Oikea sana on ”onnekkaampi”, ei ”parempi”.

Tuleeko mieleen, että akateeminen ihminen on tottunut puhumaan eri lailla kuin sinä?

Ei hän voi arvata, että kehität siitä alemmuuskompleksin.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mieleen, että akateeminen ihminen on tottunut puhumaan eri lailla kuin sinä?

Ei hän voi arvata, että kehität siitä alemmuuskompleksin.

En ole se, jolle kommentoit, mutta onko sinulle koskaan juolahtanut mieleesi, että moni palveluammatissa työskenetelvä, joka saa osakseen juuri sitä, mitä Ap kuvasi ei nimenomaisesti huonoa käytöstä, vaan se, miten asioita minulle selitetään, äänenpainot ym.  Olisi mielenkiintoista tietä, että tapahtuuko tämä aina kommentoijan taholta tiedostaen vai tiedostamatta.

 Ajattelemmeko ikävästi niin, että se kassalla oleva nainen on koulut sivuuttanut duunari ja roskista tonkiva  mies on pahanen reppana, jolla on koulut jäänyt käymättä, Tai se porraskäytävää lakaiseva mies, joku entinen vankila kundi.

Vaikka yhtä hyvin kassalla oleva nanen on äitiysloman jälkeen töitä haeva perheen äiti, jolle ei ole nykyiseltä asuinpaikalta ole löytynyt koulutustaan vastaavaa työtä Ei liene enää uutinen, että suomessa on kymmeneiä tuhansia työttömiä (ns.) korkeakoulutettuja; joista monelle lääkkeeksi työttömyyteen tarjotaan lisää koulutusta.

Mutta myös monella ei tavallista perheen isältä tai äidiltä näyttvälläkin saattaa olla myös perhettä elätettävänään, niinpä se porraskäytävää lakaiseva vankilakundilta näyttävä voi olla alaa vaihtava maisteri, joka edes hieman yrittää opintojensa sivussa hankkia lisä elantoa perheelleen.

Tai se roskista tonkinut reppana (mies) olla apuraha tutkija, jolle ei ole löytynyt apuraha tutkijan post doc piakkaa..    

Siinä sit sitten nyrpistelemme nenäämme ja puhumme näille kuin pikkulapsille tai käännämme päämme pois. Tai mietimme, että pitäisikö soittaa poliisi kun on vähän vieraan näköinen hiippari tuo taloyhtiön roskiksen luona oleva, mitähän se siellä tekee ja luulee löytävänsä. Oli viikko sittenkin. Ois senkin kannattanaut opiskella. Suomessa kun on ilmanen koulutus ja siksi kuka tahansa voi tulla vaikka NHL -jääkiekkoiljaksi.    

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ihmetellyt miten duunarit jaksavat suorittavaa työtä. Samaa settiä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.

Höpö höpö.

Sinulla lienee huono itsetunto. 

Plus, mistä edes tiedät kuka on kouluttautunut mitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ihmetellyt miten duunarit jaksavat suorittavaa työtä. Samaa settiä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Onko siinä muuta motivaattoria kuin raha? 

Itselläni on nykyään maisterintutkinto ja asiantuntijatyö, mutta olen tehnyt aikanaan myös duunarintyötä tehtaassa. Ja voin sanoa että en ole koskaan ollut onnellisempi kuin silloin. Työ ei kuluttanut käytännössä yhtään fyysistä eikä henkistä energiaa. Saatoin istua siellä liukuhihnalla vaan, ajatellen mitä ikinä halusin, samalla kun kädet tekivät automaattsiesti työn yksinkertaisia liikesarjoja. 

Nyt minulla on vaativa asiantuntijatyö, ja olen työn jälkeen henkisesti niin kuiviin imetty etten jaksa kuin katsoa telkkaria ja tissutella kaljaa. Ei hyvä.

Mutta siinä kohtaa kun lääkäri sanoo että naapurin Pirkon pojalla onkin ADHD eikä se ollutkaan huonosti kasvatettu niin Sirpa kokee itsensä lääkäriä lukeneemmaksi ja viisaammaksi.

No ehkä korkeekoulutettujen asenteiden ja käytöksen vuoks??

Muuta syytä en oikeen keksi, aika yksilöllisestä että kumpi on ns persoonana / työntekijänä parempi.. Eli noilta osin mul ei oo mitään automaattisia ennakkokäsityksiä. Mut oon törmänny koulutettuihin jotka esim pitää itteensä siks parempana, ja tuo sen joka tyylii ensimmäisessä lauseessa esiin. Mitä muutakaa siin voi ajatella / sanoo, ku että "joo, en ole käynyt yhtä montaa vuotta koulussa kun sinä" tai "joo, en ole lukijatyyppiä, vaan enemmän tekijä"

... Ite en arvosta minkään tollasen asian takia miettimättä ihmistä sen enempää.. Itse tiiän mitä tyyppiä itse olen, ja se ei muuta mua vaikka joku toinen onkin erilainen.

Ja jostain syystä oon vielä sen verran itserakas, et saatan ajatella jopa, että koulutetut on jotenkin liian tylsän ja kaavoihin kangistuneen oloisia monesti. .:'D Mut ehkä ne on vaan mun ennakkoluuloja.

Itse akateemisesti koulutettuna en yleensä ikinä ajattele noin, että olisii mitään eri kasteja koulutustason perusteella. Paitsi yksi poikkeus: oma äitini. Hän on nimittäin paitsi kouluja käymätön ja älyllisesti ei niin kovin skarppi, niin myös tavattoman itsevarma ja on mielestään kaikessa aina oikeassa. Hänelle on tullut useammankin kerran todettua, jos hän esittää omituisia väitteitä erilaisista erityisaloista, että siivoojan asiantuntemus puhuu, täytyy kuunnella... 

Olen ihan hyvin koulutettu ja työskentelen ihan duunarina sairaan raskaassa fyysisessä työssä. Ja tunnen todellakin olevani aivan muuta kuin mihin koulutuksellani pitäisi olla resursseja. Valitettavasti olemme ostaneet talon täältä, alueelta jossa asuntokauppa ei käy, eikä töitä vaan ole tarjolla.

Olisko sulla vaan alemmuuskompleksi? Olen itsekin tehnyt suorittavaa työtä korkeakoulutettuna, enkä kokenut olevani alempaa kastia. Asiakkaat eivät puhutelleet minua mitenkään alentuvasti, vaan normaalisti.

Njaa, 

tulepa käymään jossain konepajalla niin kyllä siinä on insinööri tai kauppatieteilijä "kusisukassa" sen aikaa kun metallimies kertoo miten nämä hommat oikeasti kuuluisi tehdä. Eivät turhaan kainostele tai nöyristele. 

Eri kastiin varmasti tuntevat kuuluvansa. Se välittyy. Mutta siihen parempaan kastiin :D

Naisilla nyt on vaan varmaan suht yleistä sellainen joku ihme alemmuudentunne? No, ei kaikilla... on niitä itsensä maailman mahtavimmiksi kovin pienin näytöin tuntevia yksilöitä kyllä naisissakin.