Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Piiloalkoholisti täällä - vähän neuvoja tarttisi
Ei tippa tapa eiku
21.11.2018 |
Ohhoh, nyt ollaan niin pitkällä että taidan joutua tunnustautumaan alkoholistiksi. Oikeastaan siitä asti kun tapasin nykyisen vaimoni, eli about 15 vuotta sitten, on harrastuksiimme kuulunut kiinteästi alkoholi. Siis teemme kyllä kaiken ja huolehdimme kaikesta, harrastamme jopa aika paljon ja monipuolisesti liikuntaa, ajamme autoa, lapset pääsevät harrastuksiin minä viikonpäivänä tahansa, töistä ei lintsata,ja kaikki on muutenkin mallillaan. Mutta olemme siis suoraan sanottuna juoppoja, ja kai varsinkin minä.
Aina illan tullen kun ei enää tarvitse lähteä mihinkään, alkaa alkoholijuomien kurkkuun kaataminen, koska siitä vaan tulee niin hyvä fiilis ja saa hukutettua arjen huolet ja murheet. Lajeja on monia, ihan coctaileja, viinejä, kuohujuomia, oluttakin, ja sitten joskus ihan snapseja. Mutta joka tapauksessa määrä on erittäin suuri, ja joka ilta, ja varmaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jo vuosia putkeen joka ainoa ilta.
Nyt sitten eilen illalla kotona tuumin että ei perkele tässä ole mitään järkeä, olin menossa jääkaapille hakemaan viinipulloa ja päätin kääntyä ympäri. No ilta meni ihan mukavasti, aamulla olo oli erittäin energinen ja hyvä, mutta nyt alkaa päätä jomottaa ihan v-tusti. Selvästi vierotusoireet pukkaa päälle oikein vauhdilla.
Mitä tehdä? Onko parasta vaan kärvistellä läpi viikko ilman mitään ja saada sydänkohtaus, vai onko turvallisempaa ottaa pari lasia illalla ja sitten taas kärvistellä niin pitkään kuin pystyy? Eli onko omalle terveydelle parasta täys-stoppi, vai vähitellen vieraannuttaminen? Koko kroppa on perusteellisen tottunut tähän päivittäiseen ja runsaaseen alkoholiannokseen, eikä oikeastaan mitään terveysoireita ole - johtuen varmaankin juuri muuten hyvästä ruokavaliosta ja paljosta liikunnasta.
Kokemuksia?
Kommentit (41)
Halusin tulla antaan ison peukun sulle, vaikken osaakaan kysymykseen vastata. Erittäin hieno homma. Eikö vähitellen vieraannuttaminen vaadi aivan kauheasti itsekuria? Muutenkin rankkaa, jos toinen ryyppää siinä samassa tilassa. Itse lopetin vain siiderintissuttelun, ensin jokailtaisesta pelkkään viikonloppuun ja sitten kokonaan, mutta ainahan se mielessä oli. Viekkarit tosin menee sitten kerralla ohi, kun pistää leikaten poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat tinaamista vanhaan malliin vaan, ei sulla mitään ongelmia vielä ole.
T: kunnon alkkis
Et sä mikään piilojuoppo ole kuin omissa kuvitelmissasi. Muut ovat huomanneet alkoholismisi jo aikoja sitten,
Kolmisen kuukautta se kroppa huutaa enemmän tai vähemmän sitä alkoholia, mikäli laitat kokonaan poikki. Juomattomuuden aiheuttama tyhjyyden tunne saattaa kestää reilusti pidempäänkin.
.
.
Itse join aivan liikaa ja laitoin korkin kokonaan kiinni viisi ja puoli vuotta sitten. (Ihan absoluuttinen en kuitenkaan ole, sillä juon joskus alkoholittoman oluen ja laitan konjakkia pihvikastikkeeseen.) Alkuun oli aika vaikeaa, mutta jotenkin tässä on vain menty eteenpäin. Lähinnä se aamujen kohmelottomuus houkuttaa jatkamaan.
Hyvä, että jätit sen viinipullon ottamatta. Jatka samaan malliin. Huomaat pian, että ilman alkoholia on mukavaa - ja paljon terveellisempää. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin sä viekkuihin kuolet, jos oot kerran kuitenkin yleensä ajo-, harrastus- ja duunikunnossa. Tuon tason dokulla on mun mielestä liukuva lopetus vähän turha, niin kuin loiventavatkin. Muista juoda vettä ja syö vitamiinisi niin pärjäät kyllä. Käväise labrassa jossain aiheeseen liittyvässä testipaketissa, niin saat vertailua myöhemmin, kun raittiuttasi on kestänyt pitemmän aikaa.
Mene lääkärille. Joko päihdeasemalla tai terveyskeskukseen. Ehkä joku päihdelääkäri ymmärtää paremmin ja saat rauhoittavia.
Loiventavia en kehota ottamaan ja se lääkityskin vähän sillä vastuulla, ettet sekakäyttäjäksi lipsu.
Vanhat juopot tietää kertoa, että kun itsekuria riittää pari viikkoa, iskee raittiushumala, mahtava olotila jossa ollaan jumalasta seuraavia (siellä yläpuolella) - mistä tullaan sitten alas aikanaan.
Etsiydy AA-ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuningas alkoholi on mun paras kaveri, ei tulis mieleenikään kaveria hylätä jos itsellä on vähän vaikeaa. Korkki auki ja nenän alta ääntä kohti vaan, kyllä se siitä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuningas alkoholi on mun paras kaveri, ei tulis mieleenikään kaveria hylätä jos itsellä on vähän vaikeaa. Korkki auki ja nenän alta ääntä kohti vaan, kyllä se siitä helpottaa.
Tämä se oli se minun strategia sen 15 vuotta - huolet ja murheet ei vähene, mutta ei ne vähene maidollakaan, ja niin edelleen ja edelleen ja edelleen. Nyt vaan ajattelin että ehkä ne sittenkin vähenee. Ei tässä ole mitään järkeä, huijaa itseään ihan turhaan. Niin monta kertaa tätä on tullut pohdittua, ja aina se pohdinta on tullut hukutettua sitten entistä vahvempaan drinkkiin. Mutta nyt jotenkin tuli stoppi.
Ihan sama kävi muuten tupakan kanssa, monta vuotta sitä kessuttelua tuli harrastettua enemmän ja vähemmän, kunnes sitten vaan alkoi mennä fiilis ja se jäi. Nyt jo muutama vuosi kokonaan ilman, eikä se käy edes mielessä.
Samassa tilanteessa oltiin mieheni kanssa.
Aluksi vähennettiin joka toiseen iltaan.
Se tunne oli mahtava seuraavana aamuna kun ei ollut edellisiltana juonut, mutta tosiaan ne viekkarit iski sitten viimeistään illalla ja tottahan sitä sortui.
Alkoholia ostettiin kotiin kerta kerralta vähemmän ja juomisen määrät pikkuhiljaa laski.
Alkoholiton olut on myös hyvä korvike ja sen avulla on vähentynyt entistä enemmän alkoholijuomien käyttö.
Nykyään juodaan vain viikonloppuisin ja silloinkin monesti vain joko pe tai la, joskus menee molemmat päivät.
Ei haluta kokonaan lopettaa, mutta se vähentäminen oli välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama homma kunnes mies kuoli alle viisikymppisenä sydäriin...
En viitsi yksin juoda niin viikkotissuttelu on jäänyt pois ja viikonloppunakin menee kohtuudella (max. puoli pulloa illalla) kun uusi kumppani ei juo humalahakuisesti.
Join ennen reippaasti yli viinipullon arki-iltoina, perjantai-iltaisin saattoi mennä kaksi tai kolmekin pulloa riippuen illan pituudesta.
Nyt ei tee edes enää alkoholia viikolla mieli, perjantaisen olen sen sijaan pitänyt.
Suosittelen pysymään vahvana ja lopettamaan kokonaan.
Jos jatkatte silloin tällöin, on takaraivossa aina se odotus, että milloin sitä saa taas nollata.. tai katsotte nollalinjalla vaikka vuoden ja sitten arvioitte, haluatteko käyttää ollenkaan?
Mä lopetin juomisen viime 1.1. tänä vuonna. Ja aiemmin se lopettaminen oli tuntunut mahdottomalta. Ensimmäiset kuukaudet oli vaikeita. Kyllä mäkin töissä kävin yms mutta aina kun otin, tunsin vaan sitä tarvetta saada itseni sumuun, turraksi..hain jotain täyttymystä siitä. Kaikkeen hauskaan liittyi alkoholi ja ilo ilman viinaa oli teeskentelyä.
Nyt on kohta vuosi kulunut, ja tunnen valtavan määrän empatiaa sitä ihmistä kohtaan joka olin.. joka tarvitsi päihteitä, yli puolet elämästään selvitäkseen.
Vuoden sisällä olen löytänyt aivan uuden minän, kaikkia tunteita mitä vuosiin en ollut käsitellyt.. tottakai olisi ihana vaan vetästä perseet olalle tai ne muutamat drinkit, mutta. Ei se ole mua varten. Se tekee mulle pahaa. Jossain vaiheessa vain tajusin tämän. Elämäni paras päätös. Vaikka toki jostain joutuu luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmisen kuukautta se kroppa huutaa enemmän tai vähemmän sitä alkoholia, mikäli laitat kokonaan poikki. Juomattomuuden aiheuttama tyhjyyden tunne saattaa kestää reilusti pidempäänkin.
Kroppa huutelee alkoholin perään sen viikon verran, ei tosiaan mitään kolmea kuukautta, mieli voi tosiaan huudella pidempään.
Ap ei kannata ottaa enää yhtään, sun juomamäärillä ei tarvitse mitään vähennyksiä tehdä, kerrasta poikki, pääset lopulta paljon helpommallakin. Äläkä keksi itsellesi turhaan mitään korvikkeita, vaan opettele olemaan raitis. Sinä ET TARVITSE alkoholia, ja näin sinä olet se, joka päättää, ei se alkoholi.
Vieroitusoireet kestävät muutaman päivän, kaikilla ei niitä edes tule, osalle sitten rankempana, mutta nekin menevät ohi, eikä niihinkään mitään rauhoittavia tarvitse.
Fiksu päätös jättää alkoholi, propsit siitä ja tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama homma kunnes mies kuoli alle viisikymppisenä sydäriin...
En viitsi yksin juoda niin viikkotissuttelu on jäänyt pois ja viikonloppunakin menee kohtuudella (max. puoli pulloa illalla) kun uusi kumppani ei juo humalahakuisesti.
Join ennen reippaasti yli viinipullon arki-iltoina, perjantai-iltaisin saattoi mennä kaksi tai kolmekin pulloa riippuen illan pituudesta.
Nyt ei tee edes enää alkoholia viikolla mieli, perjantaisen olen sen sijaan pitänyt.
Hyi hitto, miten kukaan pystyy juomaan viinipullon illassa ja vielä joka arki-ilta? Eikö sitten joka aamu herää kamalaan kohmeloon? En käsitä.
Kerran täällä eletään! Jos selviydyt arjesta eikä työssä ole ongelmia niin mikäs tuossa sitten on. Elämä on rankkaa, pakko saada twerkkaa jne, eli jos iltapullo saa onnelliseksi ja stressin nollattua niin onko siitä nyt haittaa? Ehkä et sit elä 88 vuotiaaksi vaan 86 vuotiaaksi, mutta onko sekään nyt niin vaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Kerran täällä eletään! Jos selviydyt arjesta eikä työssä ole ongelmia niin mikäs tuossa sitten on. Elämä on rankkaa, pakko saada twerkkaa jne, eli jos iltapullo saa onnelliseksi ja stressin nollattua niin onko siitä nyt haittaa? Ehkä et sit elä 88 vuotiaaksi vaan 86 vuotiaaksi, mutta onko sekään nyt niin vaarallista?
Paitsi että todennäköisesti kuolee 58 vuotiaana, ja siinä onkin jo iso ero. Ja mitä pidempään tuo homalahakuinen juominen/suuret määrät jatkuu, sitä pahemmin alkaa sössimään muita asioita, ei sitä pidemmän päälle jaksakaan hoitaa niitä arkisia velvotteita niin hyvin kuin tähän asti... Että juo sinä, mutta tsemppaa ap lopettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama homma kunnes mies kuoli alle viisikymppisenä sydäriin...
En viitsi yksin juoda niin viikkotissuttelu on jäänyt pois ja viikonloppunakin menee kohtuudella (max. puoli pulloa illalla) kun uusi kumppani ei juo humalahakuisesti.
Join ennen reippaasti yli viinipullon arki-iltoina, perjantai-iltaisin saattoi mennä kaksi tai kolmekin pulloa riippuen illan pituudesta.
Nyt ei tee edes enää alkoholia viikolla mieli, perjantaisen olen sen sijaan pitänyt.
Hyi hitto, miten kukaan pystyy juomaan viinipullon illassa ja vielä joka arki-ilta? Eikö sitten joka aamu herää kamalaan kohmeloon? En käsitä.
No ei se kokonaisella pullolla alkanut...ehkä kahdella lasillisella. Sitten jonkun ajan päästä kolme lasillista, sitten neljä...kroppa katsos kun tottuu niin annosta pitää lisätä että pääsee samaan hiprakkaan...alkoholi myös lihottaa kivasti eli loppuajoista molemmilla oli semmoinen 10-15 kg lisää, elopainon kasvaessa myös alkoholia tarvii enemmän.
Nyt kun lopetin tuon viikolla ryyppäämisen niin painokin pudonnut ihan "itsestään". Ja on paljon energisempi olo!
Alue: Aihe vapaa
Mene aa. Minulla ainoa joka auttaa.