Lue keskustelun säännöt.
Hyviä muistoja tarhasta!
21.11.2018 |
Itse menin tarhaan 1-vuotiaana ja olin siellä eskariin ja kouluun saakka. Olin siis käytännössä vauva-iästä kouluikään "systeemissä". Minulla ei ole tuolta ajalta mitään huonoja muistoja tai traumoja; päinvastoin muistikuvat ovat kivoja. Leikkejä, kivoja hoitajia, kavereita jne. Olen sosiaalinen ja väitänkin, että se on tarhan ansiota. Kaverini, joka oli lapsuutensa kotona äitinsä kanssa, on taas sosiaalisesti rajoittunut ja arvelee itsekin, että olisi ollut parempi jos hänet olisi sosiaalistettu tarhassa. Voi olla.
Muilla hyviä kokemuksia?
Kommentit (8)
Usein tosiaan tuntuu, että monet tarhassa olleet ovat sosiaalisia ja sopeutuvat porukassa, kun taas kotona hoidetuilla saattaa olla vaikeuksia. Onkohan asiaa tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ole sosiaalinen, vaikka olin nuoresta asti tarhassa ja minua yritettiin pakottaa sosiaalistumaan. Riippuu tämäkin asia täysin ihmisestä.
Keittäjämuija pakkosyötti munakokkelia niin pitkään että oksensin lautaselle - eli kivaa oli...
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli herkkähipiäinen. Minut laitettiin tarhaan 4 kk iässä ja olin siellä 10 tunnin päiviä. Olin viimeisiä, joita haettiin. Näytin varmasti loukkaantuneelta, kun minua tultiin hakemaan. Katsoin poispäin. Muistan vielä, kuinka odotin ja odotin siellä. Opin siis mököttämään lähisuhteissani, vaikka muuten olenkin sosiaalinen. Toistan hylkäämistraumaani.
Suosittelen, että pieniä ei jätettäisi päiväkotiin, vaan vasta leikki-ikäisiä ja että hoitopäivät olisivat lapselle sopivan mittaisia.
Höpsistä. Omatkin vanhempani tekivät pitkää päivää ja olin tarhassa sen mukaisesti, mutta ei minulla ole mitään traumoja. Hoitajat olivat turvallisia ja ohjelmaa piisasi lapsiporukassa. Tarhaan oli kiva tulla!
Hyviä muistoja!
Vierailija kirjoitti:
Usein tosiaan tuntuu, että monet tarhassa olleet ovat sosiaalisia ja sopeutuvat porukassa, kun taas kotona hoidetuilla saattaa olla vaikeuksia. Onkohan asiaa tutkittu?
Tämä kyllä kiinnostaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ole sosiaalinen, vaikka olin nuoresta asti tarhassa ja minua yritettiin pakottaa sosiaalistumaan. Riippuu tämäkin asia täysin ihmisestä.
Minä en muista että minua olisi "pakotettu" tarhassa mihinkään ja minä sentään olen käynyt sen 80-luvun alkupuolella. Enemmän pakottamista oli koulussa.
Minusta tuli herkkähipiäinen. Minut laitettiin tarhaan 4 kk iässä ja olin siellä 10 tunnin päiviä. Olin viimeisiä, joita haettiin. Näytin varmasti loukkaantuneelta, kun minua tultiin hakemaan. Katsoin poispäin. Muistan vielä, kuinka odotin ja odotin siellä. Opin siis mököttämään lähisuhteissani, vaikka muuten olenkin sosiaalinen. Toistan hylkäämistraumaani.
Suosittelen, että pieniä ei jätettäisi päiväkotiin, vaan vasta leikki-ikäisiä ja että hoitopäivät olisivat lapselle sopivan mittaisia.