Kai kummin "velvollisuudet" loppuu 16-vuotiaaseen?
Yritämme katkaista jo välit kummilapseen, jonka kummeja emme koskaan halunneet edes olla, mutta kun ei osaa sanoa ei, niin näin voi käydä.
Ei kai muutkaan kummilasta muista ja paapo loppuelämäänsä?? Eikö se virallisesti lopu kun se kummilapsi käy rippikoulun? Entä jos se ei käy rippikoulua, onko kummi ikuisesti tuomittu kummiuteen?
Ihan perseestä koko kummius eikä tänäpäivänä edes tarkoita mitään. Muinoinhan se tarkotti että lapsi otetaan huostaan jos vanhemmille käy jotain, mutta ei me tuota ois adoptoitu kun ei olla edes sukulaisia, sillä on sukulaisia omasta takaa.
Kommentit (24)
Senkun katkasette. Tuskin se poika jää teitä kaipaamaan ja sama koskee jos on tyttö.
15 v ripillepääsyyn loppuu ainakin lahjavelvoite, sen jälkeen yleensä ei enää lahjota.
Rippijuhliin olen lopettanut muistamiset. Mulla kuusi kummilasta, kolmen kanssa kaikki mennyt kivasti ja kolmelle olen ollut lahja-automaatti ja epärealististen odotusten kohde.
Onneksi on kummihommat takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
15 v ripillepääsyyn loppuu ainakin lahjavelvoite, sen jälkeen yleensä ei enää lahjota.
Valmistuminen, kihlajaiset, häät voi halutessaan vielä muistaa.
Kummin alkuperäinen tarkoitushan oli opettaa lapsi uskonnon tielle. Kummius sitten loppui kun lapsi pääsi ripille ja oli täysvaltainen seurakunnan jäsen. Eli "velvollisuudet" loppuu rippikoulun käytyä, tai silloin kun sen aika olisi ollut.
Kumminhan alkuperäinen ja ainoa velvollisuus on antaa lapselle kristillinen opetus. Nykyään siitä on jostain syystä tullut vaan rahastamista.
Mutta joo, 15-vuotiaanahan se kummin velvollisuus päättyy. En tiedä yhtään, mikä teidän tilanteenne on, mutta ilmeisesti sinä et pidä kummilapsestasi. Miksi et? Siitä huolimatta voit olla hänelle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kumminhan alkuperäinen ja ainoa velvollisuus on antaa lapselle kristillinen opetus. Nykyään siitä on jostain syystä tullut vaan rahastamista.
Mutta joo, 15-vuotiaanahan se kummin velvollisuus päättyy. En tiedä yhtään, mikä teidän tilanteenne on, mutta ilmeisesti sinä et pidä kummilapsestasi. Miksi et? Siitä huolimatta voit olla hänelle tärkeä.
En ole ap, mutta vähän samassa tilanteessa. Eronnut, ja kummilapsen vanhemmat eivät enää halua pitää yhteyttä. Ei tule kiitosta jos lähettää lahjan vaikka jouluna. Olen siis ajatellut että tyhmät vanhemmat eivät ole tämän suloisen kummilapseni syytä, ja päättänyt että lähetän lahjoja siihen kunnes pääsee ripille, ja sitten saa olla - en koe että olisi mun asiani olla pelkästään lahja-automaattina, jos emme enää koskaan tapaa.
Vierailija kirjoitti:
15 v ripillepääsyyn loppuu ainakin lahjavelvoite, sen jälkeen yleensä ei enää lahjota.
Kiitos, helpottava tietää. Joo ei ajateltu enää tänä jouluna antaa mitään.
Yllätys yllätys; kun täytin 50 , sain kummeiltani kivat lahjat. Se oli sympaattista.
Kummin velvollisuuksia on nykyään tasan kaksi, kun sitä krististä kasvatusta ei haluta ottaa vastaan. Olla läsnä kasteessa ja konfirmaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 v ripillepääsyyn loppuu ainakin lahjavelvoite, sen jälkeen yleensä ei enää lahjota.
Valmistuminen, kihlajaiset, häät voi halutessaan vielä muistaa.
Eli ei mikään "pakko"?
Eihän tosta kummiudesta loppua tule jos tolle linjalle lähdetään. Nykyään voi naimisiinkin mennä monta kertaa ja valmistua jne.
Meidän lapsen kummeilla ei ainakaan oo mitään velvollisuuksia. Enkä itsekään koe että minulla olisi kummina jotakin velvollisuuksia. Pitäisi osata sanoa ei jos ei halua kummiksi 😊
Asian vierestä: Mun kummeilla oli helppo tehtävä. Mut kastettiin konfirmaatiopäivän aamulla. Niiden ei tarvinut siis pitää mua edes sylissä, vaan seisoivat vieressä.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, en edes muista, ketkä mun kummeja on/oli. Upsista.
Vierailija kirjoitti:
Senkun katkasette. Tuskin se poika jää teitä kaipaamaan ja sama koskee jos on tyttö.
Se vähän pelottaa että jää, soittelee, yrittää änkeä kylään yökausiksi jne. Aikamoinen riippakivi saatiin.
Kummitätini muistaa minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias, mutta olenkin hänen lähin elossa oleva sukulainen.
Minusta kummi voi muistaa koko elämän. Myöhemmin ei tarvii niin enää ostaa. Voi soittaa tai lähettää viestin syntymäpäivänä. Toki sellaisissa kuten valmistujaisIssa ja häissä voi kanssa vielä muistaa oikein lahjalla.
Vierailija kirjoitti:
Kummitätini muistaa minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias, mutta olenkin hänen lähin elossa oleva sukulainen.
No sukulaisuus onkin ihan eri asia, on munkin rakkain tätini myös kummini, ja tulee olemaan loppuun asti elämässäni, mutta ei suinkaan siksi että on ollut kummini, vaan siksi että on samaa lihaa ja verta ja rakkain tätini.
Eiköhän se Kummius ole enemmänkin yhtenä lisäesimerkkinä oloa ja mahdollinen tuki nuorelle asioissa, joista ei välttämättä vanhemmille halua puhua. Itsellä ainakin vanhemmat vaativat saada maksaa kun olin hieman kalliimman lahjan hankkinut, ihan omasta tahdosta.
Kummius on pelkkä rahastuskeino.