Mies syyllistää minua lasten neurologisista vaikeuksista, ottaa jatkuvasti esiin pa""at geenini ja sitten ihmettelee miksi itken ja olen loukkaantunut

Sun miehesi on ihmishirviö. Ilmenikö tämä piirre vasta lasten saannin jälkeen?

No mieshän on oikeassa, mutta itseppä on lastensa äidin valinnut. Törkeää käytöstä kyllä.

Fiksu mies sinulla. En kuuntelisi tuollaista solvaamista pätkääkään. Laita mies sopeutumisvalmennuskurssille tai menkää koko perhe yhdessä.

Lasten elämää ei paranna tuollainen asenne. Toivottavasti ainakin sinä äitinä osaat tukea lapsia etkä syytä ketään mistään. Lapsillasi on hyvä mahdollisuus pärjätä koulussa ja elämässä ihan mainiosti mutta he tarvitsevat vahvan itsetunnon kolhuista selvitäkseen.

Miehesi taas on yksinkertaisesti tyhmä!

Miten teillä näin muuten menee?

Sinä olet selvinnyt ja lapsesikin tulevat selviämään. Sinä olet heille hyvä tuki kun tiedät mistä puhut.

Itkemisen sijaan tee miehelle selväksi, että lopettaa tuon. Lapsilla on hänenkin geeninsä.

Ja lapset kuulevat nämä solvaukset? Solvaukset, jotka koskevat myös heitä, ovathan hekin "epäkelpoja" miehesi mielestä.

Nyt, jos koskaan klassikko on paikallaan: JSSAP!

No ainakaan et ole kuspää kuten miehesi. Hänen kannattaisi miettiä, millaista esimerkkiä lapsille antaa, koska eipä geenit ihan kaikkea kuitenkaan määrittele. Tuollaisella kiukuttelulla hän ei enää saavuta mitään ja ihan itse hän päätti myöskin kanssasi lisääntyä (ainakin toivottavasti). Kukin valitsee kumppaninsa itse nykysuomessa ja hän valitsi sut. Onko hänellä tapana syyttää muita omista teoistaan ja valinnoistaan noin yleisestikin?

Mullakin on vastaavia ongelmia. Ei se herkkua ole, mutta mulle ei kukaan puhuisi noin.

Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Voisiko se olla mahdollista?

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Puutteellisuuksien kanssa pitää vaan tehdä parhaansa.

Miehesi ei oe näköjään tajunnut omaa asennevammaansa, joka arkipäivän elämässä voi olla paljon hankaluutta. Jos ongelmaansa ei tiedosta, niin siitä johtuvia haasteita ei osaa käsitellä. Miehesi käytös on henkistä väkivaltaa sinua ja lapsia kohtaan.

Mieshän se sinut valitsi geeneinesi, ilmeisesti sinulla on siis jotakin muita vahvuuksia jotka kompensoivat. Muistuta tästä ensi kerralla ja kysy, mitä ne ovat. Jos ei kelpaa niin toivota parempaa onnea jonkun muun kanssa. Olet ihana ja lapsesi varmasti myös!

Minä olen päättänyt jättää lapset suosiolla tekemättä. Hahmotushäiriö vaikeuttaa jo lievänä elämää niin paljon, että jopa peruskoulussa on vaikeuksia. Ei tällaista halua kenellekään siirtää. On vahvasti periytyvä ominaisuus ja mitään apua on hankala saada. Sama juttu keskittymisvaikeuksien kanssa. Minä en halua tehdä tänne mahdollisia yhteiskunnan elättejä, jollaiseksi itsekin pelkään päätyväni kun koulussa on isojakin vaikeuksia. Mielestäni tällaisilla geeneillä ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.

Pöllötyttö kirjoitti:

Minä olen päättänyt jättää lapset suosiolla tekemättä. Hahmotushäiriö vaikeuttaa jo lievänä elämää niin paljon, että jopa peruskoulussa on vaikeuksia. Ei tällaista halua kenellekään siirtää. On vahvasti periytyvä ominaisuus ja mitään apua on hankala saada. Sama juttu keskittymisvaikeuksien kanssa. Minä en halua tehdä tänne mahdollisia yhteiskunnan elättejä, jollaiseksi itsekin pelkään päätyväni kun koulussa on isojakin vaikeuksia. Mielestäni tällaisilla geeneillä ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.

Kaikki ovat jonkun elättejä ja yhteiskuntakin muuttuu yleensä vaan paineen pakosta. On paljon tärkeitä töitä, joissa pärjää vähäisellä tai jopa olemattomalla lukutaidolla, ei ole kyse kuin sopivan paikan etsimisestä ja löytämisestä. Ikävää, että oma tiesi on ollut hankala, mutta toisaalta pystyisit kokemuksesi ja onnistumisesi ansiosta tekemään siitä jälkeläisillesi tai muille huomattavasti paljon helpompaa.

On lapsia, joilla on pahempia ja kivuliaita sairauksia. Tuskia päivittäin. Nuo on nyt vähän niinku ja näänkö.

No tuo nyt on törkeää, varsinkin jos kumpikaan teistä ei ole tiennyt että tällaista saattaa periytyä.

Itse sen sijaan olen vihainen lapseni isälle, koska hänen puolelta periytyi isoja vaikeuksia lapselle, jotka minä hoidin yksin, kun hän ei halunnutkaan perhe-elämää, mutta sitten kun hain ulkopuolista apua, isä teki kaikkensa etten sitä saanut.

Osaatko tehdä ruokaa? Oletko saanut hankittua koulutuksen? Pärjäisitkö yksin?

Itselläni on lukihäiriö ja tiedän sen olevan myös perinnöllinen ominaisuus. Minulla on myös lukuisia perinnöllisiä sairauksia, jotka laskevat elämänlaatua tulevaisuudessa reilusti. Tunnistan ja tunnusta, että minulla on miehesi sanoin paskat geenit. En ole halunnut laittaa niitä kiertoon, joten minulla ei ole lapsia.

Tosi ilkeää ja inhottavaa sun mieheltä. Meillä lapsille periytynyt minulta sairaustaipumus ja 2/3sta on sitten se migreeni puhjennut ja itsellä tulee kyllä välillä mutistua että miten pa**at geenit on tullut itse laitettua eteenpäin, ei siis lasten kuullen, mutta miehelle. Mutta jos mies oikeasti syyttäisi minua tilanteesta, olisi se  törkeää, ihan kuin kukaan lapsilleen tahallaan mitään huonoa ominaisuutta haluaisi periyttää.

Ap, älä ajattele itsestäsi negatiivisesti, sä voit olla tukena lapsillesi jos itselläsi on kokemusta samankaltaisista haasteista. Ja ei ihmisen arvo ole siinä, ettei olisi mitään "vikoja", sekä sinulla että sun lapsilla on varmasti muita vahvuuksia ja olet lapsillesi korvaamattoman tärkeä!

Seuraavan kerran, kun miehesi sanoo noin niin katsot häntä silmiin ja sanot, että tärkein geneettinen valinta tehdään, kun valitaan kenen kanssa niitä lapsia suunnittelee. Olisit valinnut toisin, geeneilleni en mitään voi.

Tuttu tekee samaa lastensa vanhemmalle, ex-puolisolleen. Ex-puolisolla on suvussa paljon autismia ja niinhän se lapsiinkin periytyi (vanhemmalla ei ole). Ei mitään syytä syytellä, näkihän tämä ihminen, että vanhempiehdokkaan suvussa aspergereitä on noin joka toinen/kolmas, eikä se perinnöllisyys ketään yllätä. Eli itse on valinnut lisääntyä autistisuvun kanssa. Turha kiukutella jälkikäteen.