Pellavaa ja pastellia

Ei se mies varmaan halua hoitaa niitä lapsia.

Mies masentui myös. Onhan se raskasta tuollaisen vaimon kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Sinä olet hyvä äiti!❤️ Lapset pitää mielestäni laittaakin kaiken muun edelle ja tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Lapsistahan me saamme voimaa herätä ja syyn elää. Kaikki muu on toisarvoista!

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Sitten on lievempi sinun sairautesi tuohon bloggariin verrattuna. Onneksi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Sitten on lievempi sinun sairautesi tuohon bloggariin verrattuna. Onneksi olkoon.

Tai arvomaailma kunnossa.

Taitaa tuolla ihmisellä olla muutakin psyk.diagnoosia kuin masennus. Taitaa olla niin, että ne sossutädit on ymmärtäneet että lasten turvallista kehitystä ei voida taata kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Sitten on lievempi sinun sairautesi tuohon bloggariin verrattuna. Onneksi olkoon.

Tai arvomaailma kunnossa.

Että arvomaailma parantaa masennuksen. Ja että vaikkapa ne masentuneet, jotka tappavat itsensä tekevät sen ei sairauden vakavuuden, vaan virheellisen arvomaailman takia.

Nyt huokuu niin pahasti täydellinen ymmärtämättömyys masennuksesta sairautena näistä kommenteista, että ei voi kun iloita näiden kommentoijien puolesta, etteivät ole joutuneet asiaa oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Sitten on lievempi sinun sairautesi tuohon bloggariin verrattuna. Onneksi olkoon.

Tai arvomaailma kunnossa.

Sairaudetko johtuvat arvomaailmasta.  Mitähän mieltä lääkärit ovat asiasta.

Mutta kerro lisää, millainen arvomaailma parantaa ja pelastaa vaikkapa itsetuhoisuudelta.

Tällä ihmisellähän ei ole masennus vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se voi pahimmillaan olla psykoottistasoinen.

Minusta tällainen muita anonyymisti huonoiksi äideiksi syyllistävä arvomaailma on aika arveluttava. On sitten äiti tai ei. Toivottavasti ei, koska arvot usein siirtyvät lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi bloggaajan mies ei jaksanut huolehtia lapsista? Ovatko normilapsia kuitenkin? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ratkaisu antaa lapset pois, kun jaksaa silti kaikesta muusta huolehtia. Tulee tunne, että hankki liian aikaisin liian monta lasta, eikä elämä ollutkaan sellaista kuin oli ajatellut, joten halusi eroon lapsistaan. Kertoo blogissa itsekin, ettei kokenut enää rakastavansa näitä.

Sairastan samaa sairautta, mutta erona meissä on, että lapsesta huolehdin viimeiseen asti. Pelkäsin pahimmillaan joutuvani osastolle tai, että muuten menettäisi lapsen ja yritin väkisin tsempata. Muistan työntäneeni rattaita itkua tihrustaen useamman tunnin päivässä, jotta lapsi viihtyisi, eikä ahdistuisi surullisuudestani. Istutin lasta piirrettyjen ääressä yli suositusten ja laitoin valmisruokia pahimman aikaa. Kun lapsi oli yökylässä makasin vain paikallani tai nukuin.

Hassua kyllä, minäkin silti meikkasin aina ulos mennessä ja yritin puunata kodin aina perhetyöntekijä käydessä, jotta lapsella ja itsellä olisi hyvä olla.

Siis mikä sama sairaus sinulla on? Olisiko kuitenkin eri.

Miten minä en nää mitään pahaa tuossa blogissa. Viimeisin postauskin oli lähinnä lainauksia muiden kirjoituksista.

Onko tällä useita rinnakkaispersoonia? Kiss kiss? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Heidän uskonnollinen yhteisönsä, jossa pitää esiintyä Jumalan valtakunnan lähettiläänä ei varmaan helpota. Ehkä sieltä kumpuaa suorituspaine, joka sitten oli suurempi kuin kesktokyky, osasyy voisi olla siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mies masentui myös. Onhan se raskasta tuollaisen vaimon kanssa...

Mies on terve kuin pukki. Ei ole itse kertonut olevansa masentunut, nainen määrää jopa siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies masentui myös. Onhan se raskasta tuollaisen vaimon kanssa...

Mies on terve kuin pukki. Ei ole itse kertonut olevansa masentunut, nainen määrää jopa siitäkin.

Mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Onko tällä useita rinnakkaispersoonia? Kiss kiss? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Taitaa olla useampi. Joka päivä edelleen kirjoittaa aloituksia täällä ja vastailee itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Heidän uskonnollinen yhteisönsä, jossa pitää esiintyä Jumalan valtakunnan lähettiläänä ei varmaan helpota. Ehkä sieltä kumpuaa suorituspaine, joka sitten oli suurempi kuin kesktokyky, osasyy voisi olla siinä.

Mikähän yhteisö on kyseessä?