Pääsin opiskelemaan unelma-alaani, mutta...

Mitä korkeampaa tasoa opiskelee, sitä tappavampaa se pilkuntarkastelu on. Pitää vain jaksaa tai luovuttaa.

Ei ole välttämättä hälytysmerkki. Ehkä sulla on alitajuisesti kasaantunut ennakkokäsityksiä alasta ja kun ne nyt opiskellessa murtuvat, se aiheuttaa hämmentävää oloa. Pidä toki alastasi kiinni ja tutustu siihen avoimin mielin, mieli ehtii vielä muuttua. Jos olo ei paranekaan, juttele siitä jollekin, ehkä perimmäinen syy paljastuu sitä kautta. Väsymykseen voi vaikuttaa muukin elämäntilanne.

Ehkä kannattaa nyt käydä sitä koulua jonkin aikaa ja vauhtaa sitten, jos oikeasti tiedät mikä olisi se parempi vaihtoehto. Moni ihminen ei koskaan löydä itselleen mitään erityisen mielekästä uraa muutenkaan. Suurin osa pukertaa jotain, mikä ei ole todellakaan mikään kutsumusammatti.

Joo, juokse. Olen kahdesti päässyt opiskelemaan unelma-ammattiin. En tajunnut opiskeluaikana vielä, mutta heti kohta valmistumisen jälkeen, että ei ollut mun juttu. Hävettää! Molemmat alat ovat sellaisia, mihin on vaikea päästä ja mulle ei kelpaa mikään.

Eli jos nyt jo huomaat, vaihda ihmeessä!

Elämä ei ole aina hauskaa ja opiskelun eteen täytyy tehdä töitä.

Jos olisi vain alkuvaikeuksia, tuntuisi raskaalta jne. niin sanoisin että jaksa nyt vielä, kyllä se alkaa sujumaan. Mutta jos todella tuntuu yhä enemmän siltä, ettei ole oma juttu, niin kehotan vaihtamaan ajoissa. Olisinpa itsekin vaihtanut, kun huomasin ettei se minunkaan valitsemani ala sittenkään tainnut olla se oikea.

En tiedä, mikä ala on kyseessä, mutta itse tulkitsisin, että kyse on juurikin jonkinlaisesta -paremman termin puuttuessa- alkushokista. - Olet mahdollsiesti saattanut vuosien kuluessa rakentaneet hyvinkin suuret mielikuvat ja haaveet siitä, mitä on opiskella juuri tuota unelmiesi alaa. Ja kun se ei olekaan täysin sitä, mitä olit kuvitellut ja uskonut sen olevan, niin alitajunnasta joku pikku pirulainen tökkii, että kato ny mihin joduit kiäh kiäh. Kyllä sun vaan kannattaisi jättää opinnot ja pyrkiä sinne ja tonne... - Ikäänkuin olisi olemassa jokin alati täydellinen ja tyydytystä antava paikka.

Tavallaan tämä on luonnollista. Itse olen vuosia opiskellut ja huomaan itse hieman jopa pelkääväni valmistumista, koska on tavallaan ollut viime vuodet tavattoman helppoa sanoa olevansa opiskelija. Sen sijaan, että sanoisi olevansa n.n alan maisteri, jolloin oikeasti kai pitäisi jotain tietääkin. Puhumattakaan, että sanoisi, että olisi työtön maisteri, jolloin itse syytökset olisivat varmasti varmasti pinnassa.  

Sinä ap olet vielä tavallaan opintoputken alussa ja tavallaan tunnustelet ja haet paikkaasi. Itse kun aikanaan olin samassa asemassa itseäni auttoi se, että asetin itselleni välitavoitteita. Luottaen siihen, että koska olen itse halunnut päästä opiskelemaan ja päässyt opiskelemaan valitsemaani alaa, niin se, ettei kaikki vastaa täysin omia mielikuviani ja toiveitani ovat vain haasteita, joista on päästävä yli, vaikka toki toisinaan ja toisinaan vieläkin sattuu perkeleesti ja tuntuu toisinaan, ettei kukaan ymmärrä... Toisaalta osasiko tätätä kaikkea arvostaakaan jos kaikki olisi vain kivaa ja vaivatonta.

Tsemppiä! 

Oletan että kyseessä yliopisto/korkeakoulu. Väsymys voi johtua ihan siitä, että pänttäämistä, raportointia, yms toimintaa on paljon enemmän kuin lukiossa/amiksessa. Jos et ole huolissasi tukikuukausista niin suosittelen käymään ensimmäisen vuoden loppuun ja hakemaan keväällä uudelle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että kyseessä yliopisto/korkeakoulu. Väsymys voi johtua ihan siitä, että pänttäämistä, raportointia, yms toimintaa on paljon enemmän kuin lukiossa/amiksessa. Jos et ole huolissasi tukikuukausista niin suosittelen käymään ensimmäisen vuoden loppuun ja hakemaan keväällä uudelle alalle.

Miksi suosittelet vaihtamaan alaa? - Ihan uteliaisuudesta kysyn. Kuten itsekin totesit väsymys saattaa hyvinkin johtua siitä, että pättäämistä raportointia jne on enemmän kuin lukiossa tai ammattikoulussa. Ja ainakin osalla menee ensiimäisenä syksynä huomattavasti energiaa ihan vain kauniisti sanottuna sosialisoimiseen; eli fuksi syksystä otetaan kaikki mahdollinen irti tututstumalla muihin opiskelijoihin ja uuteen asuinpaikkaan  totutttelemalla omaan itsenäiseen eloon mahdollisesti satojen kilometrien päässä lapsuuden perheestä ja  vanhoista kavereista ja ystävistä.... 

Rippuu alasta ja iästäsi. Oletko esim. muuttanut ensimmäistä kertaa yksin kotoa opintojen perässä.  Alussa kaikki käytännön asiat, opiskeluihin tottuminen, muihin tutustuminen vie ihan älyttömästi energiaa ja aikaa. 

Meni vähän ohi, että tarkoititko tätä syksyä vai viime syksyä? Jos olet aloittanut jo 2017 niin kyllähän vuodessa nyt aika hyvin kuitenkin näkee minkä tyyppisiä aiheita käsitellään. Jos mikään kurssi ei tunnu kiinnostavalta, eikä motivaatiota löydy niin turha kai sitä on jatkaa. Mutta en välttämättä kuitenkaan luopuisi yliopistopaikasta, vaan ottaisin esim. jonkun kiinnostavan sivuaineen ja yrittäisin vaihtaa sen pääaineeksi tms. Tai sitten maisterivaiheessa vaihtaisin opintoja kokonaan. 

Minä pääsin hyvin työllistävää "unelma-alaani" opiskelemaan mutta jätin lopulta opinnot kesken. En kyllä vieläkään tiedä mitä muutakaan haluan ja ajauduin pitkäaikaistyöttömäksi. En silti kadu opintojen lopettamista. 

Ota rauhallisesti nyt ja jos vielä keväämmällä tuntuu, että tämä ei ole sinun juttusi niin kannattaa vaihtaa alaa. Mikä ala on kyseessä?

Mieti, työllistääkö nykyinen alasi.

Uskoisin että ala kuin ala, niin opinnoissa tulee vastaan kursseja, jotka ei kiinnosta/ jotka kokee turhaksi. Ja osa tulee olemaankin turhia loppu viimein, koska suuntaudut johonkin alueelle työelämässä. Mutta ne antaa laajan kuvan ja osaamisen alasta.

Keskity kokonaisuuteen. Älä tee yksittäisten kurssien perusteella päätöksiä. Ainakin itselläni loppuvaiheen opinnot olivat kaikkein kiinnostavimpia ja tuntui, että silloin pääsi käsiksi juuri siihen mitä opinnoilta haki! Mutta se vaati myös niitä "tylsiä" pohjatietoja ja etsiskelyäkin matkalla, mihin suuntaan haluaa edetä.

Jos kyse on yliopistosta / alasta, jossa voi suht vapaasti ottaa sivuaineita, niin yritä löytää sinua kiinnostava sivuaine. Tee kandi nykyisessä tutkinnossa ja yritä vaihtaa maisteriopintoihin sitten enemmän kiinnostavaan aiheeseen, jos se alkuperäinen ei edelleenkään nappaa.

Itse pääsin oikeustieteellisiin opintoihin, mutta kandivaiheessa kiinnosti enemmän kauppatieteelliset opinnot. Luinkin niitä aika laajasti, varmaan yli puolet kandista on kauppiksen puolelta. Nyt kuitenkin maisterivaiheessa tuo oma suuntautuminen on kuitenkin alkanut maistua ja olen ihan tyytyväinen, että se on pääaineeni. Jossain vaiheessa ajattelin että vaihtaisin kauppatieteelliseen, mutta enää en sinne haikaile.

Ota aikaa ja opiskele laajasti erilaisia aiheita, niin näet mikä oikeasti kiinnostaa.

Mieti pidemmälle! Millaisia töitä voit tehdä kun valmistut, jos mahdollista niin lähesty jotain ammattilaista jolla sama tutkinto ja pyydä kertomaan työpäivästään. Kuulostaako se sellaiselta mitä haluat? Opiskelu ja työelämä (varsinkin yliopistossa) ovat todella kaukana toisistaan. Älä tee ratkaisuja unelma-Alasta vain sen perusteella että 1. Opiskeluvuoden syksy tuntuu raskaalta!

Kuinka pitkään siis olet nyt opiskellut?

Suosittelen, että käyt ammatinvalintapsykologilla juttelemassa asiasta. Nykyään ei enää kannata opiskella väärää alaa, koska tukikuukausia ja sisäänpääsyäkin on heikennetty (suoraan lukiosta etusijalla yms...)