Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea masennus (ja työuupumus) ja työhön palaaminen
Väsynyt kulkija
19.11.2018 |
Onko täällä muita, joilla on ollut diagnosoitu vaikea masennus? Miten pitkään olitte sairaslomalla? Miten teiltä sujui töihin palaaminen? Osoittiko työnantaja ymmärrystä ja joustoa esim. työajoissa yms. työhön liittyvissä asioissa? Itselläni on vaikea masennus päällä (lääkehoito aloitettu muutama viikko sitten) ja jo nyt mietityttää oma työkyky sitten, kun pitäisi palata töihin...
Kommentit (8)
Nainen 41v. kirjoitti:
Vastaavaa, eli ahdistuneisuushäiriö (kuolemanpelko mm) ja burn-out töiden takia, palasin töihin alle 3 kk päästä sairastumisestani. Samoihin aikoihin 3 sukulaista ja 1 kaveri kuoli syöpään. Se oli piste i:n päälle ja aloin pelätä sairauksia ja tarkkailin kehoa. Pyörtyilin ja heräsin sairaalasta kun sydän tykytti tuhatta ja sataa.
En tiedä sitten olisiko tuo toipumisaika "oikeasti" riittänyt, työterveys olisi kirjoittanut lisää sairaslomaa, mutta henk.koht en olisi pystynyt olla kotona tekemättä mitään, tunsin itseni liian toimeettomaksi ja yksinäiseksi eli kaipasin myös työpaikan sosiaalista ympäristöä.
Tuosta pian aikaa 3 vuotta, ja olen mielestäni palautunut 90% normaaliksi noilta ajoilta.
Lääkehoitona bentsoja tarvittaessa pahimpiin kohtauksiin, en halunnut muuta tai mitään pysyvää lääkitystä koska elimistöni ja etenkin vatsa, pää sekä hermosto reagoi huonosti lääkekemikaaleihin.
Silti tuo burn-out tuli kuin takaavasemmalta, otin liikaa projekteja vastuulleni töissä ja työskentelin iltoja ja viikonloppuja, ja nyt kun miettii niin en voittanut sillä mitään koska työnantaja kiitteli vaan muttei edes nostanut palkkaani.
Kiitos vastauksestasi! Se antaa toivoa myös minulle. =) Tällä hetkellä tosin tuntuu, ettei ainakaan vielä tunnelin päässä näy hirveästi valoa. Itsekin kärsin masennuksen lisäksi ahdistuneisuudesta ja juuri terveyteen/sairauksiin liittyvistä peloista, joten tuolta osin vastauksesi oli kuin olisin sen itse kirjoittanut... Tsemppiä ja jaksamista Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea masennus on kliinisenä diagnoosina sellainen, ettet olisi vielä edes palaamassa minnekään, jos ensimmäistä lääkityskokeilua on takana muutama viikko. Eikä mielessä asia pyörisi.
Ei mulla muuta... Ja ei, työnantajat eivät yleensä suhtaudu kovin hyvin asiaan eivät ole ymmärtäväisiä.
2 viikkoa sairauslomaa muutaman päivän pätkissä. Töissä ei huomioitu mitenkään, ei kertaakaan kyselty miten jaksan. Jouduin esimiehen taholta työpaikkakiusatuksi ja irtisanouduin 6 kk päästä. Oli mielessä enää 2 vaihtoehtoa - itsari tai irtisanoutuminen. Diagnoosina saikulle jäädessä vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja sopeutumishäiriö traumaattisen tapahtuman johdosta.
Vieläkin näen painajaisia tuosta esimiehestä, oli niin ilkeä kuin olla voi.
Toukopouko saa päättää ihan ite koska uupumuspuumusloma päättyy. Tokella liksa juoksee ihan normaalisti.
Mä olin n. 2kk sairaslomalla kun masennus ja ahdistuneisuushäiriö todettiin. Sen jälkeen tein töitä 6kk, olin saikulla 2vko ja tein kevennettyä työviikkoa n. 3kk. Työnantaja oli erittäin ymmärtäväinen ja on edelleen vaikka oon ollu taas pitkä pätkän sairaslomalla. Nyt pääsin kuntoutustuelle. Sanon pääsin, koska se on paljon parempi kuin tipahtaa työttömäksi. Ikää alle 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut puoli vuotta sairaslomalla samalla diagnoosilla. Olen palaamassa töihin kuntoutustuella mutta pelottaa miten taas jaksan. Parissa kuukaudessa ei välttämättä toivu työuupumuksesta, koska pitäisi olla niin hyvässä kunnossa että osaisi rakentaa elämänsä sellaiseksi ettei enää uupuisi. Masentuneella ja juuri lääkityksen aloittaneella tuskin on työkaluja itsensä kehittämiseen.
Olisinpa smugu niin olisin jo kansaneläkkeellä. Epäoikeudenmukaista. 😤
Alue: Aihe vapaa
Vastaavaa, eli ahdistuneisuushäiriö (kuolemanpelko mm) ja burn-out töiden takia, palasin töihin alle 3 kk päästä sairastumisestani. Samoihin aikoihin 3 sukulaista ja 1 kaveri kuoli syöpään. Se oli piste i:n päälle ja aloin pelätä sairauksia ja tarkkailin kehoa. Pyörtyilin ja heräsin sairaalasta kun sydän tykytti tuhatta ja sataa.
En tiedä sitten olisiko tuo toipumisaika "oikeasti" riittänyt, työterveys olisi kirjoittanut lisää sairaslomaa, mutta henk.koht en olisi pystynyt olla kotona tekemättä mitään, tunsin itseni liian toimeettomaksi ja yksinäiseksi eli kaipasin myös työpaikan sosiaalista ympäristöä.
Tuosta pian aikaa 3 vuotta, ja olen mielestäni palautunut 90% normaaliksi noilta ajoilta.
Lääkehoitona bentsoja tarvittaessa pahimpiin kohtauksiin, en halunnut muuta tai mitään pysyvää lääkitystä koska elimistöni ja etenkin vatsa, pää sekä hermosto reagoi huonosti lääkekemikaaleihin.
Silti tuo burn-out tuli kuin takaavasemmalta, otin liikaa projekteja vastuulleni töissä ja työskentelin iltoja ja viikonloppuja, ja nyt kun miettii niin en voittanut sillä mitään koska työnantaja kiitteli vaan muttei edes nostanut palkkaani.