Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttävä ikävä lastenlapsia.
19.11.2018 |
Tulee välillä ylitsepääsemätön ikävän tunne.
Olen ilmaissut haluni nähdä lapsia ja muuta en voi.
Pitää vaan yrittää olla kiitollinen kun kuitenkin jonkun vuoden heistä sain nauttia kun asuivat samassa asunnossa.
Tytär muutti yhteen nuoren miehen kanssa ja käytännöllisesti löi välit poikki meihin muihin eli minuun, isäänsä ja siskoonsa.
Tänä syksynä jätti miehen ja lli pöivittäin tekemisussä kanssani ja näin lapdiakin.
Nyt n 3 vkoa sitten mies tuli takaisin kuvioihin ja samantien totaalinen radiohiljaisuus taas meitä kohtaan.
Muita, jotka kaipaavat lastenlapsia?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
"Onko tyttäresi nykyinen miesystävä kunnollinen mies? Tärkeä pointti!"
Halutko tarkentaa mitä tarkotat kunnollisella? Ei käytä huumeita. Ei pokta. Juo hyvin harvoin. Ei ole äitinsä kanssa tekemisissä. Ainakin toinen lapsenlapsista pelkää, vaikken usko että olisi fyysisesti väkivaltainen, henkisesti on.
T. alottaja
Ymmärrän. Henkinen väkivalta ja manipulointi on pahimpia väkivallan muotoja. Rakastaako tyttäresi häntä, vai joutuuko painostuksen alla olemaan yhdessä ko miehen kanssa?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mokannut? Kyllä, pahan teon olen tehnyt.
Elokuussa olimme eräässä tapahtumassa, minä, tuo mies, tyttäreni, lapsen lapset.
Tuo mies lähti keskenkaiken pois. Toinen lapsista istui vieressäni ja mirs tuli hakemaan lasta, lapsi kiipesi syliini ja tarrautui minuun kiinni. Soitin tyttärelle joka oli hieman kauempana ja kysyin asiallisesti mitä tyttäreni asiaan sanoo. Tytär sanoi että lapsi voi jäädä ja lähtee sitten hänen mukanaan.
Miesystävä suuttui niin paljon että oli kiukkuinen kun tyttäreni tyttäreni ei saanut edes kanssani lähti kohta 90v mummiaan (äitiäni) auttamaan.Tein väärin, kysyin saako lapsi jäädä.
Miesystävä on tehnyt kaikkensa jotta sai lapsen biologisen isän pois kuvioista ja hienosti siinä onnistuikin.
No nyt menee aiheesta täysin sivuun.Kyllä mä aistin tässä jotain vihaa tyttären miesystävää kohtaan juuri sun puolelta. Kutsut miesystävää sanoilla "tuo mies" ja vaikka miesystävä asuu lasten kanssa ja on heidän isäpuolensa niin et anna lasta hänelle vaan soitat tyttärellesi. Jos miesystävä ei ole väkivaltainen, sairas, alkoholisti tai jotain muuta niin luulenpa että sinua yksinkertiasesti ketuttaa kun tyttäresi muutti pois ja ns. vei lapset sinulta. Moni ihminen nykyään ajattelee että asiat säilyvät muuttumattomina iät ajat mutta ei se mene niin. Tyttösi tarvitsi apuasi ja sinä autoit ja nyt kai haluat korvaukseksi olla lapsenlapsille se "toinen aikuinen" vaikka se paikka kuuluu isäpuolelle jos he kerran yhdessä asuvat
Ja mieti myös, onko varma ettei sinua vaan ärsytä se, että tyttösi (avio?)liitto ei kestänytkään kuin saduissa vaan hn päätyi eroon ja vielä otti uuden miehen? Tiedän kyllä monia 60+ vuotiaita jotka eivät pääse yli lastensa eroista vuosikymmentenkään jälkeen ja siksi välit rikkoutuvat. Onko kyse tällaisesta tuöabteesta vai onko mies tehnyt jotain muutakin kuin ollut erilainen kuin sinä?
Olet kyllä ilkeä ihminen. Loukkaat tahallasi aloittajaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mokannut? Kyllä, pahan teon olen tehnyt.
Elokuussa olimme eräässä tapahtumassa, minä, tuo mies, tyttäreni, lapsen lapset.
Tuo mies lähti keskenkaiken pois. Toinen lapsista istui vieressäni ja mirs tuli hakemaan lasta, lapsi kiipesi syliini ja tarrautui minuun kiinni. Soitin tyttärelle joka oli hieman kauempana ja kysyin asiallisesti mitä tyttäreni asiaan sanoo. Tytär sanoi että lapsi voi jäädä ja lähtee sitten hänen mukanaan.
Miesystävä suuttui niin paljon että oli kiukkuinen kun tyttäreni tyttäreni ei saanut edes kanssani lähti kohta 90v mummiaan (äitiäni) auttamaan.Tein väärin, kysyin saako lapsi jäädä.
Miesystävä on tehnyt kaikkensa jotta sai lapsen biologisen isän pois kuvioista ja hienosti siinä onnistuikin.
No nyt menee aiheesta täysin sivuun.Kyllä mä aistin tässä jotain vihaa tyttären miesystävää kohtaan juuri sun puolelta. Kutsut miesystävää sanoilla "tuo mies" ja vaikka miesystävä asuu lasten kanssa ja on heidän isäpuolensa niin et anna lasta hänelle vaan soitat tyttärellesi. Jos miesystävä ei ole väkivaltainen, sairas, alkoholisti tai jotain muuta niin luulenpa että sinua yksinkertiasesti ketuttaa kun tyttäresi muutti pois ja ns. vei lapset sinulta. Moni ihminen nykyään ajattelee että asiat säilyvät muuttumattomina iät ajat mutta ei se mene niin. Tyttösi tarvitsi apuasi ja sinä autoit ja nyt kai haluat korvaukseksi olla lapsenlapsille se "toinen aikuinen" vaikka se paikka kuuluu isäpuolelle jos he kerran yhdessä asuvat
Ja mieti myös, onko varma ettei sinua vaan ärsytä se, että tyttösi (avio?)liitto ei kestänytkään kuin saduissa vaan hn päätyi eroon ja vielä otti uuden miehen? Tiedän kyllä monia 60+ vuotiaita jotka eivät pääse yli lastensa eroista vuosikymmentenkään jälkeen ja siksi välit rikkoutuvat. Onko kyse tällaisesta tuöabteesta vai onko mies tehnyt jotain muutakin kuin ollut erilainen kuin sinä?
Olet kyllä ilkeä ihminen. Loukkaat tahallasi aloittajaa!
Pahoitteluni jos otit asian niin. En ole ilkeä mutta äitini on aivan samanlainen. Syyttää miestäni kaikesta vaikka omat päätökseni teen itse. Ja sen ettemme käy päivittäin ottaa vittuiluna. On niin raskas ihminen että MINÄ itse en halua lapsiani ja miestäni hänen lähelleen. Ja sen kuvan nyt saan tästäki. Kuulostaa myös siltä että sinä olet ap. Olenko oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mokannut? Kyllä, pahan teon olen tehnyt.
Elokuussa olimme eräässä tapahtumassa, minä, tuo mies, tyttäreni, lapsen lapset.
Tuo mies lähti keskenkaiken pois. Toinen lapsista istui vieressäni ja mirs tuli hakemaan lasta, lapsi kiipesi syliini ja tarrautui minuun kiinni. Soitin tyttärelle joka oli hieman kauempana ja kysyin asiallisesti mitä tyttäreni asiaan sanoo. Tytär sanoi että lapsi voi jäädä ja lähtee sitten hänen mukanaan.
Miesystävä suuttui niin paljon että oli kiukkuinen kun tyttäreni tyttäreni ei saanut edes kanssani lähti kohta 90v mummiaan (äitiäni) auttamaan.Tein väärin, kysyin saako lapsi jäädä.
Miesystävä on tehnyt kaikkensa jotta sai lapsen biologisen isän pois kuvioista ja hienosti siinä onnistuikin.
No nyt menee aiheesta täysin sivuun.Kyllä mä aistin tässä jotain vihaa tyttären miesystävää kohtaan juuri sun puolelta. Kutsut miesystävää sanoilla "tuo mies" ja vaikka miesystävä asuu lasten kanssa ja on heidän isäpuolensa niin et anna lasta hänelle vaan soitat tyttärellesi. Jos miesystävä ei ole väkivaltainen, sairas, alkoholisti tai jotain muuta niin luulenpa että sinua yksinkertiasesti ketuttaa kun tyttäresi muutti pois ja ns. vei lapset sinulta. Moni ihminen nykyään ajattelee että asiat säilyvät muuttumattomina iät ajat mutta ei se mene niin. Tyttösi tarvitsi apuasi ja sinä autoit ja nyt kai haluat korvaukseksi olla lapsenlapsille se "toinen aikuinen" vaikka se paikka kuuluu isäpuolelle jos he kerran yhdessä asuvat
Ja mieti myös, onko varma ettei sinua vaan ärsytä se, että tyttösi (avio?)liitto ei kestänytkään kuin saduissa vaan hn päätyi eroon ja vielä otti uuden miehen? Tiedän kyllä monia 60+ vuotiaita jotka eivät pääse yli lastensa eroista vuosikymmentenkään jälkeen ja siksi välit rikkoutuvat. Onko kyse tällaisesta tuöabteesta vai onko mies tehnyt jotain muutakin kuin ollut erilainen kuin sinä?
Olet kyllä ilkeä ihminen. Loukkaat tahallasi aloittajaa!
Pahoitteluni jos otit asian niin. En ole ilkeä mutta äitini on aivan samanlainen. Syyttää miestäni kaikesta vaikka omat päätökseni teen itse. Ja sen ettemme käy päivittäin ottaa vittuiluna. On niin raskas ihminen että MINÄ itse en halua lapsiani ja miestäni hänen lähelleen. Ja sen kuvan nyt saan tästäki. Kuulostaa myös siltä että sinä olet ap. Olenko oikeassa?
En ole ap. Minusta vaan vastasit erittäin inhottavasti ap:lle. Siihen reagoin. Ei muuta.
Alottaja vastaa taas:
Kiitos jollekulle. Kävin kaupassa, tein iltapalaa ja hoidin juoksevan asian, en ole käynyt netissä.
Pahottelen jos en ymmärtänyt mitä joku tarkalleen halusi tietää. Yritin kysyä josko hän selittäisi mitä tarkoitti. Jos kysytään onko joku kunnollinen, yritin majdollisomman rehellisesti miettiä seikkoja millä ihmisiä arvioidaan kunnolliseksi.
Jos asia on niin että vika on minussa, en soita jatkossakaan ja kysy kuulumisia. Enkä käy jatkossakaan tervehtimässä pikkuisia.
Niin on biologinen isäkin toiminut. Puoleen vuoteen hänestä ei ole kuulunut. Hänkään ei vaan enää ilmeisesti jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset pelkää isäpuolta? Ei kulllosta hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Lapset pelkää isäpuolta? Ei kulllosta hyvälle.
Mistä tollaseen ajatukseen päädyit??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä taitaa suurin osa olla nuoria jotka ei osaa asettua kun minä-minä-minä asemaan ilmapiiri on sellanen. syytetään ap:tä joka kaipaa lapsen lapsiaan. käsketään antaa tytön perheen rauhassa. ei missään tekstissä tullu esille että ap haluis käydä vierailulla tai häiriköisi tyttöönsä.
mun miniä tekee kaikenlaista pikkukiusaa etten tapais omia lasten lapsiani.
voimia alottajalle toivotaan että mirsystävä poistuu.
Vierailija kirjoitti:
On tää v'ttu ihme palsta !! Jos mummot ja kummit ei pidä yhteyttä ja ota lapsia hoitoon niin pidetään hirvee kitinä. Nytten tilanne ymmärtääkseni olis toisinpäin nii käsketään pysyyn pois et saa itsenäistyy. Mikään ei oo koskaan hyvi !!
Tämä! Tää on niin niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset pelkää isäpuolta? Ei kulllosta hyvälle.
Mistä tollaseen ajatukseen päädyit??
Ihan siitä ku lapsi oli talertunut mummoon kun isäpuoli oli hakemassa pois ja jos isäpuoli käyttää henkistä väkivaltaa niin ihan pienetki lapset sen huomaa. Tuskin isäpuoli lapsista välittää. Ei kukaan lapsesen parasta ajatteleva systemaattisesti aja oikeeta isää pois.
Jäin miettiin et millanen mies on ny kyseessä.
- ei oo äitinsä kanssa tekemisissä
- ei antais lasten olla tekemisissä isän kanssa
- ei anna avokin olla tekemisissä äitin kanssa
- ei ilm. halua että lapset on tekemisissä isovanhempien ja tädin/sedän kanssa
Eiks toi oo jo sairasta muitten mielestä?
Tietääks ap onko miesystävä oman isänsä kanssa väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttären miesystävä ei ole tekemisissä isänsä kanssa.
Niin, otsikossa kylläkin jo totean kaipaavani lastenlapsiani.
Annan kyllä tyttären olla rauhassa. Silloin kun miesystävä oli poissa kuvioista, tytyäreni soitti joka päivä. Jutteli 1 - 4tuntia päivässä, laitteli viestiä, kuvia lapsista. Hän kävi meillä pikkuisen kanssa ja oli iloinen kun poikettiin siellä - enemmänkin kysyi miksi jo lähdemme, kun olimme lähdössä. Hän antoi avaimen kotiinsa, kävimme Linnanmäellä jne.
Miksen nyt pidä yhteyttä itse. Tytär muuttui samantien kun mies alkoi taas olla tyttären luona. Otan yhteyttä vain jos on jokin asia toimitettavana. En halua olla tulitikku räjähdysherkälle tilanteelle. En tiedä laitanko postiin vai vienkö vai jätänkö kokonaan toimittamatta pikkujoulutervehdyksen (joulukalenterit ja pienet lahjat) kuten meidän perheessä on tapana ollut ostaa.
Joululahjojen kanssa pitää myös miettiä mitä teen.
Eilisestä asti miettinyt ja luulen että on parempi väistyä ja omassa hiljaisuudessa ikävöidä.
Ehkäpä vielä vaikeampaa on tyttären sisaruksella joka puhuu pikkuisista ja itkee kun ikävöi pikkuisia. Hän vietti aikaa (meistä kaikista varmaan eniten) ja leikki pikkuisten kanssa kuitenkin ison osan elämästään. Hänelle on ollut vaikeaa selittää miksemme käy tai miksei sisko taas käy meillä.
Edellinen kommentti siis alottajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttären miesystävä ei ole tekemisissä isänsä kanssa.
Niin, otsikossa kylläkin jo totean kaipaavani lastenlapsiani.
Annan kyllä tyttären olla rauhassa. Silloin kun miesystävä oli poissa kuvioista, tytyäreni soitti joka päivä. Jutteli 1 - 4tuntia päivässä, laitteli viestiä, kuvia lapsista. Hän kävi meillä pikkuisen kanssa ja oli iloinen kun poikettiin siellä - enemmänkin kysyi miksi jo lähdemme, kun olimme lähdössä. Hän antoi avaimen kotiinsa, kävimme Linnanmäellä jne.Miksen nyt pidä yhteyttä itse. Tytär muuttui samantien kun mies alkoi taas olla tyttären luona. Otan yhteyttä vain jos on jokin asia toimitettavana. En halua olla tulitikku räjähdysherkälle tilanteelle. En tiedä laitanko postiin vai vienkö vai jätänkö kokonaan toimittamatta pikkujoulutervehdyksen (joulukalenterit ja pienet lahjat) kuten meidän perheessä on tapana ollut ostaa.
Joululahjojen kanssa pitää myös miettiä mitä teen.
Eilisestä asti miettinyt ja luulen että on parempi väistyä ja omassa hiljaisuudessa ikävöidä.Ehkäpä vielä vaikeampaa on tyttären sisaruksella joka puhuu pikkuisista ja itkee kun ikävöi pikkuisia. Hän vietti aikaa (meistä kaikista varmaan eniten) ja leikki pikkuisten kanssa kuitenkin ison osan elämästään. Hänelle on ollut vaikeaa selittää miksemme käy tai miksei sisko taas käy meillä.
Mitä miesystävä sanoi kun puhuit hänen kanssaan? Kertoiko suoraan ettei pidä sinusta?
"Mitä miesystävä sanoi kun puhuit hänen kanssaan? Kertoiko suoraan ettei pidä sinusta?"
Tyttäreni kertoi (juu, toisen käden tietoa), mutta olihan se päivänselvä ettei miesystävä meistä pitänyt.
Kun kokoan mielessäni menneen ajan, niin ei ole epäselvyyttä.
Otin keväällä puheeksi biologisen isän tapaamisen. Tapaaminen tapahtui vanhempien toiveesta meidän luona ja miesystävä yritti pistää kapuloita rattaisiin. Sitten miesystävä teki hieman uhkaavan teon biologista isää kohtaan. Siitä jonkin ajan päästä miesystävä soitti ja mollasi biol. isää. En kiellä että biologinen isä olisi toiminut aina fiksusti, mitta olin parhaan kykyni mukaan puolueeton ja kysyin aina tyttären mielipiteen asioihin.
Aikun kivaa vieraannuttamista miesystävän osalta. Pitäshän aikuisen (siis oletan et kyseessä on aikuinen) ihmisen tajuta et jos naisella on lapsii niin niitten isäki todennäkösesti kuuluu kuvioon hei haloo!
Vierailija kirjoitti:
"Mitä miesystävä sanoi kun puhuit hänen kanssaan? Kertoiko suoraan ettei pidä sinusta?"
Tyttäreni kertoi (juu, toisen käden tietoa), mutta olihan se päivänselvä ettei miesystävä meistä pitänyt.
Kun kokoan mielessäni menneen ajan, niin ei ole epäselvyyttä.Otin keväällä puheeksi biologisen isän tapaamisen. Tapaaminen tapahtui vanhempien toiveesta meidän luona ja miesystävä yritti pistää kapuloita rattaisiin. Sitten miesystävä teki hieman uhkaavan teon biologista isää kohtaan. Siitä jonkin ajan päästä miesystävä soitti ja mollasi biol. isää. En kiellä että biologinen isä olisi toiminut aina fiksusti, mitta olin parhaan kykyni mukaan puolueeton ja kysyin aina tyttären mielipiteen asioihin.
Täytyyhän sun sen miesystävän kanssa puhua ennen kuin lähdet syyttelemään. Siis etkö oo sanonut hänelle mitä ajattelet ja kutsunu vaikka kahvilöe jonnekin julkiseöle paikalöe jos jostain syystä pelkäät häntä? Oletan et oot ainakin 50+ joten nyt vähän itsetuntoa kehiin ja puhut suoraan sille joka sun mielestä on toiminut väärin. Niin ne asiat ratkaistaan oikeasti.
Pelkään? En pelkää.
En arvaa ottaa asiaa puheeksi nut kun hän sentään juttelee niitä näitä jos nähdään.
T. alottaja
Alottaja jatkaa vielä:
jos viittasit tapahtumaan, josta kirjoitin, niin siitä yritin puhua tytön miesystävälle tytön kanssa. Siitä miesystävä otti itseensä.
Miten ajoi pois? Lasten huolto ja tapaamisten sopiminen on varmasti hoidettu niin että miesystävä ei ole ollut mukana lastenvalvojalla