Hävettää mennä anoppilaan tyhjin käsin
Ehdin vuosia ehdottaa, muistuttaa tai hankkia puolesta lahjoja tai viemisiä miehen suvun puolella jouluna ihan siksi että minusta joululahjojen miettiminen oli kivaa, ja minulla oli aikaa moiseen. Mutta ajat muuttuvat, nyt on elämäntilanteen muututtua mietittävää ja tehtävää ihan muutenkin. Viime vuonna sovimme miehen kanssa / ilmoitin miehelle (riippuu varmaan kummalta kysytte) hyvissä ajoin että minä en halua olla yksin vastuussa hänen sukunsa lahjoista/viemisistä jouluna. Voin kyllä osallistua ja auttaa miettimisessä jos mies haluaa, tai hankkia jos mies kertoo mitä, en siis kieltäytynyt osallistumasta mutta kieltäydyin olemasta se jonka vastuulla asia on. Mies lupasi hoitaa asian, ja aattona marssimme anoppilaan tyhjin käsin "kun emmä keksiny mitään". Ai että hävetti.
Varaudunko tänäkin vuonna vastaavaan häpeään vai hoidanko puolesta?
Kommentit (4)
Miksi aikuisten ihmisten ylipäänsä pitää ostella lahjoja toisilleen? Lapset ymmärrän, mutta muuten ihan turhaa touhua.
Anna mennä samalla lailla vaan. Anoppilassa et sitten pahoittele lahjojen puutetta, vaan vähän naureskellen toteat että oli miehen vuoro hoitaa lahjat, siksi ei nyt ole mitään tuomista. Älä ota syytä niskoillesi.
Lopettakaa se lahjojen ostelu. Anoppilaan voi viedä tuliaisina vaikka kahvipaketin ja suklaata, jos menette sinne valmiiseen pöytään.
Niin ja siis en siis mitenkään vienyt häneltä tuota tehtävää viihdyttääkseni itseäni, vaan ei hän siitä huolehtinut alun pitäenkään. Mutta on tuo tässä välissä ehtinyt varttua parikymppisestä nelikymppiseksi niin kai kuvittelin että joulutähden olisi osannut äidilleen ostaa.
Ap.