Herkkujen ahmiminen

Tuskin niitä juhlia on joka viikko ja satunnainen juhlissa ahmiminen tuskin kaataa kenenkään ruokavaliota.

Jätät herkut arkena kokonaan syömättä, se on niin yksinkertaista. Itse olen todella hoikka, mutta en syö mitään herkkuja koska jos ostan esim.suklaalevyn, se katoaa suuhun vartissa ja seuraavana päivänä tekee taas mieli.

Kiitos vastauksestasi. Pääasiassa arkena olenkin syömättä herkkuja. Joskus tulee tietysyi käytyä kyläilemässä arki-iltana ja tarjolla saattaa olla esim. jotain itsetehtyä. Sitten jos sitä syö se laukaisee sen ahmimisen useimmiten.

Up

Salli itsellesi yksi herkkupäivä viikossa, jolloin saat syödä herkkuja potematta huonoa omaatuntoa. Muina päivinä syöt terveellisesti ja vaikka suunnittelet mitä herkkuja söisit, kun se päivä koittaa. Ja juhlissa syöt herkkuja normaalisti. Käännä ajatusmalli niin, että herkut kuuluvat juhlaan ja tuo yksi päivä on myös sen osalta juhlapäivä, esim. vapaapäivä, jolloin voit nautiskella enemmän. Ja jos jossain on tarjolla herkkuja, nauti niistä, mutta älä osta niitä itse muina päivinä, kuin silloin herkkupäivänä.

Toimii ainakin itselläni. Ja olen ollut myös lihava, sain tiputettua tuolla tavalla 20 kg, toki liikun myös aktiivisesti ja nautin siitä nykyään.

Niin käy jos on kova nälkä. Syötkö ns oikeaa ruokaa?

pullaa naamariin

Vierailija kirjoitti:

Salli itsellesi yksi herkkupäivä viikossa, jolloin saat syödä herkkuja potematta huonoa omaatuntoa. Muina päivinä syöt terveellisesti ja vaikka suunnittelet mitä herkkuja söisit, kun se päivä koittaa. Ja juhlissa syöt herkkuja normaalisti. Käännä ajatusmalli niin, että herkut kuuluvat juhlaan ja tuo yksi päivä on myös sen osalta juhlapäivä, esim. vapaapäivä, jolloin voit nautiskella enemmän. Ja jos jossain on tarjolla herkkuja, nauti niistä, mutta älä osta niitä itse muina päivinä, kuin silloin herkkupäivänä.

Toimii ainakin itselläni. Ja olen ollut myös lihava, sain tiputettua tuolla tavalla 20 kg, toki liikun myös aktiivisesti ja nautin siitä nykyään.

Kiitos asiallisesta ja toivoa herättävästä vastauksestasi! Minkä verran syöt itse herkkuja herkkupäivänäsi? Kaipaisin esimerkkejä konkreettisista määristä mitä muut syövät, sillä itselläni se kohtuullisuuden raja on hyvin hämärtynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin käy jos on kova nälkä. Syötkö ns oikeaa ruokaa?

Syön kyllä. Silti se yhden pienenkin herkun syöminen laukaisee usein halun syödä lisää lähes rajattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin käy jos on kova nälkä. Syötkö ns oikeaa ruokaa?

Syön kyllä. Silti se yhden pienenkin herkun syöminen laukaisee usein halun syödä lisää lähes rajattomasti.

Miksi? Mitä ajattelet ja tunnet kun syöt sen pienen herkun?

Myöskin jos et aidosti syö tarpeeksi sinulle oikeaa, ravitsevaa ruokaa niin sekin purkautuu usein noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salli itsellesi yksi herkkupäivä viikossa, jolloin saat syödä herkkuja potematta huonoa omaatuntoa. Muina päivinä syöt terveellisesti ja vaikka suunnittelet mitä herkkuja söisit, kun se päivä koittaa. Ja juhlissa syöt herkkuja normaalisti. Käännä ajatusmalli niin, että herkut kuuluvat juhlaan ja tuo yksi päivä on myös sen osalta juhlapäivä, esim. vapaapäivä, jolloin voit nautiskella enemmän. Ja jos jossain on tarjolla herkkuja, nauti niistä, mutta älä osta niitä itse muina päivinä, kuin silloin herkkupäivänä.

Toimii ainakin itselläni. Ja olen ollut myös lihava, sain tiputettua tuolla tavalla 20 kg, toki liikun myös aktiivisesti ja nautin siitä nykyään.

Kiitos asiallisesta ja toivoa herättävästä vastauksestasi! Minkä verran syöt itse herkkuja herkkupäivänäsi? Kaipaisin esimerkkejä konkreettisista määristä mitä muut syövät, sillä itselläni se kohtuullisuuden raja on hyvin hämärtynyt.

Ap

Olen sellainen herkkuhiiri, että tuo kerran viikossa herkkupäivä on ihan ehdoton. Voisin syödä aivan järjettömiä määriä makeeta. Herkkupäivänä saatan syödä pizzaa tai hampurilaista (jotain roskaruokaa) + jäätelöä, karkkia ym. Annan herkkupäivänä itselleni siihen luvan. Muina päivinä en osta mitään, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta edelleen syödä kohtuullisia määriä. En ole koskaan sisäistänyt ajatusta, että otanpa vain muutaman palan suklaata tai karkkia, joten siksi tämä käytäntö. Paljon helpompaa olla kokonaan ilman ja odottaa herkuttelua. Tuohon kun tottuu, se ei tunnu yhtään vaikealta. :)

Minulla on herkkujen kanssa myös ongelma, ja tällä tarkoitan makeita herkkuja kuten jäätelöä, suklaata, leivonnaisia ym. Kohtuutta minulle ei ole. Se on joko tai.

Kaikki herkkulakot ovat lopulta tyssänneet viimeistään sitten, kun kuvittelen "parantuneeni" ja voivani ottaa vähän jotain herkkua. Olin tänä vuonna monta kuukautta herkkulakossa, mutta lopulta se meni täysin pieleen, kun ostin yhtenä päivänä kaksi herkkua. Siitä muutama päivä sietämätöntä herkuista haaveilua ja sitten ostin taas yhden herkun. Ja sen jälkeen olen herkutellut nyt monen viikon ajan monena päivänä viikossa, yleensä ostaen kerrallaan useita herkkuja.

Miten onnistuin alussa edes aloittamaan herkkulakon? Ehkä kevään ja valon tulolla oli vaikutusta siihen. Näin pimeään vuorokaudenaikaan se on minulle jostain syystä vaikeampaa. Mutta lakon alussa myös keskityin terveelliseen syömiseen. Vähensin sokerin lisäksi myös valkoista vehnää. Aluksi makeanhimo pysyi ihan hyvin kurissa sillä, että söin, söin ja söin. Kun söin terveellistä ruokaa, niin ei siinä ehtinyt herkkuja ajatellakaan, kun täytin itseäni ruoalla. Aina jos unohdin syödä, niin makeanhimo alkoi tehdä tulojaan ja söin äkkiä jotain ruokaa, ettei himo kasvaisi sietämättömäksi. Aloin pitää mukanakin hätäsyötävää, joka pelastaisi himoilta.

Mutta sitten kävi niin, että ruokahalu alkoi vähetä ja rupesin laihtumaan, mitä en erityisesti toivonut. Johtui varmaan hiilarien vähyydestä. Kun aloin taas herkutella, niin kilot tulivat nopeasti takaisin. Nyt olen ihan ok painossa mielestäni, mutta vähän huolettaa, että alan lihoa liikaa.

En tiedä mitä teen seuraavaksi, kun tuo ei oikein toiminut. Mutta tuo on varmaan pisin aika jonka olen ollut herkkulakossa sitten ala-asteen, eli toisaalta olen myös aika ylpeä itsestäni.

Niin, ja ehkä tuohon vähäiseen onnistumiseen vaikutti myös se, että kerroin tuosta herkkulakosta muutamalle ihmiselle, ja olisi ollut tosi noloa epäonnistua heti alkuun.

Kiitos vastauksistanne. Joku kyseli mitä tunnen/ajattelen kun syön herkkuja. Vaikeahko kysymys, jota ei ihan kokonaisuudessa uskalla netissä alkaa ruotimaan. Kiitos kuitenkin puhuttelevasta kysymyksestä! Oikeastaan aina ajattelen sitä miten hyvältä se syöty herkku maistuukaan ja tulee jopa pakonomainen ajatus saada lisää kaikkea mahdollista. Olen kuullut, että mieliteon pitäisi mennä ohi muutamassa minuuyossa, mutta ainakaan minulla se ei päde, vaan saatan himoita jotin tiettyä herkkua jopa useit päiviä.

Ruokapäiväkirjan pitämisen avulla olen opetellut säännöllistä ka järkevää syömistä, en usko että liian vähäinen/vääränlainen syöminen olisi tämän herkkuhimon taustalla ainakaan kaikissa tapauksissa.

Mites muilla ahmijoilla on uusi vuosi lähtenyt käyntiin? Itselläni ihan hyvin, ahmintaan on auttanut ennalta annetun ruokavalion noudattaminen. Ap.

Mielenkiintoista löytää tämä aloittamani vanha ketju. Tilanne on mennyt ajan kuluessa vain huonompaan suuntaan. Ahmiminen on lähtenyt ihan käsistä, paino on noussut enkä ole koskaan ollut näin lihava. Olen ihan epätoivoinen, en saa ahmimista lopetettua. -Ap.

Sulta puuttuu oikea motivaatio. Pidät tärkeänä jotain muuta, vaikka tunnet haluavasi laihtumista. Hanki se ja muista, että oikea muutos tapahtuu pitkän aikavälin sisällä. Tarvitset siis jotakin, minkä avulla sitoudut toteuttamaan tavoitteesi.

Syötkö ap normaalisti silloin "herkkupäivänä"? Siis iltapalan jne, vaikka tulikin herkuteltua/ahmittua? Itse olen todennut, että ahmiminen rikkoo herkästi sen normaalin rutiinin, millä on sitten edelleen haitallisia vaikutuksia seuraavalle päivälle. Ja itse en edes ajattele mitään "pitää syödä nyt vähemmän että laihtuu", vaan yksinkertaisesti rutiini hajoaa ja siitä on vaikea silloin saada uudelleen kiinni.

Täällä siis toinen krooninen ahmija pitkältä ajalta. Minulla ei sinänsä ole mitään vaikeuksia pitää toisinaan jopa 2vko-6vko pituisia "herkkulakkoja", mutta ongelmana on todellakin tuo kertaherkuttelusta ahmimaan repsahtaminen. Ja ne kaudet ovat pitkiä. Haluaisin kuitenkin syödä herkkuja kohtuudella, loppuelämän kestävää lakkoa en pidä realistisenakaan.

Olen todennut, että todella tärkeää olisi tuo herkuttelusta irtautuminen, että yksittäisestä kerrasta ei jää "putki päälle". Siis vaikka söisikin yhtenä päivänä reippaasti, niin ainakaan minulla se ei vielä (pysyvästi) nosta painoa. Mutta lähes aina käy niin, että herkuttelu jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu... Huomaan ainakin, että sokerin syönti vaikuttaa aineenvaihduntaan siten, että silloin alkaa haluamaan lisää sokeria, vaikka ihan äskettäin olisi menestyksekkäästi ollut viikkojakin ilman. Eli herkuttelusta tulisi "irroittautua" joka ikisen kerran jälkeen uudelleen, ja palata takaisin normaaleihin rutiineihin. Ja siihen tuo normaalista rutiinista poikkeamattomuus olisi avainasemassa.