Miten kestätte todellisuutta?
Työelämä, stressi, ahdistus, mitättömyyden tunne, vastuu? Itsehän vetäydyin todellisuudesta kotiin koneelle enkä uskalla liikkua päivänvalossa. Tässä ei sinällään ole mitään järkeä, sillä pakenen vain väjäämätöntä eli todellisuutta. Se on pakko kohdata joskus, olen vielä niin nuori ja aivoni vasta kehittyvät.
Ei tässä järkytyksessä tee mieli kuin itkeä. Internet antaa sellaisen illuusion että koko maailma on käsissäsi, vaikka oikeasti keskustelen vaan parin pisaran kanssa valtamerestä. Tämä alkaa tuntumaan siltä kuin puhuisin oikeasti jollekin. Uskomatonta miten psykooseihin ihminen voi itsensä vetää internetillä.
Kommentit (5)
Hyvin - ja vieläpä täysin ilman päihteitä sekä uskomushoitoja!
En kestä. Makaan sängyssä tekemättä mitään. En halua olla täällä ja ulos meneminen ahdistaa.
Vähän helpottaa kun maanantaina pääsee taas töihin leikkimään normaalia elämää.
Elämällä sitä todellisuutta tietyissä rajoissa. Samalla tietäen että minun todellisuus on rajallinen siinä missä muidenkin. Toisaalta mietin että onko mitään todellisuutta edes olemassa. Mitä jos olemmekin vain ennalta ohjelmoituja hahmoja jossain pelissä. Silloinhan todellisuus jota me koekaniinit koemme olisi vain vaihtoehtoinen virtuaalinen todellisuus.
Kohdallani kysymys menee niin että kuinka todellisuus kestää minua? Sinua en valitettavasti osaa auttaa.