Huomaako tyhmä itse olevansa tyhmä?
Aina sanotaan, että tyhmyys on ominaisuus, jota on vaikea peittää. Mutta jos on tyhmä, huomaako sitä itse? Mistä sen huomaa? Onko se noloa? Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (290)
Sehän riippuu siitä mitä on opiskellut EI KUKAAN OSAA KAIKKEA. Ja noi väärennökset tekee juuri se tyhmin kaikista.
Juu, kyllä huomaan ja olen oppinut vanhemmiten taktiikan, kun olen jotain mieltä niin kokemuksesta tiedän olevani väärässä ja vaihdan mielipiteeni 180ja sitten olen yleensä oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu siitä mitä on opiskellut EI KUKAAN OSAA KAIKKEA. Ja noi väärennökset tekee juuri se tyhmin kaikista.
Tyhmä ei opi, vaikka opiskelisi. Tyhmä ei opi, tai ota opiksi ylipäätään mistään. Tyhmä toistaa virheitään, sanoo ja tekee aina samoja tyhmyyksiä uudestaan ja uudestaan. Normaalilla ällillä varustettu henkilö huomaa, että nyt tuli tyrittyä, enpä tee noin enää toiste, tyhmä jatkaa samalla mallilla ja hakkaa päätään seinään. Ei. Tyhmä ei tajua olevansa tyhmä. Tyhmä saattaa näyttää normilta, mutta karu totuus paljastuu heti, kun avaa suunsa sanoakseen ihan mitä tahansa. Toki otsaluun asentokin antaa jo viitteitä siitä millaista seuraa on luvassa.
Joskus koulussa luokkatoverini toivoi, että ei tehtäisi älykkyystehtäviä, kun hän on niissä niin huono. Mutta en tiedä pitikö itseään tyhmänä vai vain huonona älykkyydessä
Tietääkö lyhyt mies, että se on lyhyt mies?
Kyllä ne entiset luokan ikuiset pohjimmaiset kaikissa kokeissa tajuaa. Säälittää nämä ihmiset, koska siellä on sellaisia, jotka olisi oikealla opetuksella päässeet helposti siihen, mihin muutkin. Jokin esti vain oppimasta samoilla menetelmillä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus koulussa luokkatoverini toivoi, että ei tehtäisi älykkyystehtäviä, kun hän on niissä niin huono. Mutta en tiedä pitikö itseään tyhmänä vai vain huonona älykkyydessä
Heh hyvin sanottu. Tämä pitää muistaa.
Olla hyvä älykkyydessä/ osata älykkyys.
Kyllä minä ainakin olen tyhmyyteni syntymästä asti huomannut ja tiedostanut.
Kärsin siitä kovasti ja olen surullinen, kaikesta siitä kiusaamisesta, mitä olen joutunut koko elämäni aikana kokemaan. Vähä-älyisyyttäni en ole itse itselleni valinnut. Näillä eväillä on pitänyt selvitä koulusta ja työelämästä. Voin kyllä kertoa, että hauskuus on tästä kaukana.
Vaikka olen näin tyhmä, en kuitenkaan kiusaa vammaisia tai heikommassa asemassa olevia. Sympatiat on heidän puolellaan. En tietysti kiusaa ketään muutakaan. Isommissa linjoissa voin sanoa, että aika vähällä älyllä sitä selviää elämässä, jos osaa käyttää älyään. Ehkä aikaa oppimiseen kuluu vähän enemmin.
Olen tyhmä ja ikäväkseni huomaan sen myös itse. Suurin osa tyhmistä ei sitä tajua tietenkään edes olevansa. He ovat siis vielä tyhmempiä kuln minä.