Minkä ikäisen luota ÄITI voi olla pois yhtäjaksoisesti 7 päivää??

2-vuotiaana oli jo 2 viikkoa kerran. Useamman kerran n. viikon verran. 5-vuotiaana melkein 3 viikkoa. Se on kyllä tottunut jo pienestä tommoseen matkusteluun ja todellakin nauttii siitä.

Meillä poika ilostaa aina valtavasti kun näkee isän, alkaa nauraa ääneen ja hihkua. Kun isä lähtee pois huoneesta, lapsi alkaa itkemään ja yrittää päästä isän perään.

Minä kun tulen paikalle en saa aikaan tuollaista reaktiota kuin hyvin harvoin.

Koskaan ei lapsi ole jäänyt itkemään minun perääni kun lähden, jos saa jäädä isän kanssa olemaan.



En tiedä onko tuollainen normaalia, mutta en ole kyllä mielestäni mitään sellaista tehnyt että lapsella olisi joku syy olla pitämättä minusta yhtä paljon kuin isäsätään. Välillä vaan tuntuu hassulta sellainen.

Meistä on positiivista, että lasten isä on yhtä läheinen lasten kanssa, kuin minäkin.

Jos isä on koko ajan ollut lapselle yhtä tärkeä kuin äiti, hoitanut lasta yhtä paljon, ei mielestäni ole mitään ikärajaa.



Mutta jos äiti on aina ollut päävastuussa lapsesta, isä osallistunut esim. tunnin päivässä lapsen elämään, silloin lapsen pitäisi olla jo useamman vuoden vanha ennen viikon eroa pääasiallisesta hoitajasta. Siis niin vaha, että hänelle voi selittää, että äiti tulee niin ja niin monen yön päästä takaisin ja että sen aikaa ollaan isin kanssa kotona. Esim. 2v. ei vielä tuota ymmärrä, eikä 3v.

lapsi voi olla erossa MOLEMMISTA vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin ikävuosia.



Kyllä lapsi isänsä kanssa pärjää, ja saattaapi olla että se lähentää isää ja lasta. Näin kävi ainakin meillä. Kävin viiden päivän reissulla vuosi sitten kun tyttö oli miltei 2-vuotias ja molemmat (isä sekä tyttö) pärjäsivät oikein hyvin. Meillä tyttö oli ja on vieläkin oikea äitin tyttö ja etukäteen olin huolissaan pärjäämisestä, mutta tosiaan hienosti meni.

Voithan soitella hänelle päivittäin ja selittää hyvin etukäteen että äiti tulee kyllä takaisin. Pitkä aikahan tuo on minkäikäiselle hyvänsä, eli ikävä tulee, mutta tuskin se perusturvallisuus järkkyy silti. :)

Jos lapsen perusturvallisuuden tunne on kunnossa, niin ei hän isän hoidossa mitenkään traumatisoidu! Ja tuo em. tunne on kyllä pitänyt lapselle kehittyä jo syntymästä lähtien...

Vierailija:

Ja isän poissaolo ei ole sama asia pienelle lapselle kuin äidin. Lapsi on sitoutuneempi äitiin, jos äiti on pääasiallinen hoitaja.

Mutta katsos kun monissa perheissä, kuten tässäkin ketjussa näkyy, äiti ja isä ovat tasaveroisia hoitajia. Meillä ollaan oltu kotona vuorotellen, enkä todellakaan keksi yhtään syytä, miksi kaksivuotiaallemme äidin poissaolo olisi kovempi pala kuin isän. Yhtä lailla se jutustelee isistä, kun isi on poissa. Mikä tässä tekee niin tiukkaa? Sekö, että teillä on toimittu perinteisesti ja sinua kismittää, ettei kaikkialla ole?

Eli 7v, mutta toisaalta isähän on paikalla..