Kuuluuko riitely ystävyyssuhteeseen?
Parisuhteessa sanaharkat ovat totta kai välttämättömiä, jos eivät tarpeellisiakin - mutta entä kaverien kesken? Onko vihaisena ok sanoa sydänystäville asioita, joita ei todellisuudessa tarkoita? Voiko ystävyyttä enää pelastaa, jos toinen lähtee ovet paukkuen?
Onnistuuko yhteen hiileen puhaltaminen ja läheisyys sekä toisen tukeminen, vaikka arvomaailmat eivät kohtaa? Voiko huutamispisteeseen edennyttä väittelyä seurata sopiminen ja ajanvieton jatkaminen?
Entä jos riidat toistuvat?
Mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta, kiitos.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Millanen sen ystävyyssuhteen sitten pitäisi olla? Niin pinnallinen, että säätä päivitellään ja kenties ehkä tvn hömppäsarjoja kommentoidaan? Jos pinnallinen hyvänpäivän tuttuus ei riitä, riitoja tulee väkisinkin. Kuitenkin kaksi erillistä ihmistä olette, ettekä varmasti ajattele kaikesta samalla tavalla.
Ei todellakaan tule riitoja "väkisin". Minulla ei ole koskaan ollut tapana riidellä kenenkään kanssa. Eri mieltä voi olla, ja kaikesta pitää voida puhua riitelemättä. En halua elämääni sellaisia ihmisiä, joiden mielestä erimielisyydet selvitetään huutamalla ja suuttumalla ja riitelemällä.
Ei tosiaankaan kuulu riitely ystävyyssuhteeseen. Eri mieltä voidaan olla, mutta riitelylle ei ole tarvetta.
Minusta sitten on jotain pielessä jos kavereiden kanssa pitää riitelemään alkaa. Ehkä turhan lähelle toista silloin jo menty ja minusta riitelyt kuuluu juurikin intiimeihin suhteisiin.
En ymmärrä, mistä riitelisin ystävien kanssa. Ehkä jos on talkoot ja joku livahtaa rintamasta juomaan kaljaa kun muut vielä hikoilevat, niin voisi jotain nasevaa kuitata. Mutta ei se ole riitelyä.
Voi luoja. Millanen sen ystävyyssuhteen sitten pitäisi olla? Niin pinnallinen, että säätä päivitellään ja kenties ehkä tvn hömppäsarjoja kommentoidaan? Jos pinnallinen hyvänpäivän tuttuus ei riitä, riitoja tulee väkisinkin. Kuitenkin kaksi erillistä ihmistä olette, ettekä varmasti ajattele kaikesta samalla tavalla.