Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko riitely ystävyyssuhteeseen?
17.11.2018 |
Parisuhteessa sanaharkat ovat totta kai välttämättömiä, jos eivät tarpeellisiakin - mutta entä kaverien kesken? Onko vihaisena ok sanoa sydänystäville asioita, joita ei todellisuudessa tarkoita? Voiko ystävyyttä enää pelastaa, jos toinen lähtee ovet paukkuen?
Onnistuuko yhteen hiileen puhaltaminen ja läheisyys sekä toisen tukeminen, vaikka arvomaailmat eivät kohtaa? Voiko huutamispisteeseen edennyttä väittelyä seurata sopiminen ja ajanvieton jatkaminen?
Entä jos riidat toistuvat?
Mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta, kiitos.
Kommentit (25)
Riippuu ihan täysin millainen toinen ihminen on. Jonkun kanssa riita on ystävyyden loppu, toisen kanssa sen jälkeen jatketaan yhteydenpitoa normaaliin malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon siitä, millainen riita on.
Minulla on ystäviä, joiden kanssa voi olla kohteliaita riitoja. Näistä päästään yli.
Sitten oli ystäviä, jotka puhuivat suunsa puhtaaksi, kiukuttelivat, jopa haukkuivat. Purkivat huonoa oloansa minuun, mihinkään minun tekemiseen haukkuminen ei liittynyt. He eivät olleet muistavinaan näitä purkauksia, eivät pyytäneet anteeksi. Eivät sietäneet puheeksiottoa, olin kuulemma pikkumainen. Nämä ystävät ovat historiaa. Anteeksipyynnöllä selviäsi pitkälle.
Riippuu varmasti ystävyydestä. Jos olisin hiljattain ystävystänyt jonkun kanssa ja ajautuisin tämän kanssa heti riitoihin niin kyllä tämä ainakin säikäyttäisi. En ole oikeastaan edes niiden pitkäaikaisten ystävien kanssa riidellyt kuin joissakin matkoills, jolloin oltu 24/7 yhdessä ja pinna on molemminpuolisesti kiristinyt jossakin vaiheessa.
Yhden kerran lopetin pitkäaikaisen ystävyyden siihen, että kerroin miltä itsestäni on ystävyys ja ystävän käytös tuntunut. Kyllähän tästä jonkinlainen riita muodostui tai lähinnä hän jäi kumoamaan näitä esittämiäni väitteitä. Mutta noin muuten niin ei ole kyllä ollut tapana riidellä ystävien tai kavereiden kanssa.
Minusta läheisessä ihmissuhteessa pitää osata riidellä, eikä padota kaunoja tai loukkaantumisia.
Mutta riitely on taitolaji, siinä pitää osata puhua asiasta, eikä asian vierestä. Ei siis kaivella vanhoja eikä solvata henkilökohtaisuuksilla.
Minusta on jopa sitä parempi, mitä herkemmin osaa ilmaista toiselle olevansa eri mieltä tai jos on loukkaantunut toisen tekemisistä tai sanomisista. Sitten ne tulee selvitettyä matalalla kynnyksellä, ennen kuin ne ehtivät kasaantua ja paisua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jopa sitä parempi, mitä herkemmin osaa ilmaista toiselle olevansa eri mieltä tai jos on loukkaantunut toisen tekemisistä tai sanomisista. Sitten ne tulee selvitettyä matalalla kynnyksellä, ennen kuin ne ehtivät kasaantua ja paisua.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riita ei kuulu minun ystävyyteen. Jos ystävän toiminta ärsyttää niin vetäydyn pois suhteesta.
En edes voi käsittää mistä voisin riidellä ystävän kanssa. Jos tulee sellainen erimielisyys, että siihen pitää puuttua niin ystäväksi en enää kutsuisi. Olen joustava ja mukava ihminen enkä riitele. Arvostan erilaisuutta. Mitään vääryyttä en hyväksy enkä pidä ystävänä sellaista, jonka toimua en hyväksy.
Kuuluu. Kun asiat keskustellaan ja sovitaan, kaikki on taas kunnossa. Kyse on parhaasta ystävästäni. Ystävyytemme on tulessa koeteltu. Joidenkin ystävien kanssa ei riidellä. Mikään ystävyys ei ole toistesa kaltainen ja ihmisten luonteet ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riita ei kuulu minun ystävyyteen. Jos ystävän toiminta ärsyttää niin vetäydyn pois suhteesta.
En edes voi käsittää mistä voisin riidellä ystävän kanssa. Jos tulee sellainen erimielisyys, että siihen pitää puuttua niin ystäväksi en enää kutsuisi. Olen joustava ja mukava ihminen enkä riitele. Arvostan erilaisuutta. Mitään vääryyttä en hyväksy enkä pidä ystävänä sellaista, jonka toimua en hyväksy.
Ai jos oot ollut jonkun kanssa ystävä vaikka 20 vuotta ja se tekee jotain mistä et tykkää tai se ärsyttää sua, ni se oli sit siinä. Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu. Kun asiat keskustellaan ja sovitaan, kaikki on taas kunnossa. Kyse on parhaasta ystävästäni. Ystävyytemme on tulessa koeteltu. Joidenkin ystävien kanssa ei riidellä. Mikään ystävyys ei ole toistesa kaltainen ja ihmisten luonteet ovat erilaisia.
En minä koskaan riitetele ystävieni kanssa vaikka osan olen tuntenut yli 30 vuotta. En ymmärrä mistä voisi riidellä ystävän kanssa? Erimieltä voimme olla monestakin asiasta, mutta ei se ole riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks ei kuuluisi, mutta sopiminen myös. Pitää osata pyytää anteeksi ja tajuta, että on loukannut toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu. Kun asiat keskustellaan ja sovitaan, kaikki on taas kunnossa. Kyse on parhaasta ystävästäni. Ystävyytemme on tulessa koeteltu. Joidenkin ystävien kanssa ei riidellä. Mikään ystävyys ei ole toistesa kaltainen ja ihmisten luonteet ovat erilaisia.
En minä koskaan riitetele ystävieni kanssa vaikka osan olen tuntenut yli 30 vuotta. En ymmärrä mistä voisi riidellä ystävän kanssa? Erimieltä voimme olla monestakin asiasta, mutta ei se ole riitelyä.
Minä tein kauan sitten niin, että katkaisin ystävyyden. Mutta se korjaantui. Inhoan riitelyä. No, ystävyys korjaantui ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei minusta, ainakaan sillä tavalla kuin parisuhteeseen, joka on intiimimpi suhde. Puolison perseilyt koskettaa itseä, mutta kaverin perseilyille on helpompi nauraa. Minulla on ystäviä jotka ovat olleet elämässäni kymmeniä vuosia, eivätkä he ole luottamusta särkeneet, joten ei ole mitään syytä haastaa riitaa.
Minusta riitely ei kuulu ystävyyteen, koska ikävien temppujen tekeminen toiselle tai toisen loukkaaminenkaan eivät kuulu ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu minkälaisesta riitelystä on kyse.
Itselläni oli "ystävä" joka suuttui ihan uskomattomista jutuista.
Kerran olin kuulemma katsonut "oudosti" kun hän sanoi saavansa paniikkikohtauksen.
Todellisuudessa en tiennyt mitä sanoa tai tehdä etten luo lisää paniikkia ilmaan.
Suuttui myös kun pyysin kerran velkaa takaisin.
Käänsi aina asiat niin ettei omassa käytöksessään nähnyt koskaan mitään väärää.
Kaikki oli aina minun syytäni.
Tuon katson epänormaaliksi riitelyksi, samoin välien jäihin laittamisen.
Tätäkin harrasti kyseinen ihminen.
Siksi onkin nykyään entinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaisesta riitelystä on kyse.
Itselläni oli "ystävä" joka suuttui ihan uskomattomista jutuista.
Kerran olin kuulemma katsonut "oudosti" kun hän sanoi saavansa paniikkikohtauksen.
Todellisuudessa en tiennyt mitä sanoa tai tehdä etten luo lisää paniikkia ilmaan.
Suuttui myös kun pyysin kerran velkaa takaisin.
Käänsi aina asiat niin ettei omassa käytöksessään nähnyt koskaan mitään väärää.
Kaikki oli aina minun syytäni.
Tuon katson epänormaaliksi riitelyksi, samoin välien jäihin laittamisen.
Tätäkin harrasti kyseinen ihminen.
Siksi onkin nykyään entinen ystävä.
Niin ja siis tosiaan suuttui ihan tosiaan tästä "oudosta ilmeestäni", kertoi sen tosin vasta mlkötettyään muutaman kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaisesta riitelystä on kyse.
Itselläni oli "ystävä" joka suuttui ihan uskomattomista jutuista.
Kerran olin kuulemma katsonut "oudosti" kun hän sanoi saavansa paniikkikohtauksen.
Todellisuudessa en tiennyt mitä sanoa tai tehdä etten luo lisää paniikkia ilmaan.
Suuttui myös kun pyysin kerran velkaa takaisin.
Käänsi aina asiat niin ettei omassa käytöksessään nähnyt koskaan mitään väärää.
Kaikki oli aina minun syytäni.
Tuon katson epänormaaliksi riitelyksi, samoin välien jäihin laittamisen.
Tätäkin harrasti kyseinen ihminen.
Siksi onkin nykyään entinen ystävä.Niin ja siis tosiaan suuttui ihan tosiaan tästä "oudosta ilmeestäni", kertoi sen tosin vasta mlkötettyään muutaman kuukauden.
No eipä sillä kovin paha paniikkikohtaus voinut olla tulossa jos kerkesi ilmeitäsi kytätä :D
Oon riidoissa mun bestiksen kaa ja sen myötä myös muitten kavereiden kaa koska se mun bestis on niin vahva et se kääntää kaikki mua vastaan. Siis juttu menee näin: Olin ollu tosi mustis koska mun kaveri tykkää enemmän mun besusta kun musta, niin kun ne meni kauppaan yhessä ja mä menin kotiin, kirjotin mun besulle et pääsetkö meille siis? jos ees haluut kun haluut olla varmaan *kyseisen kaverin nimi* kaa. ja sitte kirjotin paljon et se kaveri on vähä ärsyttävä kun se ei anna meidän olla kahestaan vaiks mä annan olla teidän yms kaikkee tollasta (olin tosi nälkänen ja vihanen muista syistä enkä tarkottanu sitä) sitte aloik katuu niitä viestejä ja poistin ne mut mun bestis oli tietenkin nähny ne jo! sitte se sano et mitä mulla on sitä kaveria vastaan??! Ja pyysin anteeks ja riitakeskustelut alko😔siis mun bestis syytti mua kaikesta ja laati listoja kaikesta mitä pahaa oon tehny ja matkinu. Sitte seuraavana päivänä viestittely jatku mut me sovittiin et soitetaan. Mut se meni rauhallisesti ja ajattelin et nyt kaikki ratkeaa mut ei se niin ollu se sano kaiken mut vaan niinku normaalisti ja jatku viestittely. Mut siinä vaiheessa kaikki oli menossa parempaan suuntaan. Sitte tänään mua ärsytti et se saa laittaa mitä pahaa musta niin päätin laittaa lievästi kaikkee et toi on epäreilua et säkin matkit mua tässä ja tässä... sitte se laitto et hah nonni uuden kaveruuden prosentti pieneni ja kaikkee et tiesin et alat syyttää meitä ja se kaveri on samaa mieltä et me ei enää jakseta sua'' sitte mä olin vaan niinku anteeks oon pahoillani mut se tuntu epäreilulta et MIKÄ ON MUN ONGELMA KUN ITKEN SITÄ ET LAITOIN NIIN ILKEITÄ VIESTEJÄ JA MÄ VAAN JATKAN???!! Et oikeesti nyt en enää laita mitään ilkeetä ja oon maailman ystävällisin jos saan mahiksen vielä mut riita ei oo ohi vaan kysyn apua et mitä tehä? Toivon et tää ratkeaa pian koska tulossa on molempien synttärit ja virpominen... ja kaikkea et yritän antaa aikaa ja olla ystävällinen, mut onko apukeinoja?
Jos minkään sortin suhteeseen ei kuulu riitely, on kyllä jotain vialla. Minusta siinä kun uskalletaan olla eri mieltä ja jopa riidellä, ollaan sellaisella rehellisyyden tasolla, että oksat pois.
Omat isovanhempani seisoivat välillä keittiössä ja huusivat toisilleen, mutta sitten aina jompikumpi kehui toista tai vaikka, että "otetaanko kahvia" ja asia jatkui keskusteluna. Olivat yhdessä teinistä hautaan ja uskallan väittää, että heillä säilyi rakkaus loppuun asti riitelyn ansiosta. Heidän riitansa eivät koskaan olleet väkivaltaisia, vaikka kaksimetrinen, satakiloinen ukkini olikin aika karmaiseva karjuessaan. Mummi antoi sanalla takaisin.
Itse olen riidellyt parhaan ystäväni kanssa, välillä pahastikin, mutta ollaan oltu ystäviä lapsesta saakka. Meitäkin yhdistää se, että kaikki uskalletaan sanoa, mutta loukata ei fyysisesti eikä henkisesti.
Vaimoni kanssa riitelemme harvoin ja saan yleensä satikutia aiheesta, mutta kyllähän se puraisee kun joku pistää tilille tekemättömyyksistä. Rouva on teräväkielinen, aina tietysti oikeassa, mutta myönnän, aiheesta mäkättää. Olemme siksi ehkä edelleen yhdessä, koska riita puhdistaa ilmaa ja hän saa purettua kiukkunsa ja minä tilaisuuden toteuttaa lupaukseni.
Mä olen sitä mieltä, että siinä se ystävyys punnitaan. Läheisten ihmisten kanssa on niin paljon tekemisissä, että sattuu niitä hetkiä, jolloin vain purkautuu asioita. Mitä vähemmän on padonnut sisäänsä, sitä pienempi se purkaus on.
Ihmiset ovat erilaisia, jotkut eivät kestä avoimia konflikteja ja purkavat asioita omalla tavallaan. Mun mielestä reipas riita puhdistaa ilmaa, jos siihen on tarvetta.