Mitä koirarotua suosittelet? Vastatkaa kiltit koira ihmiset. :)
Meillä 4henkinen perhe, kaksi pientä lasta. Asutaan rauhallisella omakotialuleella, iso tontti ja pläntti metsää.
Haluttaisiin " perhekoira" , jonka kanssa lenkkeillä ja harrastella tälläisiä tava asioita.. Ei olla kiinnostuneita näyttelyistä yms.
Tavallaan haluttaisiin sellainen " vahtikoirakin" , joka siis kumminkin " herättäisi kunnioitusta" .. Minä paljon lasten kanssa yksin kotona. Mielellään iso rotu. Helposti oppiva. Karvaltaan mielellään sellainen ettei ihan kamalan pörröinen/pitkäkarvainen olisi.
Ollaan ihan " auki" miehen kanssa että mikä rotu olisi hyvä. Niin paljon vaihtoehtoja.
Ei ole koiraa karvoihin katsomista, mutta silti haluttaisiin koira joka kumminkin olisi tietyt toiveet täyttävä. :)
Kommentit (101)
Olen aika paljon ollut belgien kanssa tekemisissä enkä ole oikeasti nähnyt yhtään pelkopurijaa. Juttuja olen kyllä kuullut, mutta niin olen monesta muustakin. Esim sakemanneista.
Mutta ei se varmaan ihanteelinen ole pikkulapsi perheeseen. Meillä on mennyt hyvin, mutta kyllähän niitä joudutaan uudelleen sijoittamaan lasten synnyttyä. Mutta niin joudutaan muunkin rotusia.
Mä kanssa olen ton lansun puolesta. tai sitten leonbergi.
niin samojedi tai lapinkoira. Ei hääppöisiä vahtikoiria mutta takuulla pitävät lapsista ja pärjäävät ulkona! Karvaa on tolkuttomasti, mutta sen hoito suht helppoa.
Viiden sammarin kokemuksella 3:n lapsen äiti
Berniä (berninpaimenkoira), berhandilaista. espanjanmastiffia, nöffiä, buldoggia.
Tuo espanjanmastiffi on ISO (vasikan kokoinen), mutta todella lempeä otus.
Itse olen cockerifani, mutta on kyllä pieni. Englannin- tai Walesin springeri? Loistava lapsiperheeseen. Haittana joillain metsästysvietti enkä tuosta vahtipuolestakaan tiedä... Hau hau meidän edesmennyt sprinkku sanoi kyllä kaikille, mutta verikoiraa ei saisi tekemälläkään... =)
Meillä on 5 vuotias belgityttö ja aivan ihastuttava olento!
Pelkkää kehua olen kuullut myös koirattomilta ystäviltä ja tutuilta. Kaikki ylistävät täydelliseksi koiraksi, eivätkä kovi kaukana olekaan totuudesta.
Tulee toimeen kolmen lapsemme kanssa mainiosti ja on oppinut tykkäämään lasten kavereistakin. Nuorempana oli tietynlaista vahtimista ja " komenteli" vieraita lapsia, mutta nyt sekin on jäänyt. Koskaanhan ei voi koiraan luottaa 100%, ei minkään rotuiseen.
Vaikka emme ole sitä mitenkään erityisesti kouluttaneet on tosi helppo lenkkikaveri. Luoksetulo, istu, mahaan, seuraa ym. peruskäskyt on oppinut kuin itsestään, kun sillä on niin suuri miellyttämisen halu. On kovasti laumasielu, jossa onkin se yksi huonopuolikin. Ei tykkää olla yksin. Nykyisin sekin on onneksi helpottanut.
Kasvattaja valitsi meille pennuista sen rauhallisimman ja " alistuvimman" ja hyvin valitsikin!
Ihan sohvaperunan koira tämä ei ole, mutta selvästikään ei kauheasti kärsi vaikkei aina pääsekään pitkille lenkeille. Kotona on rauhallinen " matto" mutta heti syttyy leikkimään ja ulkona virtaa riittää.
Vieraista ihmisistä ei välitä ulkona vaan väistää esim silittävää kättä, mutta kun vieraat tulevat meille kotiin on melkein riesaksi asti siliteltävänä.
Ennen luulin että ei varmasti puolustaisi minua , jos kova paikka tulisi, mutta kerran tuli humaltunut mies selittämään jotain, yritti koiraakin lähestyä, vaan kuului koirasta niin paha matala murina ettei uskaltanut! Ikinä en ole aiemmin kuullut siitä sellaista ääntä.
Ilmoittaa vieraista pienillä haukahduksilla ja murahduksilla, mutta haukkumista ei ole oppinut, kun emme ole sitä hyväksyneetkään. Jostain syystä oppii lähes opettamatta asioita ja meidän lauman tapoja. Parempaa koirakaveria en voisi kuvitella!
Eli suosittelen tutustumaan rotuun. Belgeissä on todella eroja, joten kannattaa tutustua huolella kasvattajiin ja heidän näkemyksiinsä rodusta.
Hermostuneita tai arkoja belgejä ei ole ainakaan minun kohdalle osunut. Tietty varautuneisuus ehkä kuuluukin asiaan. Kasvatuksella ja koulutuksella ja oikalla kohtelulla saa omastaan mukavan perheenjäsenen. Meidän koira se vaan tuntuu paranevan vuosi vuodelta.
Niin, paimenkoirat taitavat yleisesti ottaen olla mukavampia perheessä kuin moni muu.
on miellyttämishaluinen ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa jos koulutus ja johtajuus asiat kunnossa. Kait niitä sen takia poliiseilla paljon on kun ovat kaikkien kanssa toimeen tulevia???
Eihän se kuitenkaan saa ottaa lapsen juostessa karkuun niin siitä kiinni, eikä muutenkaan repiä kinttaita kädestä ym.. Kaikkea ollaan kokeiltu sen kans, melko jääräpää penikkahan se vielä on, mutta muuten mitä mahtavin ystävä..
Setterit on myös ihania.. Eikä ole pieniä! =)
t. 38
Mastiffi tai Amstaffi. Googleta lisää noista. Ovat melko jääräpäitä mutta mahtavia ystäviä.
koiran paimentamiseen, lisää infoa kouluttamiseen netissä koiraneuvola piste fi. sieltä itse löysin neuvoja oman sakun kouluttamiseen ja tuntuu toimivan...
Mitä suosittelisitten näistä meille eniten:
Espanjanmastiffi
Berninpaimenkoira
Landseer
Hovawart
ap
Bernia suosittelen ehdottomasti. Tuttavaperheessäni on useampi Berni ja 2 pientä lasta, eikä koirien kanssa ole KOSKAAN ollut mitään ongelmia. Ovat tosi pitkämielisiä lasten touhujen kanssa kun ovat siihen tottuneet alusta asti ja kun lapset leikkivät pihalla niin " katsovat perään" . Todella hyvä rotu lapsiperheeseen.
Snakut ovat komeita, älykkäitä, energisiä ja sopivan kokoisia. Eikä karvaa lähde juuri ollenkaan jos vain huolehtii trimmauksesta (voi jättää ammattilaisen käsiin) ja on näin ollen todella helppohoitoinen ja siisti.
Vahtii, uskollinen omalle väelle, jaksaa ja tykkää harrastaa.
SNAKU SE ON!!!
...luonteeltaan varauksellinen, ei kuullosta mun mielestä hyvältä.
Meillä on sellanen narttu ja aivan mahtava koira lapsiperheeseen.
älkää ottako sitä howawarttia (?) Meidän koirapuistossa käy yksi sellainen ja todella mahdoton suojeluvaisto on. Omistajat oikein mukavia, ja pitävät kursissa, mutta silti se hyökkäilee pelottavasti muiden koirien kurkkuun kiinni - uskaltaisko sellaista lasten kanssa jättää sekunniksi??
Suosittelen lämpimästi vesikoiraa. Ei lähde _yhtään_ karvaa, erittäin oppivaisia, Espanjassa ovat poliisikoiria. Italian vesikoira (Lagotto) espanjalaista pehmeämpi. Erittäin fiksuja ja oppivaisia. Syliin kiipeäviä, seurallisia, hellyyden kipeitä ja suloisia karvaturriaisia.
Meidän vesikoiralla ainakin on suojeluvaistoa. Onneksi ei koko aikaa räkytä, niin kui haukkuvat metsästyskoirat. Mutta iltaisin kun ollan menossa yöpuulle, niin kyllä kuulostelee kaikki ohikulkijat valppaana, ja ilmottelee parilla haukahduksella.
ja mikä parasta: rakastaa pallojen hakemista (noutava vesikoira), siinäpä lapsile väsymätön pelaaja leikkiin " yhden pitää olla keskellä, ja muut heittelee palloa, ja keskellä olija koettaa saada kiinni" . meillä jo 4 kk vanha vesikoira tajusi leikin hengen, ja lapsilla on hauskaa =)
1. Landseer
2. Hovawart
3. Berninpaimenkoira
4. Espanjanmastiffi
Kun kyseessä isoja rotuja ja lapsiperhe, niin pentujen vanhempiin ja sukuihin kannattaa sitten rauhassa tutustua ja varmistua terveydestä!
Varsinaista palveluskoiraa en suosittele, ihan jo ajanpuutteen vuoksi... mutta varmasti paimenkoirista löytyisi teille sopiva koira!
Onnea etsintään!
t. 20 vuoden koiraharrastus kokemuksella, jolla itselläkin kova koirakuume ja hakupäällä ( omat etsinnät liikkuvat taas australianterrieri / jackrusselinterrieri linjalla)
Niin monia luonnostaan hermostuneita yksilöitä tiedän, vaikka onhan joukossa tietysti hyviäkin koiria.