Kertokaa yksinkertaisia step-by-step vinkkejä miten saamaton saisi elämänsä (ja opiskelut) järjestykseen

Ilmeisesti saamattomuus on pysyvä tila, ilman hoitokeinoa :(

No en nyt näkisi että olet tahallisesti saamaton, jos sinulla on todettu keskittymishäiriö.

Itselläni on mt-ongelmia, jotka hankaloittaa arkea.  Joten voin niiden osalta neuvoa omat vinkkini, en tiedä toimiiko ne sinulle.

-Ensinnäkin ikä auttoi minulla, 25-kieppeillä aloin jotenkin hoksata, että miten sitä arkea kannattaa pyörittää ja että opiskelut on tärkeä asia. Eikö sitä sanota, että aivot ei ole vielä valmiit siinä 20-vuotiaana?

-Terapia oli sitten toinen isompi asia (no ehkä se vaikutti enemmän kuin ikä). Sieltä saa myös apua arjen hallintaan ja tietty se että monen asian takana on jokin mielen ongelma. Aamulla ei pääse käyntiin, kun on täynnä ahdistuksia jotka vie energiaa. Tai jokin tietty toiminta laukaisee jonkin pahan tunteen. Niitä kun jo jotenkin tiedostaa, niin voi yrittää taistella asiaa vastaan.

-Luin kirjallisuutta ajanhallinnasta. Esim. Aikaansaamisen taika, Sampo Sammaliston Viisas pääsee vähemmällä, Tilaa ajatella: tehosta työtäsi mindfulnessin avulla yms. Kirjastosta löytyy hyvin, kun alkaa etsimään niiden kirjaston tagien avulla vaikka tai menee ihan fyysisesti kirjastoon penkomaan.

-Ajatus, että rutiinien muodostumiseen kestää aikaa. Eli vaikka aluksi tuntuu, että on vaivalloista, ja ei tästä tule rutiinia, niin se kyllä yleensä tapahtuu jos jaksaa olla sinnikäs. Eli toistoja pitkällä ajalla. Tietty jos homma ei ala luistamaan, niin sitten pitää tarkastella onko itsellä liian kovat tavoitteet. Tätä yritän pitää aina mielessä itselleni, kun tuntuu että taas olen laiminlyönyt liikunnan. Jos rutiinia jaksaa yrittää muodostaa, niin suorittamisen pitäisi jossain vaiheessa helpottaa (pari vuotta olen kokeillut saada säännöllistä liikuntaa osaksi rutiinia, ja hoksannut että tavoitteet on ollut ehkä liian korkealla ja laiskuus iskenyt liian usein, joten tahdonvoimaa).

-5min sääntö. Eli jos jonkin asian voi tehdä alle 5min, niin tekee sen heti. Jos vaikka aina jättää likapyykit lattialle, niin alkaa suoraan viemään niitä koriin tai koneeseen. Tässä säästää pitkällä tähtäimellä. Tuntuu tympeämmältä alka hoitamaan montaa pikkuasiaa pois alta, jolloin niihin tekemä aika tuntuu pidemmältä ja kynnys tehdä ne on isompi.

-15min sääntö. Eli jos laiskottaa, niin lupaa itselleen että tekee jotain asiaa vain 15min ajan, ja sitten saa levätä. Yleensä tuossa saa hieman huijattua itseään, ja ehkä työskenneltyä pidempään. Vaikka saisi imuroitua vain puolet taloa, niin se on aina eteenpäin ja parempi kuin ei mitään!

2 jatkaa.

-Ruoka, uni ja liikunta. Nämä on mainittu nuissa monissa kirjoissakin, että vaikuttaa, ja olisi tärkeä yrittää pitää kunnossa. Ei minullakaan tahdo oikein sujua, mutta tiedostan niiden tärkeyden, ja huomaan eron heti jos olen pidemmän aikaa laiminlyönyt asioita. Silloin tuntuu hankalammalta selviytyä arjesta, ja toisaalta taas hankalalta parantaa tapoja, eli noidankehä. Paras tapa päästä sitä irti, on ihan pienillä askelilla, jottei väsytä itseään heti ja jottei kynnys tunnu liian suurelta.

-Ruoka, eli terveellistä ja säännöllisesti. Itsellä tulee mielihaluja jos syön epäsäännöllisesti tai liian vähän, joten yritän pitää sen kunnossa. Valmistan pakkaseen "pahan päivän varalle" annoksia, jotka on helppo vain mikrossa lämmittää. Pyrin aina tekemään hieman enemmän ruokaa kuin tarve, ja lyön pakkaseen. Ne kyllä kuluu sieltä, kun niitä hankalampia päiviä minulla tulee. Silloin normaalisti turvautuisi johonkin pikamättöön. Annoksia voi suunnitella vaikka viikon tarpeille, ja kaupasta hankkia välineet siihen (säästää aikaa). Ja sama jossain kasvisten valmistelussa, esim. paprikaa hankin ihan kunnolla, ja viipaloin kerralla enemmän pakkaseen muitakin ruokia varten. Olen aika laiska valmistelemaan, joten tuo että kerralla tekee enemmän helpottaa.

-Uni, eli tarpeeksi paljon. Illalla pyrin hetken värittämään mindfulness värityskirjaa ja sängyssä luen kirjaa kunnes alkaa nukuttamaan. Ruudut jää pois tuntia ennen nukkumista, jotta sinivalo ei häiritse unta. 8-tuntia on minulle ollut aika hyvä. Jos nukun liikaa, niin sekin väsyttää ja päivä on pilalla. Nukahtamista minulla helpottaa kehon rentouttaminen lihas lihakselta, ja mielen tyhjentäminen ja lampaiden laskeminen. Kuulostaa pöljältä, mutta siinä on jotain rauhoittavaa että tietää normaalisti nukahtavan jonkun 200-lampaan kohdalla, ja helpottaa siten nukahtamista.

-Liikunta. Aamulla teen mini-jumpan, eli heiluttelen hieman raajoja ja venyttelen. Liikuntaa olen nyt pyrkinyt kerta viikkoon, niin että saan edes jonkinlaisen pienen jumpan suooritettua. Youtubessa on parit jumpat joita toistan. Jos laiskottaa niin yritän saada edes 10min "quick burn". Ja päivällä yritän muistaa liikkua muutenkin, etten vain istuskele paikallaan. Aktiivisuusranneke muistuttaa aina, jos on liian kauan ollut istumassa.

Aikataulut (päivittäiset, viikottaiset, kuukausittaiset) ja tehtävien asioiden pilkkominen tarpeeksi pieniin osiin. On paljon eroa että ajatteleeko "mun pitäis siivota tänään" kuin että ajattelee "tänään pesen vessan ja koneellisen pyykkiä". Tai opiskelujen osalta ajatella "mun pitäis saada kursseja suoritettua" kuin että ajattelisi "tänään teen kurssin x tehtävän y, ja huomenna luen kurssin ö tenttiin 50 sivun verran".

2 jatkaa.

-Bullet journal. Tehtävien listaaminen auttoi minua ihan älyttömästi. Ne saa päästä pois, eikä tarvitse stressata että mitä on tekemättä. Lisäksi voi suunnitella kuukausitavoitteen, pilkkoa siitä viikkotavoitteet, ja lopuksi suunnitella päivätasolla. Tämä ei vie loppujen lopuksi niin paljoa aikaa (kun saa sen rutiiniksi eikä kikkaile bullet journalin ulkonäön kanssa), vaan minulla ennemminkin antaa sitä kun en jatkuvasti kertaa mitä nyt teen ja milloin teen mitäkin.

-Kiitollisuuspäiväkirja. Eli listaa johonkin pikku vihkoon ylös vaikka ranskalaisin viivoin mikä on ollut tässä päivässä hyvää. Jo se, että edes yrittää jotain, on hyvää. Valo, ruoka, ohikiitävä hetki, ihan mikä tahansa "pienikin" asia voi olla se. Tässä aivoja opetetaan näkemään niitä hyviä asioita arjessa.

-Affirmations. Eli taas aivojen uudelleen ohjelmointia. Joka päivä hokisi itselleen jotain mitä haluaa ajatella paremmin. Eli siis vaikka että, kelpaan tällaisena kuin olen, pystyn selviytymään arjesta, onnistun tänään tehtävässäni, se että yritän on tarpeeksi, yms. Kun niitä tarpeeksi toistaa, niin niiden pitäisi alkaa kumoamaan niitä negatiivisia asioita itsestä, jotka väkisinkin määrittelee toimintaa. Ja lisätä itsemyötätuntoa.

-Kehon asennot ja rentouttaminen. Itse kuljen automaattisesti hartiat lytyssä. Se vaikuttaa mielialaani jo lannistavasti. Joten yritän muistaa suoristaa ryhtiä ja avata rintakehää. Sama, jos vaikka puhuu toisten ihmisten kanssa. Jos raksii kädet rinnan päälle tai ristii jalat, se on tavallaan torjuva/suojaava ele. Jos taas istuu rennosti "auki", niin silloin antaa toiselle kuvan että on avoin ihminen, ja luultavasti keskustelu saattaa sujua paremmin.

2 jatkaa.

-Opiskeluissa otin ajatuksen, että deadlineni on aiemmin, kuin oikea deadline. Silloin sain hieman pelivaraa, jos jäikin jotain liian myöhään.

-Toistuva päivärutiini. Piirsin ihan kellotauluun, milloin yritän syödä, miten nukun, milloin on toimintaa, ja milloin tauot. Eli tavallaan sellainen pohja, jota voi sitten tehtävien osalta muokata. Tämä ei ole vielä ehtinyt muodostua minulla rutiiniksi, mutta täytyy antaa sille aikaa.

-Armollisus itseä kohtaan. Välillä on huonompia aikoja ja se on ihan ok. Ne ei juuri helpota, jos mollaa itseään vielä lisää. Olen opetellut armollisuutta, ja tavallaan totean että nyt on huonompi, ja se on ok. Yritän siitä sitten vähitellen nousta, ja ne normaalit rutiinit jää vähemmälle. Yritän iloita siitä, että edes yritän nousta, ja saan edes jotain rutiinia suoritettua.

-Harrastastukset ja lepo, antaa itselleen luvan niihin. Minulla ainakin on hankala ajatella, että jos en ole saanut jotain aikaan, että minulla olisi "lupa" harrastaa tai levätä. Yritän päästä siitä ajatuksesta irti, koska nuo tukee mielenterveyttä. Eli päivään taukoja tarpeeksi, vaikka kello pirraamaan tauon alkamisen ja loppumisen merkiksi (pitäisi itsellenikin laittaa, kun venyy tauot liian pitkiksi). Harrastuksille varaa viikossa vähintäänkin sen tunnin, jolloin pakottaa itsensä hommaan jos ei muuten tahdo onnistua. 15min sääntö, ja jos on liian pakkopullaa niin lopettaa ja miettii miksi ei onnistu. Onko taustalla ajatus ettei ole ansainnut harrastusta, vai onko harrastus oikeasti jokin inhottava "muiden sanelema" josta ei oikeasti tykkää.

Olisiko kalenterista apua? Vaikka ihan vaan paperi seinälle, jossa on vaikka aina viikko kerrallaan. Joka päivälle joku liikuntajuttu (että saat itsesi liikkeelle), kodinhoitojuttu ja sitten 2-3h opiskelua. Sekaan ruokailut ja viihde (joka siis sisältää ystävät ja sukulaiset). Ihan ekaksi sun pitää saada unirytmi kohdalleen, eli päivät hereillä ja yöt nukutaan. Muuten et ikinä näe muita ihmisiä. Siirrä opiskelut kotoa vaikka kirjastoon aina kun se on mahdollista, koska siirtymät on hyviä, ne rytmittävät tekemistä antavat sille alun ja lopun.

2 jatkaa. Joo anteeksi laitan näitä koko ajan, mutta tulee aina uutta mieleen. Itseäni nämä on auttanut ihan hirveästi, ja jos edes yhdelle ihmiselle on näistä apua, niin mahtavaa!

-Huolihetki. Eli jos on jokin huoli joka pyörii koko ajan päässä, niin varaa siihen oman hetkensä, jolloin käsittelee asiaa täysipainoisesti. Itse olen kova murehtimaan, joten näitä voi pitää säännöllisesti, jolloin huolihetken ulkopuolella ei murehdi (näin siis teoriassa, mutta käytännössä ei vielä ihan toimi, ja tähän se armollisuus ja rutiinien muodostumisen hitaus muistiksi). Huolen voi vaikka kirjata ylös, ja märehtiä oikein olan takaa mitä pahaa voi seurata tai on siitä huolesta yms. Ja voi myös kirjata miksi se ei ole paha ja vastaväitteitä. Ajatuksena että huolet ei valtaisi koko päivää ja lamaisi toimintaa, vaan olisi rajattuna hetkenä.

-Kotitöiden aikataulutus. Eli olen listannut mitä töitä tehdään viikottain, kuukausittain, puolivuosittain ja vuosittain. Nämä laitan bulletjournaliin odottamaan, niin ei tarvitse muistella, että milloin se sauna pitikään siivota. Viikottain siivottavat taas olen jakanut omalle viikonpäivälleen aina muutaman homman. Tykkään ennemmin siivota vähän kerrallaan, kuin kerran viikossa koko taloa, joten toimii minulle paremmin. Talon imurointiin vartti ei tunnu huonon päivän jälkeen niin pahalta, kuin että pitäisi alkaa koko taloa jyystämään.