Lue keskustelun säännöt.
Alle kolmekymppisten suhteet ei kestä
15.11.2018 |
En tunne ketään joka olisi vielä yhdessä nuoruuden rakkautensa kanssa, jos mummoja ei lasketa.
Kommentit (23)
Minä tunnen montakin. Itseni mukaan lukien. Riippuisiko piireistä, joissa liikut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö tajusit, että elämänikäistä rakkautta eivät kaikki koe? Ei kaiken tarvitse kestää koko elämää, on se silti hienoa ja tärkeää.
Ai kyllä minun vanhempani ovat onnellisesti yhdessä vielä kuusikymppisenäkin, vaikka menivät naimisiin parikymppisinä ja saivat 3 lasta ennen 25 ikävuotta.
Tässä on vasta vähän yli 30v oltu yhdessä ensirakkauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen montakin. Itseni mukaan lukien. Riippuisiko piireistä, joissa liikut?
Näpäytän, koska mä voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen montakin. Itseni mukaan lukien. Riippuisiko piireistä, joissa liikut?
Näpäytän, koska mä voin.
No oletpas sinä fiksu näpäyttelijä. Tämä lainaamasi ei kuitenkaan väittänyt että kaikki alle kolmekymppisenä aloitetut suhteet kestää, vaikka omansa onkin kestänyt.
On totta, ettei kaikki rakkaudet kestä. Mutta syy rakkauden ja parisuhteen päättymiseen on usein monta muutakin hyvää ja erinomaista syytä kuin se, että sen aloittamiseen tuli mahdollisuus alle 30 -vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut nuoruuden rakkauden kanssa nyt 30 vuotta. Tiedän ikäiseni parin, joka on ollut yhdessä 14-vuotiaasta. Yksi lukiokaveri on ollut kimpassa miehensä kanssa 18-vuotiaasta ja toinen 20-vuotiaasta. Nuoruuden kavereista tulee mieleen pari miestä, jotka ovat olleet yhdessä saman tytön kanssa vähän päälle parikymppisestä. Yhden viisikymppisen työkaverin tiedän olleen puolisonsa kanssa alle 20-vuotiaasta. Nämä siis tulivat nopeasti mieleen, joiden suhteen keston tiedän.
Kyllä meitä on paljon.
Ja sitten on se toinen porukka, joka on jo kolmannella kierroksella.
Nykyään ei kestä, kiitos prinsessaharhojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin fiksu ja viisas en ole, että voisin itse ottaa oikeudekseni sanoa kenenkään parisuhteesta, että milloin sen pitäisi loppua tai päättyä; ainakaan ellei olisi näkyvissä jotain erinomaisen merkittävää syytä, miksi suhteen pitäisi päättyä. Parisuhteessa voi itse kullekin tulla pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta minkälaisessa elämässä ei voisi tulla?
Turha vihjailla mistään ”piireistä”. Se voi olla sinun ukkosi jonka sormet haisevat yllättäen silliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dah, Av mamman suosikkiohjehan on: jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vasta vähän yli 30v oltu yhdessä ensirakkauden kanssa.
Sanottiin ettei koske mummoja.
-Koska mä voin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taidan olla ap:n mielestä mummo. Seurustelun aloitin 15v ja nyt saman miehen kanssa yhdessä jo 28v. Oon joo aika vanha
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka olisi vielä yhdessä nuoruuden rakkautensa kanssa, jos mummoja ei lasketa.
Tunnen pariskunnan, joka aloitti seurustelun kun ikä oli 16/18v ja nyt ollaan 28/30v.
Vakaasti yhdessä, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen montakin. Itseni mukaan lukien. Riippuisiko piireistä, joissa liikut?
Näpäytän, koska mä voin.
No oletpas sinä fiksu näpäyttelijä. Tämä lainaamasi ei kuitenkaan väittänyt että kaikki alle kolmekymppisenä aloitetut suhteet kestää, vaikka omansa onkin kestänyt.
Ei suinkaan väittänyt. Vihjaisi vaan, että on piirejä, joissa kaikki on paremmin ja rakkaus ikuista.
Mun mielestä ei oo mitenkään ideaalia olla jonkun lukioheilan kanssa hautaan saakka yhdessä. Toki osa löytää hyvän sopivan puolison jo silloin, mutta ihan älyttömästi näkee katkeruutta, kriiseilyä ym. siitä, että on oikeasti kasvettu erilleen ja haluttaisiin katsella muitakin, mutta täytyy pitää kiinni siitä, että kun minä löysin sen oikean jo nuorena. Nuorena myös usein valitsee kumppanin tyyliin "koska sillä on 8A:n ihanimmat silmät" eikä siksi, että koska meillä on esim. samanlaiset arvot, huumori, tavoitteet elämässä tms. Aikuisena, kun on jo elämänkokemusta, on helpompi löytää oikeasti samanhenkinen kumppani ja ylipäätänsä tietää, mitä haluaa suhteelta ja elämältä.
Muistan lukeneeni joskus jostain amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka tulee AP:n väitettä. Kyse on tietysti tilastoista ja todennäköisyyksistä, ja yksittäisessä tapauksessa tilanne voi olla mikä tahansa.
Tapasin mieheni 24 vuotta sitten, olin silloin 18v. Hyvin on kestänyt vaikken ihan vielä ole mummo.
Kyllä, mutta meissä yli kolmekymppisissä noita teini-iästä kestäneitä suhteita on pilvin pimein. Not.