Miksi aina ne miehet johon ihastun ovat varattuja?

Sua kiinnostaa miehet, joka ovat jo todistetusti kelvanneet jollekulle. Muuthan voi olla ihanntoopeja. Ja ah, se ihana toisen naisen kiihottavuuskuvitelma. Kunnes tulee kylmää kyytiä ja jäät rannalle ruikuttamaan. Yleisesti nääs miehet jättää sen tokaseikailun aika pian, kun tavoite saavutettu.

Sama ja se on ihan hitookseen turhauttavaa!

Tietynlaisia naisa kiinnostaa varastaa muiden miehiä.. Kunnes jos vaimo jättää ne, kiinnostavuus karisee. Vrt touko aalto ja masennus. Kohta ero.

Sellaiset kiihoittaa ja saa sut kostumaan napaan asti.

Eihän tästä aiheesta olekaan yhtään tutkimusta julkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Niin täh?

Aika selkeä kuvio, kaikki parhaathan aina viedään ensin ja kelpaisi monelle muullekin.

Et kerro ikääsi, mutta toteanpa vain että näin nelikymppisenä "toisella kierroksella" olevalle tämä täsmälleen sama ongelma on todella piinaava.

Tai täsmälleen sama, mutta samalla käänteinen. Katsos kun olen mies ja kaikki naiset, johon ihastun ovat varattuja, yleensä naisimisissa mutta eipä se lopputulemaa muuta vaikka avoliitossa eläisi.

Vapaitakin naisia toki on ja juuri heitä olen koettanut deittaillakin, mutta voi hyvä elämä kun näyttää pahasti siltä että on varsin hyvät syyt sille että eivät ole varattuja.

Kaipa se on vaan odoteltava, todella hankalaa on tämä ihmiselo.

Yksinkertaista: syy on sama kuin se miksi ruokalassa hyvä ruoka loppuu ensimmäisenä. Jäljellä jää paha ruoka. Ihmisten osalta sama: jos on vapaa, ei voi olla hyvä, mutta jos on varattu, on pakko olla hyvä.

Koska olet juntti. Täh?

Parhaat on viety jo parikymppisinä. Niin se vaan menee että joku syy on siihen jos kolmikymppisenä on sinkku. 

Sama juttu miehillä, vaikea niitä vapaita 'kunnon' naisia on löytää. Joku syy siihen yleensä on miksi ikisinkuksi tai sarjadeittailijaksi päätyy, syy ei ole se ettei 'kunnon' ihmistä löydä, vaan se, ettei kiinnostus ole molemminpuolista. Usein siksi, että luulee olevansa 'kunnollinen', vaikka tosiasiassa on yhtä markkinakelpoinen parisuhteeseen kuin vaikka kilt.timies. Onneksi minulla kävi tuuri, vaikka monta "markkina-arvotonta" ennen sitä tapasinkin.

Alitajuisesti miellät, että koska mies on kelvannut jollekulle muulle, hänessä täytyy olla jotain todella hyvää. Yleensä se mielleyhtymä haihtuu, jos satut saamaan sen varatun miehen ihan omaksesi eikä ympärillä enää pörrää naisia (sinä olet mahdollisesti ollut ainut), ja mies paljastuu ihan tavalliseksi tallaajaksi. Joillakin on tämmöinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat on viety jo parikymppisinä. Niin se vaan menee että joku syy on siihen jos kolmikymppisenä on sinkku. 

Minun kohdalla se syy on, että haluan olla sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat on viety jo parikymppisinä. Niin se vaan menee että joku syy on siihen jos kolmikymppisenä on sinkku. 

Minun kohdalla se syy on, että haluan olla sinkku.

Hieno homma, haluatko keksin?

Vierailija kirjoitti:

Parhaat on viety jo parikymppisinä. Niin se vaan menee että joku syy on siihen jos kolmikymppisenä on sinkku. 

Ei se ihan noin mene aina. Moni vasta tosissaan löytää itsensä lähempänä kolmen kympin ikää. Oppii mitä oikeasti haluaa elämältä. Iso osa parikymppisistä on vielä aivan täysin hukassa sen kanssa kuka oikein on ja mitä elämältä odottaa. Ei tietenkään kaikki, mutta monet haahuilee elämässään aika päämäärättömästi.

Sulla on vikaa päässä, kun tyydyt jämiin.

Atm-miehet eivät kiinnosta naisia. Tutkimusten mukaan vain pieni osa miehistä on sellaisia, että nämä nähdessään naisilla oikeasti värähtää viisari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat on viety jo parikymppisinä. Niin se vaan menee että joku syy on siihen jos kolmikymppisenä on sinkku. 

Minun kohdalla se syy on, että haluan olla sinkku.

eli olet huonointa mahdollista parisuhdemateriaalia kuten jo aiemmim todettiinkin.

On myös se vaihtoehto, että vaikka luulee haluavansa parisuhdetta, ei oikeasti sisimmässään uskallakaan sellaiseen ruveta. Silloin on turvallista ihastua varattuihin, kun saa syyn sille, ettei sitä oikeata parisuhdetta muodostukaan. Mulla oli nuorempana tämä syndrooma, ja sain tehdä lujasti töitä, että sain sen purettua. Sittemmin olen ollut pysyvässä suhteessa.

Toisaalta on turvallista ihastua varattuun. Sehän on vähän kuin teinien ihastus julkkiksiin. Saavuttamaton ja tietää jo etukäteen miksi siitä ei tule mitään. Säästyy kaikelta väännöltä ja säädöltä ja itsetunto säilyy, koska pakkien syy ei ole itsessä vaan siinä että toinen on varattu.

Olisko nyt taas pissiksellä pikkasen liian korkealle tuo RIMA ?