Lue keskustelun säännöt.
Mitä minä teen tuon masentuneen nuoren kanssa?
13.11.2018 |
On psykiatrisella poliklinikakka hoidossa, tapaa psykologia viikottain, syö kahta eri lääkettä, psykiatrin määräämään, on syönyt nyt kuukauden verran.
Ehkä aavistuksen paremmalla mielualalla on, mutta ei käy koulua, ei autokoulua, ei näe kavereita...
Mitä voin tehdä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Et mitään. Yliholhoaminen vain pahentaa asiaa. Liian myöhäistä enää mutta olisko kannattanut aikanaan olla ottamatta niitä s permoja p illuuusi :) ihan omaa syytäsi. Kukaan ei pakota lisääntymään. Ei kukaan.
Oliko pakko? eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mitään. Yliholhoaminen vain pahentaa asiaa. Liian myöhäistä enää mutta olisko kannattanut aikanaan olla ottamatta niitä s permoja p illuuusi :) ihan omaa syytäsi. Kukaan ei pakota lisääntymään. Ei kukaan.
En ollut nuorena yhtä fiksu kuin sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitään. Yliholhoaminen vain pahentaa asiaa. Liian myöhäistä enää mutta olisko kannattanut aikanaan olla ottamatta niitä s permoja p illuuusi :) ihan omaa syytäsi. Kukaan ei pakota lisääntymään. Ei kukaan.
En ollut nuorena yhtä fiksu kuin sinä.
Ap
No en yhtään ihmettele, kun jälkeläisesikin on tuommoinen.
Sehän on seurattava auttavatko lääkkeet. Nekin voi vaihtaa jos ei tietyssä ajassa auta. Voit järjestellä köytännön asioita kun hän on paremmassa kunnossa jatkamaan opintoja.
Noi lääkkeet alkavat vasta vaikuttaa kunnolla, näitä pitäisi syödä säännöllisesti parista viikosta pariin kuukauteen, jotta lääkkeen valmistus tulee esiin. Nyt odota rauhassa ja katsokaa onko lääkkeet avuksi. Psykolla käynti riittää varmasti tällä hetkellä aktiviteetiksi. Kun vointi on parempi voidaan aloittaa joku harrastus, kannataa myös ottaa selvää olisiko mahdollista saada vaikka musiikki terapiaa tai jotain vastaavaa, joka voisi saada helpommin ihmisen ulos kuorestaan kuin pelkkä keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden NNT-arvot ovat yleensä sellaisia, että jos hoidat 6-10 potilasta, saat yhden vasteen enemmän kuin lumelääkkeellä. Eli älä siis toivo lääkkeistä apua. Keskity enemmän lumeeseen ja opiskele mitä masennuksest tiedetään. Kirjoja on pilvin pimein.
Psykoterapia olisi varmasti fiksu ratkaisu jos vain löytyy sopiva terapeutti.
Tärkeintä on kaverit ja perheen tuki. Minäpystyvyyttä ja copingia voitte pyrkiä parantamaan tekemällä asioita yhdessä ja huomioimalla lapsenne aidosti.
Pohtikaa myös sitä oletteko käyttäneet psykologista väkivaltaa kasvatuksessa. Mikäli olette, silloin traumapohjainen hoitolähtökohta on paras.
Poika ei hakuaisi käydä psykologilla, ei näe siitä hyötyä. On siis itse analyyttinen ja verbaalinen. En todellakaan saa häntä muualle juttelemaan, olen jo yrittänyt.
Ei hän halua tehdä minunkaan kanssani mitään. Ei halua tehdä muutenkaan mitään. On omissa oloissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika ei hakuaisi käydä psykologilla, ei näe siitä hyötyä. On siis itse analyyttinen ja verbaalinen. En todellakaan saa häntä muualle juttelemaan, olen jo yrittänyt.
Ei hän halua tehdä minunkaan kanssani mitään. Ei halua tehdä muutenkaan mitään. On omissa oloissaan.
Ap
Hyvin tyypillistä anhedoniaa etenkin tuossa iässä, jolloin nuori etsii omaa minäänsä ja ero omista vanhemmista alkaa tulla biologisessa mielessä ajankohtaiseksi.
Mikäli nuori vetäytyy omiin oloihinsa ja hän pelaa paljon tietokonepelejä, pyrkikää selvittämään onko taustalla koulukiusaamista. Mikäli on, puuttukaa siihen voimakkaasti. Kouluissa on tosin sellainen ongelma, että he eivät mielellään myönnä koulukiusaamista, sillä koulun status kärsii. Eli jos on koulukiusaamista, niin heti vain kunnon aseet käyttöön, esimerkiksi koulutoimenjohto tai jokin muu instanssi mukaan selvittelyyn.
Masennus onneksi paranee yleensä spontaanisti. Usein ihmiset kuvittelee parantuvat lääkkeillä, vaikka se paraneminen olisi tapahtunut muutenkin. Ytimessä on se, että ihminen kokee olevansa hyvässä hoidossa ja saavansa apua.
Tekno-orientoituneelle nuorelle voisitte kokeilla nettiterapiaa. Siitä on jonkin verran näyttöjä. Psykiatrian puolella prosessi menee niin, että ensin kokeillaan lääkkeitä, sitten annetaan sähköhoitoa ja lopulta kirjoitetaan eläkepapereita jos sekään ei auta.
Toivottavasti on kaikki kilpirauhasongelmat ja raudanpuutteen mahdollisuus selvitetty ennen lääkearsenaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei hakuaisi käydä psykologilla, ei näe siitä hyötyä. On siis itse analyyttinen ja verbaalinen. En todellakaan saa häntä muualle juttelemaan, olen jo yrittänyt.
Ei hän halua tehdä minunkaan kanssani mitään. Ei halua tehdä muutenkaan mitään. On omissa oloissaan.
Ap
Hyvin tyypillistä anhedoniaa etenkin tuossa iässä, jolloin nuori etsii omaa minäänsä ja ero omista vanhemmista alkaa tulla biologisessa mielessä ajankohtaiseksi.
Mikäli nuori vetäytyy omiin oloihinsa ja hän pelaa paljon tietokonepelejä, pyrkikää selvittämään onko taustalla koulukiusaamista. Mikäli on, puuttukaa siihen voimakkaasti. Kouluissa on tosin sellainen ongelma, että he eivät mielellään myönnä koulukiusaamista, sillä koulun status kärsii. Eli jos on koulukiusaamista, niin heti vain kunnon aseet käyttöön, esimerkiksi koulutoimenjohto tai jokin muu instanssi mukaan selvittelyyn.
Masennus onneksi paranee yleensä spontaanisti. Usein ihmiset kuvittelee parantuvat lääkkeillä, vaikka se paraneminen olisi tapahtunut muutenkin. Ytimessä on se, että ihminen kokee olevansa hyvässä hoidossa ja saavansa apua.
Tekno-orientoituneelle nuorelle voisitte kokeilla nettiterapiaa. Siitä on jonkin verran näyttöjä. Psykiatrian puolella prosessi menee niin, että ensin kokeillaan lääkkeitä, sitten annetaan sähköhoitoa ja lopulta kirjoitetaan eläkepapereita jos sekään ei auta.
Ei kiusata, koska ei käy edes koulussa... lukio on muutenkin ei-luokkamuotoinen, ei edes oikein tunne muita koulussa,
Ei hän niin paljoa pelaa, vaan katsoo myös paljon dokumentteja.
On ollut jo vuoden masentunut. Ei tämä spontaanisti ole vielä parantunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on kaikki kilpirauhasongelmat ja raudanpuutteen mahdollisuus selvitetty ennen lääkearsenaalia?
Joo, psykiatri laittoi ensimmäisenä tutkimuksiin, otettiin 9 pulloa verta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista ostaa vaikka koiraa, näitä on monesti kodinvaihtajina, jolloin se on edullisempi ja sen ominaisuudet ovat jo tiedossa. Lemmikit ovat terapeuttisia, koira vaatii ulkoilua mikä sekin olisi hyväksi.
Minkälaisia traumoja taustalla vai onko "vain" masentunut? Monella nuorella hormonimyllerrys voi laukaista masennuksen, kuten naisilla synnytyksen jälkeen tai vaihdevuosina, jolloin elimistö joutuu epätasapainoon hormonien osalta. Aikakin voi siis auttaa, jos taustalla ei mitään ihmeellistä. Mutta tärkeää olisi jossain vaiheessa saada aktivoitua nuori jotenkin, muuten voi olla syrjäytymisen vaara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain olisi hyvä löytää omanikäisiä, ehkä samankokeneita, kavereitakin. Olisiko tukihenkilöitä, jotka ymmärtäisivät.
Sitä tässä juuri mietin, mitä voin tehdä aktivoidakseni nuoren. Jotta pääsee takaisin elämään kiinni.
Traumat eivät ole ihmeelllisiä, mutta niihin on tänä syksynä puututtu. Esim. Paranneltu välejä ihmisiin.
Meillä on muita lemmikkejä, mutta ei koiraa. Lemmikit ovat hänelle tärkeitä,
Ap
Et oikein muuta voi tehdä kuin ymmärtää ja olla syyttämättä itseäsi. Jonkinlaisista rajoistakin olisi hyvä pitää kiinni, ja ehkä itsekin käydä juttelemassa jossain (perheneuvola tai psykiatri?) jos on hankalaa löytää sopivaa suhtautumistapaa.
Lemmikin hankkiminen voisi olla hyvä idea, mutta sitä olisi hyvä haluta muistakin syistä kuin vain masennuksesta parantumiseen. Muuten on kohta koira, joka etsii uutta kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitään. Yliholhoaminen vain pahentaa asiaa. Liian myöhäistä enää mutta olisko kannattanut aikanaan olla ottamatta niitä s permoja p illuuusi :) ihan omaa syytäsi. Kukaan ei pakota lisääntymään. Ei kukaan.
En ollut nuorena yhtä fiksu kuin sinä.
ApNo en yhtään ihmettele, kun jälkeläisesikin on tuommoinen.
Mee vaikka töihin jos ei ole muuta tekemistä kuin aukoa päätään palstalla. Mene kasvotusten sanomaan jos on pokkaa, muuten voit olla hiljaa kun et pelkuruudeltasi parempaan pysty.
Mielialalääkkeillä usein vain kroonistetaan ongelma ja niiden lopettaminen voi olla fyysisesti sama tai pahempi kokemus, kuin vieroittautua huumeista. Näin on verrannut ihminen, joka on vieroittautunut myös huumeista. Lääkkeistä on oikeasti apua vain harvoin. Tästä on siis yli kymmenen vuoden kokemus. Aivojen kemiallista epätasapainoa ei ole voitu koskaan todistaa, joten masennuslääkkeet eivät ole niin tehokkaita, kuin annetaan ymmärtää. Psykoosilääkkeet ovat verrattavissa kemialliseen lobotomiaan, jonka astetta säädellään annostuksella. Ihan oikeasti en suosittele kenellekään. Tiedän ihmisiä, jotka voivat paremmin kuin koskaan lopettaessaan lääkkeet ja ovat olleet siinä voinnissa jo vuosia ja työelämässä jne. Psykiatrit on aivopesty uskomaan aivojen kemialliseen epätasapainotilaan ja näin he luulevat itsekin tekevänsä hyvää määräämällä lääkkeitä. Heidän maailmassaan ei ole muuta totuutta, kuin lääkitys ja se on melko surullista ongelmien hoidossa, jotka johtuvat pitkälle ympäristöstä ja muusta sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Et oikein muuta voi tehdä kuin ymmärtää ja olla syyttämättä itseäsi. Jonkinlaisista rajoistakin olisi hyvä pitää kiinni, ja ehkä itsekin käydä juttelemassa jossain (perheneuvola tai psykiatri?) jos on hankalaa löytää sopivaa suhtautumistapaa.
Lemmikin hankkiminen voisi olla hyvä idea, mutta sitä olisi hyvä haluta muistakin syistä kuin vain masennuksesta parantumiseen. Muuten on kohta koira, joka etsii uutta kotia.
Sain työterveydestä lähetteen psykologille, jossa kävin kerran.
Pelkään myös vähän sitä, ettei meillä välttämättä ole ketään, joka koiraa ulkoiluttaisi. Ehkä meillä olisi koira, jolla on kotona hiekkalaatikko... muuten kyllä hyvä idea.
Aikaisemmin joku kysyy vertaistuesta. En oikein tiedä... netti on täynnä vertaistukea, joissa todetaan, ettei mistään ole apua,,,
Ap
Et mitään. Yliholhoaminen vain pahentaa asiaa. Liian myöhäistä enää mutta olisko kannattanut aikanaan olla ottamatta niitä s permoja p illuuusi :) ihan omaa syytäsi. Kukaan ei pakota lisääntymään. Ei kukaan.