Millaista yksivuotiaan nukuttaminen on?

On taistelua.

En muista enää! Varmasti niihin aikoihin oli erilaisia vaiheita molemmilla lapsilla. Mitään traumoja ei ole jäänyt. Muistelisin, että eniten aikaa nukuttamiseen meni siinä vaiheessa, kun lapset olivat siinä vauvavaiheessa, jossa lähdettiin kunnolla liikkeelle. Muutoin oli muistaakseni aika helppoa.

Mä oon ollut niin mukavuudenhaluinen, että imetän edelleen nukkumaan vähän alle 2-vuotiasta. On siis ollut hyvin helppoa.

Meillä nukahti vielä tissille. Ei ollut vaikeaa.

Mun sisko puolta nukutettiin vielä 6-vuotiaanakin

Meillä molempien lasten kanssa nukuttaminen 1 v iässä on ollut suht helppoa. Silittelyä, halittelua ja nopeasti ovat nukahtaneet. Mutta nukahtamisen jälkeen 1-2 tunnin päästä on alkanut heräilyt ja koko ilta menee makkarissa rampaten. 2 v iässä vasta alkanut helpottaa heräilyjen suhteen...

Kampeaa pystyyn ja heiluu kunnes simahtaa. Vieressä täytyy olla ja välillä rauhoitella.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut niin mukavuudenhaluinen, että imetän edelleen nukkumaan vähän alle 2-vuotiasta. On siis ollut hyvin helppoa.

Mulla lopetti nuorempi lapsi 1,5-vuotiaana, joten ei sitten enää onnistunut. Vanhempi lapsi ei taas enää nukahtanut siihen, vaikka 2-vuotiaaksi imetinkin. Piti aina sen jälkeen makoilla hänen kanssaa hetki tai vähän pitempi hetki, kunnes nukahti.

Meillä on ollut turhauttavaa ajanhukkaa siihen asti, että oppivat nukahtamaan itsenäisesti. Eli istua möllöttää vaan siinä sängyn vieressä odottamassa että tyyppi nukahtaa. Mutta meillä kaikki lapset on n. 1,5-vuotiaana olleet selvästi sopivassa vaiheessa oppimaan nukahtamaan itsenäisesti ja siihen siirtyminen on käynyt lopulta tosi helposti.

Mä annan maitopullon, ja odotan sängyn vieressä patjalla tai keinutuolissa kunnes lapsi nukahtaa. Menee yleensä puolisen tuntia, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yleensä palstailen tai opiskelen sillä aikaa, nytkin odottelen että lapsi nukahtaisi.

Sanotaan hyvät yöt ja pusut päälle. Vedetään unipussi jalkaan ja sänkyyn maitopullo käteen. Unessa noin viidessä minuutissa.

Viet vaan eläinlääkäriin

Vierailija kirjoitti:

Meillä nukahti vielä tissille. Ei ollut vaikeaa.

Meilläkin nukahtaa rinnalle, eikä sänkyyn päästyä aina kestä yli puolta tuntia, mutta taistelua on.

Ensinnäkin hän alkaa saada energiakohtauksia jo viidestä lähtien, ja täytyy olla melkein koko ajan käsi lapsessa kiinni ettei kolhisi itseään. Samalla pitää laittaa ruuat ja puurot.

Sitten lapsi suuttuu ja ahdistuu ruoan tarjoamisesta. Äsken vielä oltiin taaperon suosiossa, mutta nyt saa kuulla kunniansa. Lopulta pitkien maanitteluiden jälkeen syö.

Vaipanvaihto menee jo painiksi. Viihdyttäminen ei riitä, vaan pois pyörähtävää lasta saa hakea ympäri kotia, ja väkisin on käännettävä aina asemiin vaipan laittamista varten.

Tämän jälkeen hän kieltäytyy d-tipoista ja hampaiden harjaamisesta. Lisää maanittelua.

Sitten nostan vihaisen pikkuisen syliini ja tanssin tuutulaulun.

Makkarissa sota taas kiihtyy. Vauva syöksyy monet kerrat sängyn päätyä kohti pakoaikeissa. Joudun pyydystämään ja kampeamaan ulvovaa lasta takaisin nukkumapaikalle. Rinnaltakin karkaillaan. Rinnalla piltti huitoo, potkii ja riuhtoo kunnes nukahtaa.

Rinnalle meillä vielä. Eli kun on selvästi tarpeeksi väsynyt, niin sellainen viisi minuuttia imemistä ja homma selvä. Yöhoidossa on ollut pullo ja kuulemma mennyt ihan hyvin. 

Katotaan vieroittamista sitten vähän myöhemmin. Olen kaksi vanhempaa irroittanut n. 1,5 -vuotiaina ja ongelmitta. Eiköhän se nytkin mene samoin. 

Viedään sänkyyn, tutti suuhun, suukot, valot kiinni, ovi raolleen ja sit vanhemmat tekee omia juttuja ja laps simahtaa itse

1-vuotiaana nukahtaminen sujui vielä helposti, kylvyn jälkeen tuttipullon kanssa nukahtivat pinnasänkyyn. 2-3- vuotiaana oli rankin vaihe, kun eivät enää juoneet maitoa tai velliä tuttipullosta ja olivat tajunneet että sängystä pääsee pois halutessaan. Yritin rauhoittaa illat 2 tuntia ennen nukkumaan menoa, himmentämällä valoja, kylvettämällä, lukemalla satuja tai laulamalla ja paijaamalla, silti sängystä pompittiin ylös monta kymmentä kertaa. Otettiin mallia telkkarin nanny-ohjelmista ja pidettiin unikoulua, huudatettiin lasta tietty aika ja sitten tassuteltiin, pidettiin ovenkahvasta kiinni ettei lapsi saanut avattua ovea ja "opetettiin" kuka on pomo. Karulta tuntuu nyt, mutta väsyneenä on valmis mihin vaan. Helpotti oikeastaan vasta, kun päiväkodissa ei ollut enää pakko nukkua päiväunia ja olivat oikeasti väsyneitä illalla.

Muistaakseni lapsi nukahti aika helposti vuoden vanhana, sen kun vei sänkyyn ja sinne simahti omia aikojaan. Mutta tässä kolmen vuoden aikana on ollut eri kausia, joskus vaatii todella paljon hellyyttä, ihokontaktia tai seuraa nukahtaakseen. Tämä syksy on ollut taas takertuvaista, nyt viikon ajan ollut taas helpompaa. Näitä kausia on tullut ja mennyt koko lapsen iän ajan, nautitaan helpoista hetkistä ja käytetään lehmänhermoja muulloin.

Meillä molemmat pojat (1 v ja 5 v) nukahtaa itsekseen, ovat aina nukahtaneet.

Annetaan halit ja suukot, laitetaan sänkyyn ja peitto päälle, unilelut kainaloon ja sitten hillitään pois. Saattavat supista vielä keskenään hetken mutta se ei kauaa kestä.

Sitten taas töissä (olen päiväkodissa)... siellä on nyt kaksi 1-vuotiasta ja toinen heistä nukutetaan sylissä keinuen (kestää noin 20 min, mun käsivarret on aika hyvässä kunnossa :D) ja toisen sängyn vieressä pitää istua ja pitää kättä selän päällä kunnes nukahtaa (noin 30 min yleensä).

Että aika erilaisia ovat 1-vuotiaat.

Vieläkö joku antaa lapsen nukahtaa pullon kanssa? Vuonna 2018? Ettekö tajua mitä teette lastenne hampaille?

Meillä lapsen hampaat pestään joka aamu ja ilta, sen jälkeen unilaulu ja lapsi jää sänkyyn, nukahtaa sinne itsekseen noin kymmenessä minuutissa. Istun vieressä tuolilla ja selaan yleensä somea sen aikaa. Lapsi herää nukuttuaan kymmenen tuntia.

Meillä myös opetettu lapsi itsekseen nukahtamaan ja olen tilanteeseen todella tyytyväinen.