Saisinko neuvoja miten keskustella kärkevien ihmisten kanssa?
Alkaa olla kärsivällisyys koetuksella. Pimeää, märkää ja kylmää, sen vielä sietää mutta kun on tehtävä asioita (vaikka nyt vietettävä yhteistä aikaa tai tehtävä yhdessä töitä) erilaisten ihmisten kanssa niin nyt on oma kärsivällisyys koetuksella. Itse suhtaudun lähtökohtaisesti positiivisesti, tämä asia x, mitä mieltä ollaan asiasta x ja sitten tullaan keskustelussa johonkin johtopäätökseen. Annan tilaa keskustelulle ja ei ole yhtä ainoaa oikeaa näkemystä, vain ihmisten kokemuksesta ja mielipiteistä johdettu lopputulos asialle x.
En vaan tahdo enää kestää sitä kärkevää kuittailua, mikä ei johda mihinkään, mistä ei ole hyötyä, ihminen ei vaikuta yhtään sen älykkäämmältä kun hän yrittää huomauttaa merkityksettömiltä asioista, tavasta esittää asia tai miten joku asia on tai keskeyttää tai esittää oma mielipiteensä faktoina.
Ihan kuin tyypit kärkkyisivät tilaisuutta näpäytellä ja lähtökohta on hemmetin kärkäs ja kärttyinen, itsekäs ja toisia arvostamaton - unohtuu näköjään välillä se, että pitäisi saada asioita tapahtumaan.
Pystyn olemaan yhtä kärkäs kuin kaikki muutkin mutta olen vielä pitänyt kiinni siitä, että asia edellä, en ole huomaavinani jotain "kärkkymistä", suodatan sieltä sen varsinaisen asian ja jatkan keskustelua eteenpäin. Mutta sytytyslanka kytee.
Miten teen, mitä sinä teet, että saat keskustelun sujumaan ilman kärkevyyttä, en haluaisi alkaa näpäyttelemään muita mutta en halua tuntea oloani näin tyhmäksi kun siedän kärkkyjiä. Viisaampi väistää mutta kohta vaihdan lempeän viisauteni vittumaiseen kärkkymiseen (pesäpallotermein) ellen saa hyviä neuvoja. Kiitos.
Kommentit (18)
Tiedän tasan mitä tarkoitat. Neuvona ei ole muuta,kuin välttää heidän seuraansa.
Onko jokin syy,miksi sinun täytyy keskustella ihmisten kanssa jotka eivät arvosta mielipidettäsi?
Itse vain vetäydyn pois, jos on ihmisiä joilla on tiukat mielipiteet joihin ei kaivata oikaisua tai jos on keskusteluita jotka ovat pelkkää ei-hyväntahtoista juoruilua. Sellaisessa vain tuhlaa aikaansa ja hermojaan. Töissä käyn useimmiten lounaalla muualla kuin taukotiloissa. Paljon levollisempi olo tämän valinnan jälkeen.
Nämä on selvästikin ap:n työkavereita, joiden kanssa asiat vaan on hoidettava. Jos voisi sanoa että heippa vaan, lähden pois kun ootte ääliöitä, niin tuskin ap täällä kyselisi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan mitä tarkoitat. Neuvona ei ole muuta,kuin välttää heidän seuraansa.
Niin totta! Älä tuhlaa aikaasi ja energiaasi väärien ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Annatko muutamia konkreettisia esimerkkejä vielä, niin saa paremmin kiinni asiasta?
Kyllä vaan, yritin vuodattaa mistä kipuilem mutta pysyä sopivan tunnistamattomana, yritän keksiä
Parisuhde, sovitaan miten mennään joulunaika ollaanko omassa kodissa vai miehen tai naisen vanhemmilla - yritän saada perheemme pysymään omassa rauhassa kotonamme mutta huomioida tasapuolisesti kummankin vanhemmat ja vanhukset, jotka ikävöivät lasten seuraa. Pari vierailua reilun viikon ajalle samassa kaupungissa ja meillä ison porukan kokoontuminen, josta huolehdin itse järjestelyineen. Kuittia kaikilta ihan paska idea mennä, onko pakko, en syö herneitä, no sullehan noi sukujoulut on niin tärkeitä, kato sitte ettei mitään kalkkunaa, onko pakko. Minä vastaan kiva, saadaan järjestymään. (Ajattelen vähemmän kiva olla kaikkien roskis, mulle tärkeintä olisi, että pidätte naamanne kiinni ja tilaatte pitsan, annatte mun lojua vaahtokylvyssä koko joulun ja syödä konvehteja kunnes oksennan.)
Työpaikalla, tässä on lähtötilanne ja palaverissa puhuttiin näin, mikäs voisi olla meidän ehdotus. Hetkinen minä en ymmärrä miten hän voi sanoa näin eihän se pidä paikkansa blaa blaa blaa ja sekin sanoi, etkö nyt ole huomioinut että blaa blaa blaa. Minä, hyvä että toit tämän erilaisen tilanteen esille, siitä voi olla apua TÄMÄN asiakkaan tilanteessa JONKA tilanne taas on TÄMÄ. Ajattelen, että syö pääsi, täysin turhaa tietoa.
Lähinnä haen vain jos olet törmännyt kärkeviin ja osittain vain vittumaisiin ihmisiin niin millä ihmeellä säilytät omat hermosi keskustelussa? Onko muuta keinoa kuin puristaa kynnet hiljalleen kämmeniin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
kiva olla kaikkien roskis, mulle tärkeintä olisi, että pidätte naamanne kiinni ja tilaatte pitsan, annatte mun lojua vaahtokylvyssä koko joulun ja syödä konvehteja kunnes oksennan.)
Haha! Mikset vain sano näin? Ja tee niin kanssa.
Mulla on töissä tuollaisia mitä kuvailit. Kyllä niille voi sanoa vähän suorempaankin: "toi mitä sanoit ei liity tähän käsiteltävään asiaan millään tavoin, onko sulla tähän meidän tilanteeseen jotain sanottavaa, jos ei, mennään eteenpäin".
Ei se ole vielä heidän tasolleen alentumista että on jämäkämpi.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiva olla kaikkien roskis, mulle tärkeintä olisi, että pidätte naamanne kiinni ja tilaatte pitsan, annatte mun lojua vaahtokylvyssä koko joulun ja syödä konvehteja kunnes oksennan.)
Haha! Mikset vain sano näin? Ja tee niin kanssa.
Mulla on töissä tuollaisia mitä kuvailit. Kyllä niille voi sanoa vähän suorempaankin: "toi mitä sanoit ei liity tähän käsiteltävään asiaan millään tavoin, onko sulla tähän meidän tilanteeseen jotain sanottavaa, jos ei, mennään eteenpäin".
Ei se ole vielä heidän tasolleen alentumista että on jämäkämpi.
1
Ehkä mun vika on, että yritän kaivaa sieltä pinnan alta asiaa ja jos tyrmään toisen niin se ei ehkä sieltä nouse ja sitten kärsii se asia, keskustelu, fiilis tai perhe tai työyhteisö. Kestän aika hyvin kuittailua mutta nyt on vaan niin pimeää ja olen vähän väsyneempi, että huomaan ottavani itseeni ja jos se kertyy niin se tulee jossain kohtaa terävänä keihäänä ulos.
Sitä koitan tässä nyt välttää. Olen vain toistanut asian kunnes mennään eteenpäin. Mutta sellainen he he he he he ja jostain näpäyttely riepoo. Siihen jotain jämäkkää tarvitsen. Sanonko teinille, että onpa ikävää ettet pidä herneistä. Jos me nyt tehdään sopimus meidän perheen ja maailmankaikkeuden kanssa Ettei Sinun Pidä Koskaan Herneitä Syömän vai sanonko vaan rakkaudesta, että ei sun kulta tarvitse mummilla syödä niitä paskoja herneitä kunhan edes kampaat tukkasi. Ja mietin itsekseni, että neljä vuotta vielä täysi-ikäisyyteen.
Vai sanonko minä noin sille työpaikan he he he he tyhjän hekottajalke, että älä sinäkään sitten syö herneitä jos et niistä tykkää kunhan kampaat tukkasi seuraavaan osatokokoukseen.
Huomaatte varmaan, että alkaa olla väsymystä, Ap
Mutta mikä hemmetti oikeuttaa ihmiset purkamaan oman kaamosväsymyksensä tai turhautumisensa muihin ihmisiin
Sympatiani on täysin sun puolella, ap. Mustakin ihmisellä on vastuu, ettei möläyttele typeryyksiä toisten kannettavaksi. Ainakin aikuisella on, teini nyt on kuitenkin vielä lapsi, vaikka voisi sekin vähän miettiä.
Ootko koittanut lapsen kanssa ihan rehellisyyttä. Jotain sellaista että: "Kulta, mä tiedän että sua rasittaa se jouluhässäkkä ja se että sä joudut menemään mummolaan vaikka siellä pitääkin syödä herneitä ja sä ihoat niitä. Mua rasittaa tää pimeys ja räntä. Voidaanko puhua toisillemme vähän nätimmin, niin kaikilla on kivempaa. Mä olen oikeesti nyt ihan kypsä kaikkeen, kun töissäkin on raskasta ja hermot meinaa mennä siihen yhteen turhan hekottelijaan, muistatko sen Heikin, näit sen viimeksi kun poikkesit siellä töissä. Se jolla oli kalju kammattuna piiloon. Niin ollaan jooko kilttejä toisillemme eikä tiuskita."
Huolehdi itsestäsi. Sauno, laula, hemmottele. Kohta on kesä.
Ihmiset ovat erilaisia. Parhaiten pääsee eroon ikävistä ihmisistä kun välttää heidän seuraansa. Liian erilainen seura väsyttää.
Tiättekö. Asiasta viidenteen. Vituttaa kuinka meidän työpaikan muijia kiinnostaa niin v_tusti mitä mulla on eväänä.
Haistellaan ja kurkitaan ja kommentoidaan.
Sitten yritetään tuputtaa erilaisia ravintovinkkejä, jippoja ja kokkausideoita... Ollaan itse hokastu jotain helvetin uutta ja jännää, ja sit pitää jakaa sitä evankeliumia työkavereille kuin Mooses savitauluineen.
Mua taas ei vois vähempää kiinnostaa, mitä muut syö. Olkoot vaikka pikkukiviä lounaaksi, aivan sama. Mulle ei tulis mieleenkään mennä kommentoimaan ja urkkimaan toisen syömisiä, ja vielä maanisesti tyrkyttää jotain syömisapua. EI NÄIN.
Anteeksi, ei liittynyt suoraan aiheeseen..
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani on täysin sun puolella, ap. Mustakin ihmisellä on vastuu, ettei möläyttele typeryyksiä toisten kannettavaksi. Ainakin aikuisella on, teini nyt on kuitenkin vielä lapsi, vaikka voisi sekin vähän miettiä.
Ootko koittanut lapsen kanssa ihan rehellisyyttä. Jotain sellaista että: "Kulta, mä tiedän että sua rasittaa se jouluhässäkkä ja se että sä joudut menemään mummolaan vaikka siellä pitääkin syödä herneitä ja sä ihoat niitä. Mua rasittaa tää pimeys ja räntä. Voidaanko puhua toisillemme vähän nätimmin, niin kaikilla on kivempaa. Mä olen oikeesti nyt ihan kypsä kaikkeen, kun töissäkin on raskasta ja hermot meinaa mennä siihen yhteen turhan hekottelijaan, muistatko sen Heikin, näit sen viimeksi kun poikkesit siellä töissä. Se jolla oli kalju kammattuna piiloon. Niin ollaan jooko kilttejä toisillemme eikä tiuskita."
Huolehdi itsestäsi. Sauno, laula, hemmottele. Kohta on kesä.
Kiitos sinä ihana ihminen, suoraan sanominen ja jos vielä jaksaa olla lempeä on se terävin keihäs joka herättää tietoisuuden tässä ollaan kaikki ihmisiä marraskuussa. Vastauksesi antoi voimaa, kiitos. Tuo ollaan kilttejä toisillemme on niin hyvä, yritän pitää siitä kynsin ja hampain kiinni vaikka maailma murenisi. Taidan myös kaivaa jonkun kirkasvalolampun komerosta.. periaatteet ja käytännön konstit ;)
Ap
Ajattele käänteisesti. Käännä positiiviseksi. Sulla on jotain, mitä heillä muilla ei ole. Sulla on taito suodattaa, onkia, olla korrekti ja hyväkäytöksinen. Ole tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi ja ymmärrä, että et ole antanut muille mahdollisuutta ajatella samoin susta kun sinä ajattelet nyt heistä. Olet tehnyt työtä ja palkka siitä on se, että olet hyvä tyyppi. Sulla on jatkossa paremmat mahdollisuudet saada hyvät suosittelut, pyytää palvelusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Parhaiten pääsee eroon ikävistä ihmisistä kun välttää heidän seuraansa. Liian erilainen seura väsyttää.
Väsyttää kyllä, olet oikeassa. Mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Ehkä. Ap
Työpaikan osalta sanoisin, että sinun kannattaa harrastaa myös vähän itsereflektiota ja pohtia, vaikutatko esim. ylimieliseltä tavalla, joka saa näitä kärkeviä kommentteja aikaan? Jos työkavereillasi on tunne, ettet täysin tajua, missä mennään, niin tuollainen turhautumisesta kumpuava passiivis-aggressiivinen tapa toimia ja huomautella on varsin yleinen.
Sukulaisten joulunvieton takia en viitsisi kyllä nähdä vaivaa, jos palkaksi tulee vain kitinää.
Vierailija kirjoitti:
Tiättekö. Asiasta viidenteen. Vituttaa kuinka meidän työpaikan muijia kiinnostaa niin v_tusti mitä mulla on eväänä.
Haistellaan ja kurkitaan ja kommentoidaan.
Sitten yritetään tuputtaa erilaisia ravintovinkkejä, jippoja ja kokkausideoita... Ollaan itse hokastu jotain helvetin uutta ja jännää, ja sit pitää jakaa sitä evankeliumia työkavereille kuin Mooses savitauluineen.
Mua taas ei vois vähempää kiinnostaa, mitä muut syö. Olkoot vaikka pikkukiviä lounaaksi, aivan sama. Mulle ei tulis mieleenkään mennä kommentoimaan ja urkkimaan toisen syömisiä, ja vielä maanisesti tyrkyttää jotain syömisapua. EI NÄIN.
Anteeksi, ei liittynyt suoraan aiheeseen..
Tämä oli hyvä, nauratti. Kannatan ihmisten reviirin kunnioittamista mutta toisaalta tulisihan sitä säpinää kun sanoisit tuon ääneen.
Mitenhän sen voisi sanoa, anteeksi mutta kannattaa hei varoa, suljin tämän lounasrasian kotona hermeettisesti niin siinä voi olla vielä varauksia, älä tule ihan liki
Ap
Samanlainen kirjoitti:
Ajattele käänteisesti. Käännä positiiviseksi. Sulla on jotain, mitä heillä muilla ei ole. Sulla on taito suodattaa, onkia, olla korrekti ja hyväkäytöksinen. Ole tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi ja ymmärrä, että et ole antanut muille mahdollisuutta ajatella samoin susta kun sinä ajattelet nyt heistä. Olet tehnyt työtä ja palkka siitä on se, että olet hyvä tyyppi. Sulla on jatkossa paremmat mahdollisuudet saada hyvät suosittelut, pyytää palvelusta jne.
Kiitos! Yritän vain varoa sitä marraskuun mustaa kuilua, joka vaanii meitä hyviä tyyppejä kun huomaamme olevamme kynnysmattoja, mihin ne kärkevät tyypit pyyhkii kuraiset jalkansa. Kommenttisi antoi ajattelemisen aihetta, minäkin olen oma itseni kun keskityn asiaan enkä itseeni, en ehkä näe sitä miksi muut tarvitsevat huomiota. Taitojahan ne ovat nähdä asiaan ja sivuuttaa epäoleelliset asiat. Mutta mietin olenko sivuuttanut jonkun ihmisenä, jonkun mielipiteen josta ehkä kannetaan kaunaa. Tai sitten ihmiset vain kiukuttelevat marraskuussa tavallista enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan osalta sanoisin, että sinun kannattaa harrastaa myös vähän itsereflektiota ja pohtia, vaikutatko esim. ylimieliseltä tavalla, joka saa näitä kärkeviä kommentteja aikaan? Jos työkavereillasi on tunne, ettet täysin tajua, missä mennään, niin tuollainen turhautumisesta kumpuava passiivis-aggressiivinen tapa toimia ja huomautella on varsin yleinen.
Sukulaisten joulunvieton takia en viitsisi kyllä nähdä vaivaa, jos palkaksi tulee vain kitinää.
Kiitos, tätäkin kannattaa minun pohtia. Mutta myös niin, että olettavatko pahimmat kärttyilijät minun olevan pihalla vai kuuntelevatko he oikeasti mitä sanotaan. Minä en oleta mitään, minä kysyn. Pari pahinta tyyppiä ei paljon kysele vaan tekevät tilanteista johtopäätöksiä olettamalla. Se on aina hämmentänyt minua mutta en ole tarpeeksi selvästi ottanut asiaa puheeksi. Minä harvoin oletan asioita vaan kysyn ihmisiltä niin tätäkin voin kysyä, heiltä.
Ap
Annatko muutamia konkreettisia esimerkkejä vielä, niin saa paremmin kiinni asiasta?