Te kohtalotoverit, jotka olette oikeasti eronneet persoonallisuuhäiriöisestä ihmisestä...

En ole vielä kuullutkaan, etteikö mies, josta nainen eroaa, olisi persoonallisuushäiriöinen...

Mies hakkasi, joten ero tuli. Hajotti koko asunnon siinä samassa. Lapsetkin pelkäävät ja inhoavat isäänsä, joka silti uhkailee koko ajan että vie huoltajuuden, koska mulla uusi mies peräti kolmen vuoden yksinolon jälkeen. Mies petti ja on ollut suhteessa jonkun baariruusun kanssa eron jälkeen. Luulee saavansa lapset uuden naisensa kanssa, koska olen kuulemma mt-ongelmainen. No en ole koskaan ollutkaan. Hän on.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä kuullutkaan, etteikö mies, josta nainen eroaa, olisi persoonallisuushäiriöinen...

Et ole tainnut kuulla paljon muutakaan.

Nainen oli joku epävakaa persoonallisuus, kaikki oli joko taivasta tai helvettiä ja suunta saattoi vaihtua viidessä minuutissa.

Hän lähti ja hyvä niin, itse olisin rakkaudenkipeänä rassukkana varmaan jäänyt vuosikausiksi epävakaaseen helvettiin.

Tuskinpa nuo lähtevät itse. Salaa muutin kun mies oli töissä.

Eipä ole jättänyt rauhaan edelleenkään, erosta 4 vuotta.

Kannattaa lihottaa itsensä niin mies löytää uuden ja menettää mielenkiintonsa. Oli mun keino päästä eroon. Mies inhosi lihavia ja lihotin tahallani itseni, jotta jätti mut. Eron jälkeen laihdutin takaisin ja olen onnellisempi kuin koskaan. Aloin siis sellaiseksi, mitä vihaa välttyäkseni väkivallalta ja mahdolliselta kuolemalta. Toimi!

Minä jätin mieheni, joka kävi leipäveitsen kanssa päälleni ja potkaisi rintalastani sisään.  Vielä kaksi vuotta eromme jälkeen voimakas hengittäminen sattui.  Mies oli sairaan mustasukkainen, veti ihan omasta päästään tarinoita, joissa minä makasin milloin kenenkin kanssa ja missä tahansa.  Keskusteli näitten olemattomien miesten kanssa yöllä sängyn laidalla istuessaan.  Linnottautui päiväkausiksi yläkertaan lukkojen taakse elämään kummallista yöelämää, veteli naruja siellä huoneitten poikki toiseen ja sillä tavalla kuulemma otti kiinni näitä minun seksipartnereitani.  Tappoi kissani.

Mitä hänelle tapahtui eromme jälkeen?  Hän teki itsemurhan.  Jälkeensä hän jätti kirjeitä, joissa syytti minua, että olin hänen murhaajansa. 

Ja nyt joku kirjoittaa, että miksi en toimittanut häntä hoitoon.  Arvatkaas miksi?  No juuri siksi, että kaikki puheetkin mistään hoitoon menemisestä johtivat juuri siihen veitsien kanssa riehumiseen ja potkimiseen.  Koska sehän tarkoitti hänen mielestään sitä, että yritin saada hänet pois tieltäni voidakseni harrastaa seksiä niiden satojen miesten kanssa, joita lymysi joka nurkan takana minua odottamassa.  Minulla oli muka seksisuhde jokaisen naapurin miehen kanssa, nuoren tai vanhan ja jopa oman veljeni.  Jopa televisiosta tuli miehiä minua "naimaan."  Miten he sen tekivät, sitä en käsitä.  Jokainen auto, joka ajoi tiellä talomme ohi, oli kyttäämässä minua. 

Kerroin miehen veljelle ja hänen vanhemmilleen, että mies tarvitsee hoitoa.  Minulle vain leviteltiin käsiä, että asia ei heille kuulu.  Soitin terveyskeskukseen ja siellä sanottiin, että miehen on itsensä tultava keskustelemaan asiastaan.  Ja koska mitään ei ole tapahtunut, en voi miestä väkisin minnekään viedä. 

Lopulta oma isäni puuttui asiaan ja haki minut pois.  Oli siinä vaiheessa jo aivan romuna.

Tämä kaikki tapahtui 70-luvun lopulla.  En tiedä olisiko asiat nykyään helpompi hoitaa, hieman epäilen, että edelleenkään ihmistä ei saa hoitoon ilman hänen omaa tahtoaan.

Kävin miehen kuoleman jälkeen hänen työnantajansa luona ja hän kertoi työkavereiden jotain puhuneen miehen käytöksestä, mutta hän hoiti työnsä erinomaisen hyvin, oli hyvin palkatussa hommassakin.  eli työpaikaltakaan ei osattu häntä minnekään ohjata, koska mitään aivan erityistä ei ollut tapahtunut.  Näin se vaan menee, olen tänä päivänäkin surullinen hänen kohtalostaan, koska aivan varmasti jotain olisi voitu tehdä, jos vain olisi ollut mahdollisuus.  Olin kyllä niin nuorikin vielä silloin, että ei minulla ollut tätä ymmärrystä mitä nyt.  Ehkä joku lääkitys olisi voinut olla hänelle hyväksi.  Tai sitten ei, kuka tietäisi.  Hän oli täältä lähtiessään vasta 28-vuotias.  Kun tapasimme, hän oli aivan normaali nuori poika.  Vasta avioiduttuamme alkoi outo käytös tulla esiin.  Kotiväkeensä hänellä oli huonot välit enkä koskaan saanut selville miksi.

657567 kirjoitti:

Nainen oli joku epävakaa persoonallisuus, kaikki oli joko taivasta tai helvettiä ja suunta saattoi vaihtua viidessä minuutissa.

Hän lähti ja hyvä niin, itse olisin rakkaudenkipeänä rassukkana varmaan jäänyt vuosikausiksi epävakaaseen helvettiin.

Minäkin olisin jäänyt miehen kanssa, koska itsetunto oli jo niin poljettu. Onneksi lähti ja säilyin hengissä. Nyt on uusi uhri kehissä, jota on kuulemma pahoinpidellyt myös vakavasti ja oltu oikeudessakin siitä. Nainen sietää silti. Onnea heille vaan.

Hyvä puolihan asiassa on että voi opetella pitämään puolensa. Kiltteily ei toimi. Taistelut vielä vähemmän. Paras haihtua vaan.

Diagnoosit sinänsä on vaan diagnooseja.

T. Ikioma koti kullankallis...