Pidätkö kotiäidin työtä työnä?

Kotona oleminen ei voi olla työtä

Vierailija:

Kotona oleminen ei voi olla työtä

Jos kotona tehtävä siivous-, ruoanlaitto-, pyykinpesu-, lastenhoito-, lastenkasvatus- yms. työ olisi pelkkää " ajanvietettä" , kuin puutarhanhoitoa tai metsästystä ja kalastusta, joihin joku hupaisasti rinnasti kotiäidin pikku puuhailun, tekisi moni mieskin varmasti innosta hihkuen rentoutuakseen kyseisiä ajanvietehommia oman kodin ulkopuolella tekemänsä palkkatyön lisäksi. Mutta oikeastihan monetkaan miehet eivät jaksa osallistua oman työpäivänsä jälkeen kodin töihin juuri siksi, että kyseessä on nimenomaan työ, ei mikään virkistävä viihdetoiminta.



Totta kai kaikissa ammateissa on monen tasoista työntekijää; joku tekee työnsä suurella intohimolla ja pyrkii erinomaiseen lopputulokseen, joku toinen taas suoriutuu hommistaan rimaa hipoen jos sitenkään. Eipä siis kotiäitikään ole tietenkään mikään yhden muotin työntekijä, vaan joukkoon mahtuu kaikenlaista touhuajaa. On hyviä, taitavia kasvattajia, jotka tekevät kasvatustyönsä ajatuksella ja asioihin perehtyen, lastensa nykyisyyttä ja tulevaisuutta kokonaisuutena käsitellen - niitä, joille kotiäitiyden painopiste on nimenomaan äitiydessä, ei vaikkapa kodin puunauksessa. Ja sitten on niitä " kasvattajia" , joiden lapsille oikeasti olisi parempi edes joskus saada olla hieman asiantuntevampien hoitajien hoivissa. Ja kaikenlaisia kotiäitejä näiden ääripäiden väliltä.



Naisten olisi ihan hyvä uskaltaa arvostaa ja ihailla miesten töiden lisäksi myös oman sukupuolensa juttuja, esimerkiksi juuri kotiäidin työtä, ainakin jos äiti tekee työnsä hyvin. Koti-isiähän useimmat naiset pitävät lähes sankareina, joten miksipä ei siis kotiäitiäkin edes joten kuten kelvollisena kansalaisena, jos ei nyt ihan miesten sankaruuden tasolle päästäkään.

nämä valitukset kotihoidontuen pienuudesta ja siitä, että oman lapsensa hoidosta pitäisi saada rahaa. Sellaista vaativilla on kyllä järki hukassa pahemman kerran. Kivan mallin annatte lapsillenne. Rahaa pitäisi sataa taivaalta, vaikka ette mitään sen eteen tee. Omien lasten hoitaminen EI OLE työtä. Piste.

Ja pari faktaa: menkää töihin ennen kuin alatte pukkaamaan niitä kersoja maailmaan, niin saatte muutakin kuin minimiäp-rahaa. Ja kun se äitiyspäivärahakausi on ohi, jos ei kotihoidontuki riitä, menkää töihin, niin saatte taas rahaa. Simple as that.

Vierailija:

Hoitovapaalle voisin jäädä jos maksettaisi kunnolla tästä työstä.

Ollakseen töissä täytyy olla työsuhde. Jonkun täytyy olla työnantaja ellei ole yrittäjä. Työstä maksetaan palkka, siihen kuuluu työajat jne.. Se on useamman aikuisen välinen (taloudellinen) suhde. Jos joku pykää kersoja, niin sehän on hänen oma yksityinen valinta, jota ei kukaan ole allekirjoittanut ja viralliseksi vahvistanut.

On luuseriutta olla minimiäitiyspäivärahalla.

Vierailija:

Pakkohan Stellan on pitää sitä työnä, että pääsee pätemään

kun ei pikkurouvalla ole koulutusta eikä ammattia niin onhan se niitä lapsia väännettävä kahden vuoden välein, että voi kertoa olevansa töissä.

.

Tänään päivä on todellakin tuntunut lomalta. Mies lähti aamulla aikaisin muksujen, kissamme ja äitinsä kanssa käymään Turussa sukulaistätinsä luona ja tulevat huomenna. Mä jäin vaavin kanssa kotiin kahdestaan, kun en jaksanut sinne lähteä. Koti on siivottu eilen, pyykkivuoret myöskin eilen purettu. Oikeastaan ei ole himassa mitään duunii, kunhan vauvan kanssa aikaani kulutan, tänään ollut himapäivä, kaupassa ainoastaan käytiin iltapäivällä. En ole oikeastaan mitään tehnyt. Rauhallista, kunhan kulutan aikaani. Ja nautin tästä hiljaisuudesta, kun vauvakin nukkuu niin paljon.

Mutta kun on 3 pientä lasta ja kissa. Iso talo ja iso piha täynnä yleensä kaikenlaista puuhaa. Minä harvemmin laiskottelen, vaan puuhastelen lasten kanssa monenlaista, niin kyllä sitä duunia löytyy monen läänin verran.

En minä mainosta olevani töissä, kun kotiäiti olen. Mielestäni tämä kuitenkin on tavallaan työtä, työtä jota ei mielestäni arvosteta laisinkaan. Jos sanoo jollekin olevansa kotiäiti, saa joskus aika nyrpeän vastaanoton. Myöskään, jos jää kotiäidiksi, siitä saa tukia aika huonosti. Meillä kuitenkin hyvä tilanne, kun mies tienaa hyvin ja molemmilla on ennestään (perintö) rahoja ja molemmilla asuntoja vuokrattavana, joista saa lisätuloja. Esim saan noin 6200e/kk (kun siinä mukana lapsilisät, tuet ja asuntojeni vuokratulot). Mutta pointti on siinä, ettei monella ole asuntoja joita vuokraa, vaan tulot ovat pelkästään tukia, jotka suhteellisen huonot, varsinkin jos perheessä isä vaikka on pienituloinen ja äiti jää kotiäidiksi ja lapsia on vaikkapa 5, eikä ole säästössä rahaa, silloin taloudellinen tilanne on huono.

Mua ei hävetä, ettei mulla ole peruskoulun lisäksi koulutusta. Minä nautin elämästäni, eikä jonkun koulun käyminen eläämääni muuta. Olen saanut elämäni aikana tehdä mukavasti pieniä pätkätöitä ja niistä olen onnellinen, kiitollinen ja ylpeä, että olen saanut tehdä mielenkiintoisia ja monipuolisia töitä, vaikkei minulla koulutusta ole ollutkaan, ne ovat kasvattaneet minua ja olen ymmärtämään erilaisia ihmisiä entistä enemmän ja arvostamaan monia eri työpaikkoja.

Minä en tehtaile lapsia sen vuoksi, koska minulla ei ole koulutusta, eikä työpaikkaa. Vaan siksi, koska olen kasvanut suurperheessä ja suurperhe on aina - lapsesta saakka ollut minun haave. Sellainen unelma ja haave, minkä haluan toteuttaa. Olen hurjan lapsirakas ja nautin lapsista ja kotiäitiydestä - tämä on juuri minulle luotu elämäntehtävä - tätä minä haluan. Olen hömppä ja minun olisi vaikea kuvitella olevan suht hyvässä ammatissa (esim sisarukseni ovat lääkäreitä, opettajia ja lakimiehiä), ne eivät ole minua varten. Olen pullantuoksuinen äitihahmo, joka huolehtii ja hoivaa pentuettaan ja kotiaan ja minä todellakin nautin tästä kotiäitiydestä ja lapsista.

Alusta asti oli selvää, kun miehen kanssa tutustuttiin, että halutaan iso perhe, molemmat ollaan hyvin lapsirakkaita, romanttisia ja tunteellisia ihmisiä (kalat horoskooppisia :)) ja molemmille oli itsestäänselvyys, että toivotaan suurpehettä ja jos lapsia siunaantuu, niin minä jään kotiäidiksi. Meillä kaikki ovat tähän järjestelyyn tyytyväisiä.

Minä haluan ainakin sellaisen elämän, josta haaveilen ja joka tuntuu minunlaiselta ja jossa olen onnellinen. Hyvä parisuhde, lapset ja kotiäitiys on se minun ihanne elämä :)

No ehkä tämä taas usean mielestä on leuhkimista, kultalusikka suusssa syntynyt yms höpinää. Niin minä ainakin nautin elämästäni (vaikka siihen mahtuu myös paljon vastoinkäymisiä) ja tämä on minun elämääni.

Minun mielestä et leuhkinut yhtään vaan kerroit asiat niinkuin ne sinulla ovat =) Tosi harmi, että sinun kirjotuksiin puututaan jatkuvasti!

Itse esim. nykysessä toimistotyössä pääsen mielestäni fyysisesti ja henkisesti paljon helpommalla kuin 3 pienen lapsen kotiäitinä ollessa.

kun itse kirjoitat vierailijana, eikä kukaan näe, kuinka paljon sinäkin EHKÄ (enkä nyt halua selitystä kuinka monta tuntia ja minuuttia päivässä olet ja miksi) vietät aikaasi netissä. Tosin tilanteesi voi olla erilainen kuin stellalla. Miksi ihmeessä te morkkaatte kaikkia jotka uskaltavat kirjoittaa tänne nimimerkillä. Minusta omalla nimimerkillä kirjoittaminen on aika rohkeaa!



terv. vierailija myös (koska minulla ei VIELÄ ole tunnuksia)

Meillä kun tuo mies ei sitä millään tajua että minä en tosiaan täällä vaan OLE, vaan teen töitä koko päivän ei mun työt lopu klo 16 vaan jatkuu niin kauan kun lapset on nukkumassa...

Sitten vielä kun omakotitalossa asutaan niin tuolla pihalla kyllä riittää hommia. Mutta eihän ne mitään ole kun kuitenkin SAA OLLA kotona vaan.

Hassua että sitten kun tästä menen taas töihin niin kaikki nuo hommat jää silti mulle ja silti käyn päivät töissä...

Sekin oli meillä aika hassua että sillon kun mä olin töissä ja mies päivät lapsen kanssa kotona niin nuo hommat oli silti kaikki mulla mies täällä oikeesti vaan OLI. Pelas tietokoneella ja teki omia juttuja...

Kauhulla odotan " oikeisiin" toihin lähtöä.. juuri tuon takia.

juupa juu... sen piti alkaa tammikuussa jo " harjottelemaan" mutta nyt on jo toukokuu ja se on kerran imuroinut... sekin sillon kun suutuin taas vaihteeks kun se ei mitään ees yritä... elokuussaa meen takas töihin että sitten sse nähdään missä ihmeen ajassa mä hoidan nuo kaikki työt... eipä siinä jää yhtään vapaa aikaa.

Ja sellanen juttu vielä että mies halusi välttämättä omakotitaloon ja lupasi pihan hoitaa... ja mites kävi? eipä ole hoitanut ei...

Viime viikolla mä haravaoin ja mies lupas hoitaa kasat pois... (oisin ite hoitanut mut kottikärryt miehen jäljiltä sellasessa paikassa että en saanut niitä pois) niin tuollahan ne kasat edelleen on... mies kun on aina niin poikki töiden jälkeen, mutta silti jaksaa omia juttujaan touhuta... KYllä taas ottaa päähän...

T:32

Olet Stella todella varakas nainen.

Vaikka meidän vilperttien kanssa se onkin täyttä työtä 24/7, mut jos tässä tällähetkellä ois vielä ansiotyössä, niin mä varmaan kuolisin uupumukseen;)

Mutta minulla onkin vain yksi " helppo" lapsi.



Toki on aina ne pyykin pesut yms, mutta kyllä mielestäni tämä on lomailua verrattuna " oikeaan" työpaikkaan, jonka lisäksi vielä hoitaisin kodin.



Varmasti erilaiset fiilikset jollakin toisella.

Asun ulkomailla eikä täällä saa mitään tukia valtiolta. Miehen palkalla elellään. Välillä ärsyttää kuunnella, kuinka Suomessa valitetaan, kun omien lasten hoidosta maksetaan niin vähän.

eli en pidä työnä!

" Oikeassa" työssä, vaikka stressinen työ onkin, oli paljon helpompaa.

Se on elamaa se.

vaikka itse tavallaan olenkin kun olen hoitovapaalla. Töistä sai sitä ihan omaa rahaa ja tärkeitähän nuo työtoveritkin ja pikkujoulut ym ovat.