Suosittele ERINOMAISTA romaania/kirjailijaa
Lars Keplerin tasoisia dekkarikirjailijoita? Ihan minkä tahansa tyylilajin romaaneja/kirjailijoita, jotka koet erinomaisen hyviksi?
Kommentit (19)
Yksi parhaimmista lukemistani romaaneista on Kaari Utrion Ruusulaakso. Ei ehkä parikymppisille avaudu kun sen verran "vanhaa juttua" (vaikkakin Utrion nykyaikaisin romaani kenties koskaan) mutta itse tykkäsin kovasti.
Joseph Heller: Herra tietää. Satiiria parhaimmillaan.
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan.
Hieman kevyempinä mainittakoon kaksi brittiläistä dekkarikirjailijaa, joiden kirjoja olen kuunnellut ja ne ovat viihdyttäneet: Paula Hawkins ja Clare Mackintosh.
Vierailija kirjoitti:
Joel Haahtela
Haahtelan kaikissa kirjoissa on sama juoni.
Aina etsitään ja tarkkaillaan ihmisiä ja aina matkustetaan etsityn henkilön perässä.
Tarinassa on aina joku kirje, lappu tai kirja, joka johtaa etsintään / edistää etsintää.
- 4 Haahtelaa lukenut -
Stanislaw Lem
Richard Morgan
Andrzej Sapkowski
Viimeksi innostuin oikein kunnolla Curtis Sittenfeldistä. American Wife, Prep, Sisterhood - kaikki hyviä. Eligible oli jo vähän chick litin suuntaan.
Emma Donoghue: Huone (Room). Ihana ja koskettava kirja äidistä ja 5-vuotiaasta pojasta lukitussa huoneessa. Tosi kaunis kuvaus äidinrakkaudesta imetyksineen kaikkineen, koko kirja kuvattu pojan näkökulmasta. Suosittelen!
Pat Conroy Vuorovetten prinssi. Unohda se kökkö elokuva, jos olet nähnyt sen. Kirja on aivan erilainen. Kannattaa ehdottomasti lukea.
672 sivun paketti kertoo katkanpyynnillä elantonsa ansaitsevan Wingon perheen tarinan värikkäästi ja mitään kainostelematta. Maailmaa katsotaan Tomin näkökulmasta, mutta yhtä tärkeissä rooleissa ovat hänen kaksoissiskonsa Savannah sekä isoveli Luke. Urheilu ja valmentaminen tuovat Tomin elämään valopilkkuja vaikeinakin hetkinä. Omalla tavalla koko kirjaa voisi ajatella otteluna, jossa ovat vastakkain Etelä-Carolina ja New York.
Vuorovetten prinssin teksti on monenkirjavaa. Väkivaltaisimmat kohtaukset tuntuvat puistattavilta, vaikka ovatkin tarinan kannalta oleellisia. Vastapainona on huumorisävytteisiä dialogeja sekä seesteisempää luontokuvausta. Kirja keskittyy voimakkaasti perheen ja sen jäsenten elämän kuvaukseen, mutta on myös kunnianosoitus merelle sekä pikkupaikkakuntien sitkeille ihmisille.
En tunne yhtäkään erinomaista mustalaista.
Täältäkin ääni Vuorovetten prinssille, on huikea kirja.
Täytyykin lukea taas.
Pat Conroylla muitakin hyviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään erinomaista mustalaista.
Sama täällä, aina joku katsoo asiakseen ilmoittaa vallan englanninkieliset romanit.
Riikka Pulkkinen.