Ihastunut varattuun työkaveriin ja itsekin varattu - miten kanavoin tämän rakentavasti?
Onko mitään ehdotuksia? Fakta on, että kemiaa löytyy molemmin puolin mutta olosuhteiden vuoksi emme tietenkään voi alkaa suhteeseen. Kumpikin sitoutuneita tahoillaan, mutta kipinät lentelee silti... Miten saisin ihastuksen kanavoitua rakentavasti? Tunne itsessään on ihana, mutta sydän särkyy kun tietää, että pidemmälle ei voi mennä. Onko tässä nyt oman suhteen tarkastelun paikka?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on onneksi pikkujoulukausi alkamassa. Ei muuta kuin siellä maistiaiset ja sitten miettimään jatkoa.
Jep! ei muuta kuin kokeiluun salaa!
Odotan jo ens pe pikkujouluja <333 uuuhh
Handjobi ilman penetraatiota ei ole pettämistä
Jos nyt lähdettäisiin siitä, että pettäminen ei tule kysymykseen? Ap
Mistä tiedät että toinenkin on ihastunut? Oletteko jutelleet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähdettäisiin siitä, että pettäminen ei tule kysymykseen? Ap
Ei lähdetä sille tielle kumminkaan. Nyt vaan rohkeesti pikkarit pois ja lompsa leväälleen. Et tiedä mitä voit menettää!!!!
Ja lässyn lässyn noiden "ihastumisien" ja "kemioiden" kanssa. Miksi sotkea monen ihmisen elämä. Ensin irti nykyisestä jos ei enää maistu ja senjälkeen katse eteenpäin. Aikuiset ihmiset, miksi sotkette elämäänne kuin ikuiset teinit? Vähän ajan kuluttua ulistaa taas jostain itse aiheutetusta ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja lässyn lässyn noiden "ihastumisien" ja "kemioiden" kanssa. Miksi sotkea monen ihmisen elämä. Ensin irti nykyisestä jos ei enää maistu ja senjälkeen katse eteenpäin. Aikuiset ihmiset, miksi sotkette elämäänne kuin ikuiset teinit? Vähän ajan kuluttua ulistaa taas jostain itse aiheutetusta ongelmasta.
Kyllä siinä vaiheessa jo ottaisin eron, jos joutuisin tämmösiä miettimään. Huh tätä nykymeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja lässyn lässyn noiden "ihastumisien" ja "kemioiden" kanssa. Miksi sotkea monen ihmisen elämä. Ensin irti nykyisestä jos ei enää maistu ja senjälkeen katse eteenpäin. Aikuiset ihmiset, miksi sotkette elämäänne kuin ikuiset teinit? Vähän ajan kuluttua ulistaa taas jostain itse aiheutetusta ongelmasta.
En ole sotkemassa mitään ja mitään ei välillämme ole tapahtunut. Haluaisin kääntää tilanteen voitoksi - onko nyt itsetutkiskelun paikka, miten voisin panostaa nykyiseen parisuhteeseeni..? Jostainhan ihastuminen kertoo, mutta en itse osaa tavoittaa sitä ja siksi tein aloituksen. Ap
Löytyipä sopivasti tämä keskustelu. Olen ihastunut työkaveriin, ja olemme molemmat perheellisiä. Perjantain pikkujouluissa nyt tämä työkaveri vihjasi jotain että on kiinnostunut. Itse pysyin asiallisena, enkä todellakaan kertonut että tunne on molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lässyn lässyn noiden "ihastumisien" ja "kemioiden" kanssa. Miksi sotkea monen ihmisen elämä. Ensin irti nykyisestä jos ei enää maistu ja senjälkeen katse eteenpäin. Aikuiset ihmiset, miksi sotkette elämäänne kuin ikuiset teinit? Vähän ajan kuluttua ulistaa taas jostain itse aiheutetusta ongelmasta.
En ole sotkemassa mitään ja mitään ei välillämme ole tapahtunut. Haluaisin kääntää tilanteen voitoksi - onko nyt itsetutkiskelun paikka, miten voisin panostaa nykyiseen parisuhteeseeni..? Jostainhan ihastuminen kertoo, mutta en itse osaa tavoittaa sitä ja siksi tein aloituksen. Ap
No minä hoidin aikanaan vastaavan tilanteen seuraavasti:
Kerroin ensimmäiseksi miehelleni ihastuksesta, ja myös siitä että en ole kuitenkaan lähdössä minnekään, koska uskon että ihastumisia tulee ja menee. Seuraavaksi kerroin samat asiat ihastuksen kohteelle. Sanoin, että toivottavasti asia ei häntä häiritse, ja että itse aion nauttia siitä mukavasta tunteesta että olen ihastunut, tekemättä kuitenkaan asialle mitään. En vältellyt hänen seuraansa, vaan toimin hänen kanssaan ihan normaalisti ja juttelimme myös työasioiden ulkopuolisista asioista, kävimme välillä syömässä jne. Tutustuimme toisiimme kavereina. Vähitellen kun mies kävi tutummaksi, ihastus alkoi hälvetä. Totesin että en jaksaisi häntä kumppaninani ja aloin tuntea taas suurta iloa ja ylpeyttä omasta miehestäni. Siinä jossain vaiheessa nuo tunteet omaa miestä kohtaan olivat hieman kateissa, mutta en huolestunut asiasta.
Lopulta meistä tuli ihastuksen kohteen kanssa ihan vain hyvät tuttavat. En tajua enää ollenkaan, mihin hänessä oikein silloin ihastuin. Tosi kiva mies kyllä, ja komeakin, mutta ei vain saa enää mitään viisaria värähtämään.
Mieti tarkkaan, mitä sellaista saat juuri nyt ihastukseltasi, mitä et saa mieheltäsi. Positiivista huomiota? Tulet nähdyksi tai kuulluksi tavalla, jota et suhteessasi koe? Tunnet olevasi haluttu?
Kun on ollut pitkään yhdessä, helposti luulee tuntevansa toisensa läpikotaisin. Päätetään toisen lauseet, eikä enää käytetä aikaa toistensa kuuntelemiseen ja kuulumisten kyselemiseen riittävästi, kun oletetaan että tiedetään. Yritä etsiä se kipupiste parisuhteestanne, jonka olet laastaroinut ihastumalla toiseen mieheen. Kun löydät sen, puhu asiasta miehesi kanssa rakentavasti ja yritä myös pudottaa itsesi todellisuuteen ihastuksesi suhteen. Hänkin on vain ihminen keikkine vikoineen.
Olen kirjoittanut tämän toiseenkin keskusteluu, mutta olen sitä mieltä, että jos kaipaat läheisyyttä, hakeudu lähelle. Jos kaipaat kosketusta, kosketa. Ruoki sitä, mitä haluat suhteeseenne lisää. Älä ainakaan vetäydy ja jää odottamaan, että mies ymmärtää sanattomasti mitä kaipaat.
Positiivista on se, että olet halukas asialle jotain tekemään. Tuo ihastus nimittäin helposti erkaannuttaa sinua ja miestäsi ihan huomaamattakin ihastuksen kasvaessa.
Reikä pyöreäksi, elämät paskaksi. Lapsethan kärsimyksestä kantavat pääosan. Tämänhän halusit kuulla.
Nyt on onneksi pikkujoulukausi alkamassa. Ei muuta kuin siellä maistiaiset ja sitten miettimään jatkoa.