Lue keskustelun säännöt.
Miksi isyysvapaita ei käytetä vieläkään enemään vaikka niitä pidennettiin jo v 2015 lyhentämättä äidin vapaita?
10.11.2018 |
Onko jokainen tuore isä niin suuripalkkaisessa työssä, ettei vapaita pysty/halua pitää? Epäilen. Kyse on asenteista ja omasta halusta.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Pidennettiinkö mahdollisuutta pitää äidin kanssa yhtäaikaa? Koska tällä hetkellä ne mielestäni pitää pitää siihen mennessä kun lapsi on 2v, ja uusimmat kun tekevät lapsia peräkkäin useamman niin äiti ei siinä välissä oikein voi mennä töihin jolloin sen pitäisi onnistua päällekkäin että toimisi.
WHO:n imetyssuosituskin on 2-vuotiaaksi, eli sitä nuoremman lapsen äitiä ei muutenkaan tulisi kannustaa lähtemään töihin vaan päinvastoin.
Sille on ihan biologiset syyt miksi äiti on yleensä kotona lapsen kanssa eikä isä. Eikä niitä silloin muuteta millään lainsäädännöllä.
Juurikin näin, hieno puheenvuoro. Esimerkiksi Ruotsissa ihmisen biologia on aivan erilaista, ja johtaa siihen, että miehet käyttävät enemmän vanhempainvapaita. Tämä luonnonvalinta kiihtyi sattumalta silloin, kun paikallista perhevapaalainsäädäntöä muutettiin. Suomalaiset ovat eri lajia, otsallaankin näkee, että biologia on selittävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologiset syyt, eikä vain imetykseen liittyvät. Se nyt vaan on niin että suurempi osa naisista ovat enemmän hoivaajatyyppiä kuin suurempi osa miehistä, ja jäävät mieluummin kotiin.
En ihan rehellisesti voisi kuvitellakaan meneväni töihin ja jättäväni esimerkiksi alle 1,5-vuotiaan lapsen hoitoon, edes isälle. Ei vaan tunnu luonnolliselta olla erossa niin pitkiä aikoja niin pienestä lapsesta.
Ei ole mitään biologisia syitä miksei mies voisi hoitaa vauvaa. Jos mies ei osaa hoivata eikä herkistyä vauvan tarpeille niin sitten sen pitää opetella se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidennettiinkö mahdollisuutta pitää äidin kanssa yhtäaikaa? Koska tällä hetkellä ne mielestäni pitää pitää siihen mennessä kun lapsi on 2v, ja uusimmat kun tekevät lapsia peräkkäin useamman niin äiti ei siinä välissä oikein voi mennä töihin jolloin sen pitäisi onnistua päällekkäin että toimisi.
WHO:n imetyssuosituskin on 2-vuotiaaksi, eli sitä nuoremman lapsen äitiä ei muutenkaan tulisi kannustaa lähtemään töihin vaan päinvastoin.
Sille on ihan biologiset syyt miksi äiti on yleensä kotona lapsen kanssa eikä isä. Eikä niitä silloin muuteta millään lainsäädännöllä.
Argumenttisi ovat kestämättömiä. Tutkimusyen mukaan liian tiheä synnytysväli on terveydellinen riskineikä muutenkaan suositeltavaa. Imetyssuositus tarkoittaa sitä, ettei vauvaa tarvitse täysimettää vuoden jälkeen. On kyse öitien vakta-asemista ja siitä, ettei isät saa ottaa isompaa roolia perheessä, koska äiti saa hallita ja määrätä, miten lasta hoidetaan.
Kun se lisääntyminen nykyään ylipäänsä aloitetaan niin myöhään, niin jos useamman meinaa tehdä niin ei siinä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin tiheät synnytykset.
Ehkä porkkanaksi paremmat äitiys- ja isyysrahat nuoremmille, ja lisäporkkana niille äideille jotka ovat ennen seuraavaa töissä jonkun aikaa?
Miksi pitää aloittaa niin myöhään? Opiskeluaikoja on lyhennetty selvästi, koska opintotukea maksetaan kitsaasti ja lyhyemmin kuin ennen. Pätkätyöt ja työttömyys on keskeisiä syitä synnytyshaluttomuuteen ja varsinkin alle 30 v naisten määräaikaiset työsuhteet ja pätkätyöt ovat huomattavia. Nämä ovat työmarkkinakysymyksiä. On helpompi jäädä epävarmassa tilanteessa kodinhoidontuelle, jos muuten on työttömänä.
Niin, miksi pitää aloittaa niin myöhään. Miksiköhän? Itse olen tehnyt lapset ennen opintoja, jolloin sain olla ihan rauhassa 5 vuotta kotona kun lasten isä oli töissä.
Eli käytännössä jos isä olisi halunnut olla kotona myös, olisi minun pitänyt kouluttautua ensin jolloin oltaisiin oltu tilanteessa jossa ollaan taas aloittamassa liian myöhään.
Jos kuvittelet että opintotuen pienentäminen ja lyhentäminen lyhentää opiskeluaikoja niin olet aivan täysin väärässä. Sehän menee päinvastoin! Opiskelijoiden on käytävä entistä enemmän töissä jolloin opintoaika vain pitenee. Vaihtoehtona on monen kymmenen tuhannen opintolaina valmistuessa. No siihenkö sitten lapsi? Ei, vaan taas se perheen perustaminen lykkääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Kyllähän naisia on hyväpalkkaisillakin aloilla. Heillä vaan on sitten vielä paremmin tienaava mies. Turha syyllistää siitä naista, juurihan oli täälläkin uutinen tutkimuksesta jonka mukaan suurin osa miehistä ei kestä jos nainen tienaa enemmän ja valitsevat siksi vähemmän tienaavan.
Kun se maailma muuttuu ja naisetkin tekisivät valintoja, joilla tienaa niin se muutos kyllä tulee koskemaan myös miehiä. Eivät ne hyvin tienaavat naiset ilman kumppania jää, veikkaan että hyvinkin nopeasti miestenkin suhde asiaan muuttuu.
Edelleen suurin osa naisista tienaa vähän ja hakeutuu tiedostaen aloille, joista he tietävät etukäteen, ettei tienaa. Sitä en voi ymmärtää. Koulutus on ilmainen, kaikki kaikille mahdollista, miksi halutaan laskea jokaista euroa ja olla riippuvaisia miehen tarjoamasta elintasosta? Millainen ihminen valitsee näin?
En ymmärrä miksi tekisin töitä alalla joka ei kiinnosta? Aika suuri osa elämästä vietetään töissä. Ja fakta on että isoa osaa naisista sattuu kiinnostamaan enemmän sellaiset alat joilla palkkaa ei ikävä kyllä makseta riittävästi.
Minä olen kouluttautunut unelma-alalleni 4,5 vuotta korkeakoulussa. Mieheni on kouluttautunut omalle unelma-alalleen (harrastuneisuuden lisäksi) vuoden aikuiskoulutuksessa. Hänen palkkansa on kaksi kertaa sen mitä minä tienaan. Molemmat rakastamme töitämme.
Elämä ei ihan oikeasti ole pelkkää tunteilla elämistä. Älyllinen nainen kyllä löytää vaihtoehtoja aloilla, joilla on myös hyvä palkkaus. Kyse on ennenkaikkea asenteista ja siitä, mitä naisille on syötetty pienestä asti, kuten hoivaamista ja "tukitöitä" kun päätöksenteko ja johtamien jätetään miehille. On erittäin surkea argumentti väittää, että ei ole olemassa mitään alaa, millä voi tienata, joka naisia kiinnostaa lähtökohtaisesti. Kiinnostavuus on myös asennekysymys ja se on myös kykyä olla innovatiivinen ja löytää itsestään erilaisia puolia.
Mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä oman perheen elatus pitäisi olla ehdottomasti etusijalla sen suhteen, että saako tehdä töitä, josta ei makseta. Elämässä on realititeetteja, jotka tuntuvat koskevan nykyään vain miehiä.
Omissa työpaikoissani on nuoret mieskollegat kertoneet, että esimies suhtautuu tosi nuivasti isyysvapaiden pitämiseen, vaikka se olisi sen parin viikon mittainen. Jos isä päättääkin käyttää hoitovapaata, niin syyllistämistä ja painostusta tulee todella paljon. Ei oma isänikään (70-kymppinen) ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi isyysvapaita saada pitää. Eli kannattaa aloittaa sitä, tätä aivopesee ne 50-60-vuotiaat esimiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jokainen tuore isä niin suuripalkkaisessa työssä, ettei vapaita pysty/halua pitää? Epäilen. Kyse on asenteista ja omasta halusta.
Mieheni oli 14 vuotta sitten vuorotteluvapaalla 5 kk lapsen kanssa kotona, lapsi meni 2 v. iässä perhepäivähoitoon.
On isiä, jotka eivät halua lapsiaan hoitaa, on äitejä jotka itse haluavat olla kotona mahdollisimman pitkään. Vaikea sanoa kumpia on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Tää ei kyllä selitä, miksi mies ei pidä ansiosidonnaista vapaata, koska ero ansiosidonnaisen ja palkan välillä (kun huomioidaan veroprosentin lasku) ei ole hirveän suuri.
Kuitenkin riittävän suuri. Ja kuinka moni äiti ihan oikeasti haluaa, että se mies "puuttuu" vauvanhoitoon ja on siinä päätös sekä vaatuuroolissa yhtä lailla äidin kanssa? Tunnen huomattavaksi enemmän äitejä, jotka omivat vauvan eivätkä todella kaipaa siihen miestä ilmaisemaan mielipiteitään tai "ottamaan" vauvaa äidiltä pois.
Asenteet ja talous ovat kaksi eri asiaa.
Itse tunnen lähinnä äitejä, jotka ovat ahdistuneet kotona ja toivoneet, että mies hoitaisi osuutensa (ja miehet ovat useimmiten mielellään jääneet kotiin). En väitä, että suurimmalla osalla perheistä olisi näin, kysehän on selvästikin valikoitumisharhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiset syyt, eikä vain imetykseen liittyvät. Se nyt vaan on niin että suurempi osa naisista ovat enemmän hoivaajatyyppiä kuin suurempi osa miehistä, ja jäävät mieluummin kotiin.
En ihan rehellisesti voisi kuvitellakaan meneväni töihin ja jättäväni esimerkiksi alle 1,5-vuotiaan lapsen hoitoon, edes isälle. Ei vaan tunnu luonnolliselta olla erossa niin pitkiä aikoja niin pienestä lapsesta.
Ei ole mitään biologisia syitä miksei mies voisi hoitaa vauvaa. Jos mies ei osaa hoivata eikä herkistyä vauvan tarpeille niin sitten sen pitää opetella se.
Ei tietenkään ole. Mutta sellaisia syitä sen sijaan on miksi naista kiinnostaa se enemmän kuin miestä, ja sen takia suurin osa perheistä jakaa vastuut näin kun jakaa. En minä tekisi yhtään lasta jos ei olisi mahdollista jäädä niiden kanssa kotiin kunnes ovat tarpeeksi isoja. Moni mies ei tekisi yhtään lasta jos hänen pitäisi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin niitä hoitamaan. Toisenlaisiakin on, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Omissa työpaikoissani on nuoret mieskollegat kertoneet, että esimies suhtautuu tosi nuivasti isyysvapaiden pitämiseen, vaikka se olisi sen parin viikon mittainen. Jos isä päättääkin käyttää hoitovapaata, niin syyllistämistä ja painostusta tulee todella paljon. Ei oma isänikään (70-kymppinen) ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi isyysvapaita saada pitää. Eli kannattaa aloittaa sitä, tätä aivopesee ne 50-60-vuotiaat esimiehet.
Mieheni on nykyään noin 50 v. ja itse ollut aikoinaan 2000-luvun alkupuolella lapsen kanssa kotona 5 kk vuorotteluvapaalla.
On fiksuja tyyppejä ja siyyen vähemmän fiksuja, en tiedä mistä mies on fiksuutensa perinyt/oppinut, ei ainakaan omalta isältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Kyllähän naisia on hyväpalkkaisillakin aloilla. Heillä vaan on sitten vielä paremmin tienaava mies. Turha syyllistää siitä naista, juurihan oli täälläkin uutinen tutkimuksesta jonka mukaan suurin osa miehistä ei kestä jos nainen tienaa enemmän ja valitsevat siksi vähemmän tienaavan.
Kun se maailma muuttuu ja naisetkin tekisivät valintoja, joilla tienaa niin se muutos kyllä tulee koskemaan myös miehiä. Eivät ne hyvin tienaavat naiset ilman kumppania jää, veikkaan että hyvinkin nopeasti miestenkin suhde asiaan muuttuu.
Edelleen suurin osa naisista tienaa vähän ja hakeutuu tiedostaen aloille, joista he tietävät etukäteen, ettei tienaa. Sitä en voi ymmärtää. Koulutus on ilmainen, kaikki kaikille mahdollista, miksi halutaan laskea jokaista euroa ja olla riippuvaisia miehen tarjoamasta elintasosta? Millainen ihminen valitsee näin?
En ymmärrä miksi tekisin töitä alalla joka ei kiinnosta? Aika suuri osa elämästä vietetään töissä. Ja fakta on että isoa osaa naisista sattuu kiinnostamaan enemmän sellaiset alat joilla palkkaa ei ikävä kyllä makseta riittävästi.
Minä olen kouluttautunut unelma-alalleni 4,5 vuotta korkeakoulussa. Mieheni on kouluttautunut omalle unelma-alalleen (harrastuneisuuden lisäksi) vuoden aikuiskoulutuksessa. Hänen palkkansa on kaksi kertaa sen mitä minä tienaan. Molemmat rakastamme töitämme.
Elämä ei ihan oikeasti ole pelkkää tunteilla elämistä. Älyllinen nainen kyllä löytää vaihtoehtoja aloilla, joilla on myös hyvä palkkaus. Kyse on ennenkaikkea asenteista ja siitä, mitä naisille on syötetty pienestä asti, kuten hoivaamista ja "tukitöitä" kun päätöksenteko ja johtamien jätetään miehille. On erittäin surkea argumentti väittää, että ei ole olemassa mitään alaa, millä voi tienata, joka naisia kiinnostaa lähtökohtaisesti. Kiinnostavuus on myös asennekysymys ja se on myös kykyä olla innovatiivinen ja löytää itsestään erilaisia puolia.
Mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä oman perheen elatus pitäisi olla ehdottomasti etusijalla sen suhteen, että saako tehdä töitä, josta ei makseta. Elämässä on realititeetteja, jotka tuntuvat koskevan nykyään vain miehiä.
En tietenkään väittänyt ettei ole mitään alaa jossa tienaa ja joka kiinnostaa naisia. Mutta niitä on vähemmän, ja se johtuu juuri siitä että niistä aloista mitkä naisia kiinnostavat on totuttu maksamaan vähemmän. Naisalojen palkkaus on se mikä pitäisi saada kuntoon, ei naisia siirtymään muille aloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Tää ei kyllä selitä, miksi mies ei pidä ansiosidonnaista vapaata, koska ero ansiosidonnaisen ja palkan välillä (kun huomioidaan veroprosentin lasku) ei ole hirveän suuri.
Kuitenkin riittävän suuri. Ja kuinka moni äiti ihan oikeasti haluaa, että se mies "puuttuu" vauvanhoitoon ja on siinä päätös sekä vaatuuroolissa yhtä lailla äidin kanssa? Tunnen huomattavaksi enemmän äitejä, jotka omivat vauvan eivätkä todella kaipaa siihen miestä ilmaisemaan mielipiteitään tai "ottamaan" vauvaa äidiltä pois.
Niin. Se biologia. Kuten tässä on jo mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti kun isä oppii ottamaan vastuun imettämisestä niin minä voin mennä töihin ja hän jäädä kotiin. Veikkaan että siihen tarvitaan vielä useampi miljoona vuotta evoluutiota. Vähintään.
Kuinka pitkään kuvittelet vauvoja imetettävän Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Tää ei kyllä selitä, miksi mies ei pidä ansiosidonnaista vapaata, koska ero ansiosidonnaisen ja palkan välillä (kun huomioidaan veroprosentin lasku) ei ole hirveän suuri.
Kuitenkin riittävän suuri. Ja kuinka moni äiti ihan oikeasti haluaa, että se mies "puuttuu" vauvanhoitoon ja on siinä päätös sekä vaatuuroolissa yhtä lailla äidin kanssa? Tunnen huomattavaksi enemmän äitejä, jotka omivat vauvan eivätkä todella kaipaa siihen miestä ilmaisemaan mielipiteitään tai "ottamaan" vauvaa äidiltä pois.
Taisit kertoa totuuden. Äitiyteen hurahtaneet ja siitä elämään sisältönsä saaneet ovat uusi ilmiö ja netti antaa siihen kuplaan hyvät mahdollisuudet toisin kuin esim.1970-1980-luvuilla, jolloin oli äitien itsestään selvää mennä kodin ulkopuolelle töihin jo viimeistään vuoden päästä synnytyksestä, kun ei ollut niin paljon verovaroin tuettuja etuuksia kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten miehet ihmettelevät, kun lapset jäävät äidille eron tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko jokainen tuore isä niin suuripalkkaisessa työssä, ettei vapaita pysty/halua pitää? Epäilen. Kyse on asenteista ja omasta halusta.
On se isän isompi palkka yksi syy. Itse pohdin pitkään uskallanko pitää kaikki isyysvapaat, koska korvaus on aika pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Tää ei kyllä selitä, miksi mies ei pidä ansiosidonnaista vapaata, koska ero ansiosidonnaisen ja palkan välillä (kun huomioidaan veroprosentin lasku) ei ole hirveän suuri.
Kuitenkin riittävän suuri. Ja kuinka moni äiti ihan oikeasti haluaa, että se mies "puuttuu" vauvanhoitoon ja on siinä päätös sekä vaatuuroolissa yhtä lailla äidin kanssa? Tunnen huomattavaksi enemmän äitejä, jotka omivat vauvan eivätkä todella kaipaa siihen miestä ilmaisemaan mielipiteitään tai "ottamaan" vauvaa äidiltä pois.
Niin. Se biologia. Kuten tässä on jo mainittu.
Jo neuvolassa varoitetaan siitä, että äiti ei saa omia vauvaa itselleen vaan myös isän pitää antaa hoitaa vauvaa ja opetella yhdessäoloa. Näin varoiteltiin jo 2004.
Meillä opettelimme yhdessä vauvanhoitoa, eikä kumpikaan ylentänyt itseään ylimmäksi asiantuntijaksi. Lapsi puhuu edelleen asioistaan sekä isälle että äidille, vaikka teiniän myrskyjä pukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti kun isä oppii ottamaan vastuun imettämisestä niin minä voin mennä töihin ja hän jäädä kotiin. Veikkaan että siihen tarvitaan vielä useampi miljoona vuotta evoluutiota. Vähintään.
Kuinka pitkään kuvittelet vauvoja imetettävän Suomessa?
Ikävä kyllä aivan liian vähän. Asia johon yritän jatkuvasti saada muutosta työssäni.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Jaa, no mie ainakin mietin ylä-asteella sen mukaan mikä on miusta mielenkiintoinen ala, enkä sen mukaan et miten paljon mahdollinen mies tienaa...
P.s. löysin miehen 35v, jonka kanssa nyt toinen lapsi tulossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä käsittämättömästä vinoumasta, että lähes kaikissa pariskunnissa mies tienaa enemmän. Miten naiset saisi motivoitua aloille, joissa on hyvä palkkaus ja hyvät työllistymismahdollisuudet? Ja ettei naiset valitse vain aloja, jotka "tuntuvat kivoilta", koska tietävät, ettei heidän tarvitse huolehtia perheen elatykseatå ja kantaa siitä pääasiallisia vastuuta?
Tää ei kyllä selitä, miksi mies ei pidä ansiosidonnaista vapaata, koska ero ansiosidonnaisen ja palkan välillä (kun huomioidaan veroprosentin lasku) ei ole hirveän suuri.
Kuitenkin riittävän suuri. Ja kuinka moni äiti ihan oikeasti haluaa, että se mies "puuttuu" vauvanhoitoon ja on siinä päätös sekä vaatuuroolissa yhtä lailla äidin kanssa? Tunnen huomattavaksi enemmän äitejä, jotka omivat vauvan eivätkä todella kaipaa siihen miestä ilmaisemaan mielipiteitään tai "ottamaan" vauvaa äidiltä pois.
Niin. Se biologia. Kuten tässä on jo mainittu.
Jo neuvolassa varoitetaan siitä, että äiti ei saa omia vauvaa itselleen vaan myös isän pitää antaa hoitaa vauvaa ja opetella yhdessäoloa. Näin varoiteltiin jo 2004.
Meillä opettelimme yhdessä vauvanhoitoa, eikä kumpikaan ylentänyt itseään ylimmäksi asiantuntijaksi. Lapsi puhuu edelleen asioistaan sekä isälle että äidille, vaikka teiniän myrskyjä pukkaa.
Tämä onkin hienoa ja pikkuhiljaa voi olla että useammat isät osallistuvat yhä enemmän. Mutta keppi ja pakko siihen ei tule auttamaan.
Miehet pitäisi opettaa asettamaan lapset uran edelle ja tekemään oma osuutensa eli 50% lastenhoidosta. Pitäisi olla itsestäänselvyys että isät jäisivät kotiin hoitamaan lapsia yhtä paljon kuin äiditkin.
Jos päättää lapsia tehdä niin silloin uraohjustelu pitää lopettaa siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Sillä on tietenkin negatiivisia vaikutuksia urakehitykseen mutta se uhraus pitää olla valmis tekemään jos haluaa lapsia. Niinhän se naisillakin menee.