Tapailemani mies alkaa "riidellä" aina kun olen lähdössä
Tai jos sanon jonkun mielipiteen keskustelussa lähdön lähellä, hän osoittaa erimielisyytensä asiasta. Esim. Radiosta tulee hyvä kappale, niin hän sanoo että ei se oikeastaan kovin hyvä ole.
Olen huomannut tällaisen kaavan toistuvan.
Onko tämä jotain eroahdistusta tai passiivisaggressiivisuutta? Mistä johtuu?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista. Haluaa, että sinulla on lähdön jälkeen paha olla. Pienikin erimielisyys jää painamaan.
Jep. Sadismia. Varo.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista. Haluaa, että sinulla on lähdön jälkeen paha olla. Pienikin erimielisyys jää painamaan.
Oho, oikeasti vai? En ole huomannut, että minulle tulisi paha olo erimielisyyden takia. Ei mitään tappelua kuitenkaan kehitä tai mene henkilökohtaisuuksiin. Olen ajatellut, että yrittää pitkittää vaan lähtöä luomalla turhaa keskustelua jostain suht mitättömästä asiasta. Ap
Ukolla hylkäämistrauma. Ahdistuu eron hetkellä (ei siis ymmärrä tätä itse) ja se purkautuu jonkinlaisena turhautuneena käytöksenä. Esim. juuri kuten ap kirjoitti.
t. Keittiöpsykologi
Kontrolloinnin ensimmäinen askel. Sinä et päätä mikä musiikki on hyvää, ainoastaan hänen mielipide on tärkeä. Kuinka pitkään olet tapaillut häntä? Pikku hiljaa tulee varmasti muitakin juttuja, missä hän alkaa määrätä, esim. ketä saat tavata, miten saat pukeutua...
Et ole ehkä huomannut tällaista piirrettä, koska et ole helposti alistettavissa. Joku huonoitsetuntoisempi miettisi jo täyttä päätä miten voisi miellyttää paremmin, ettei miehen tarvitsisi aina huomautella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista. Haluaa, että sinulla on lähdön jälkeen paha olla. Pienikin erimielisyys jää painamaan.
Oho, oikeasti vai? En ole huomannut, että minulle tulisi paha olo erimielisyyden takia. Ei mitään tappelua kuitenkaan kehitä tai mene henkilökohtaisuuksiin. Olen ajatellut, että yrittää pitkittää vaan lähtöä luomalla turhaa keskustelua jostain suht mitättömästä asiasta. Ap
Miksi sitten edes kysyt asiaa? jos sillä ei olisi merkitystä, et sitä kyselisi. Nyt kysyt eli asia on jäänyt vaivaamaan - ihan niin kuin mies haluaakin. KOhta huomaat syyllistyväsi siitä, kun olet eri mieltä miehen kanssa.
Mun mustis ja kontrolloiva ex teki tuota. Hän huolehti, että lähdin omiin menoihini pahoilla mielen. Lisäksi ex järjesteli kaikkea pikkuhankaluutta lähtööni.
Sittenhän se vaan paheni ja paheni. Lopulta mulla yhdistyi omiin menoihin ikävä fiilis, hankaluus, jännitys ja riita niin paljon ettei enää huvittanut oikeasti lähteä minnekään muualle kuin välttämättömiin menoihin. Se oli ollut varmaan exän tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloinnin ensimmäinen askel. Sinä et päätä mikä musiikki on hyvää, ainoastaan hänen mielipide on tärkeä. Kuinka pitkään olet tapaillut häntä? Pikku hiljaa tulee varmasti muitakin juttuja, missä hän alkaa määrätä, esim. ketä saat tavata, miten saat pukeutua...
Et ole ehkä huomannut tällaista piirrettä, koska et ole helposti alistettavissa. Joku huonoitsetuntoisempi miettisi jo täyttä päätä miten voisi miellyttää paremmin, ettei miehen tarvitsisi aina huomautella.
Eikö nyt jokaisella ole kuitenkin oikeus eriävään mielipiteeseen :) Luulen, että mies vaan ahdistuu erosta.
Luulen, että miesparka on laitettu päiväkotiin jo vauvana. Äiti on hänet sinne hyljännyt ja itkulla/kiukulla hän on vauvana saanut lohdutusta.
Mies tulee tarvitsemaan pitkän traumaterapian kiintymyssuhdetrauman korjaamiseksi. Suosittelen, että jätät sen sian niin ei tarvitse omaa elämää uhrata tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ukolla hylkäämistrauma. Ahdistuu eron hetkellä (ei siis ymmärrä tätä itse) ja se purkautuu jonkinlaisena turhautuneena käytöksenä. Esim. juuri kuten ap kirjoitti.
t. Keittiöpsykologi
Tätä kanssa mietin, kun en ole pitkään aikaan ollut oikeassa suhteessa, mutta muistan että yhteen aikaan poikaystävän kanssa kehitin aina riidan tai itkua jostain ongelmasta, koska oli etukäteen ikävä. Enkä ole siis henkisesti pahoinpitelevä ihminen ainakaan tietoisesti. Naurettiin tälle, kun tajuttiin asia ja läheisyyden lisääminen auttoi vähän. Ap
Haluaisi vetää vituiksi mutta kun se ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloinnin ensimmäinen askel. Sinä et päätä mikä musiikki on hyvää, ainoastaan hänen mielipide on tärkeä. Kuinka pitkään olet tapaillut häntä? Pikku hiljaa tulee varmasti muitakin juttuja, missä hän alkaa määrätä, esim. ketä saat tavata, miten saat pukeutua...
Et ole ehkä huomannut tällaista piirrettä, koska et ole helposti alistettavissa. Joku huonoitsetuntoisempi miettisi jo täyttä päätä miten voisi miellyttää paremmin, ettei miehen tarvitsisi aina huomautella.
Eikö nyt jokaisella ole kuitenkin oikeus eriävään mielipiteeseen :) Luulen, että mies vaan ahdistuu erosta.
Kysehän tässä ei ollut siitä, mikä mielipide kelläkin oli musiikista. Mies käyttää kontrollointitekniikkaa alistaakseen ap:ta. Ai olet lähdössä, no senpä opit että hyvällä mielellä et tule lähtemään. Sillä, mikä trauma miehellä on taustalla, ei ole merkitystä. Ap ei ole psykiatri miehelle, eikä kuulukaan olla. Ap:n ei kuulu varoa hissun kissun ettei miehelle vaan tule paha mieli. Ap:lla on täysi oikeus elää omaa elämäänsä, ilman että mies käyttää emotionaalista kontrollointia ja kiristää ap:ta tuntemaan pahaa oloa aina kun mies ei pääse määräämään.
Minä sanon: juokse! Se alkaa aina näin pienillä jutuilla, ja sitten tulee se ensimmäinen lyönti. Silloin on jo myöhäistä.
Esimerkki ei ollut nyt hyvä enkä ole varma, onko koskaan varsinaisesti tapahtunut niin että mies on sanonut jonkun tykkäämäni kappaleen olevan _huono_. En edes loukkaannu mistään pienestä eri mieltä olemisesta, minusta on vaan hassua, että niin tekee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloinnin ensimmäinen askel. Sinä et päätä mikä musiikki on hyvää, ainoastaan hänen mielipide on tärkeä. Kuinka pitkään olet tapaillut häntä? Pikku hiljaa tulee varmasti muitakin juttuja, missä hän alkaa määrätä, esim. ketä saat tavata, miten saat pukeutua...
Et ole ehkä huomannut tällaista piirrettä, koska et ole helposti alistettavissa. Joku huonoitsetuntoisempi miettisi jo täyttä päätä miten voisi miellyttää paremmin, ettei miehen tarvitsisi aina huomautella.
Eikö nyt jokaisella ole kuitenkin oikeus eriävään mielipiteeseen :) Luulen, että mies vaan ahdistuu erosta.
Kysehän tässä ei ollut siitä, mikä mielipide kelläkin oli musiikista. Mies käyttää kontrollointitekniikkaa alistaakseen ap:ta. Ai olet lähdössä, no senpä opit että hyvällä mielellä et tule lähtemään. Sillä, mikä trauma miehellä on taustalla, ei ole merkitystä. Ap ei ole psykiatri miehelle, eikä kuulukaan olla. Ap:n ei kuulu varoa hissun kissun ettei miehelle vaan tule paha mieli. Ap:lla on täysi oikeus elää omaa elämäänsä, ilman että mies käyttää emotionaalista kontrollointia ja kiristää ap:ta tuntemaan pahaa oloa aina kun mies ei pääse määräämään.
Minä sanon: juokse! Se alkaa aina näin pienillä jutuilla, ja sitten tulee se ensimmäinen lyönti. Silloin on jo myöhäistä.
Mikä sinä olet arvioimaan tekeekö mies sen tahallisesti pahuuttaan vai vahingossa omien ongelmiensa vuoksi? Jälkimmäisestä voi yhdessä opetella pois lisäämällä turvallisuutta ja läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että miesparka on laitettu päiväkotiin jo vauvana. Äiti on hänet sinne hyljännyt ja itkulla/kiukulla hän on vauvana saanut lohdutusta.
Mies tulee tarvitsemaan pitkän traumaterapian kiintymyssuhdetrauman korjaamiseksi. Suosittelen, että jätät sen sian niin ei tarvitse omaa elämää uhrata tuollaiseen.
Isäkö ei ole hylännyt?
Osaa ne naisetkin.
Exä tuli aina ”kipeeksi” kun minun piti jonnekin lähteä.
”Huh huh onkohan mulla kuumetta, tuu kokeilee?”
Harmittaa se jos piirakka viedään suusta.
Se on oikeasti homppeli ja haluaisi nautiskella karvaisista kiveksistä kätösissään. Aina kun akka lähtee se tajuaa, että tuli taas tuhlattua yksi päivä/muu aika feikkisuhteessa. Runkkaa raivoisasti daddybearpornolle aina ap:n poistuttua ja tuntee samalla sekä syyllisyyttä että helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloinnin ensimmäinen askel. Sinä et päätä mikä musiikki on hyvää, ainoastaan hänen mielipide on tärkeä. Kuinka pitkään olet tapaillut häntä? Pikku hiljaa tulee varmasti muitakin juttuja, missä hän alkaa määrätä, esim. ketä saat tavata, miten saat pukeutua...
Et ole ehkä huomannut tällaista piirrettä, koska et ole helposti alistettavissa. Joku huonoitsetuntoisempi miettisi jo täyttä päätä miten voisi miellyttää paremmin, ettei miehen tarvitsisi aina huomautella.
Eikö nyt jokaisella ole kuitenkin oikeus eriävään mielipiteeseen :) Luulen, että mies vaan ahdistuu erosta.
Kysehän tässä ei ollut siitä, mikä mielipide kelläkin oli musiikista. Mies käyttää kontrollointitekniikkaa alistaakseen ap:ta. Ai olet lähdössä, no senpä opit että hyvällä mielellä et tule lähtemään. Sillä, mikä trauma miehellä on taustalla, ei ole merkitystä. Ap ei ole psykiatri miehelle, eikä kuulukaan olla. Ap:n ei kuulu varoa hissun kissun ettei miehelle vaan tule paha mieli. Ap:lla on täysi oikeus elää omaa elämäänsä, ilman että mies käyttää emotionaalista kontrollointia ja kiristää ap:ta tuntemaan pahaa oloa aina kun mies ei pääse määräämään.
Minä sanon: juokse! Se alkaa aina näin pienillä jutuilla, ja sitten tulee se ensimmäinen lyönti. Silloin on jo myöhäistä.
Ei aina henkinen väkivalta ylly fyysiseksi koskaan.
Kiusaamista. Haluaa, että sinulla on lähdön jälkeen paha olla. Pienikin erimielisyys jää painamaan.